Vantaan valtuustossa käytiin tänään suuri keskustelu sote-uudistuksesta. Esillä oli kaupungin lausunto eli se, mitä kaupunki on asiasta mieltä. Itse pidin seuraavan puheen.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus on varmasti vuosikymmenen suurin yhteiskuntapoliittinen muutos. Kuntakentässä ei ehkä ole edes havahduttu siihen syvyyteen ja laajuuteen, jolla sote-uudistus myllertää Suomen.

Uudistuksen myötä kuntien päätöksenteosta viedään pois koko sosiaalihuolto ja koko terveydenhoito. Se tarkoittaa puolta kunnan budjetista, Vantaan tapauksessa lähes 650 miljoonaa euroa. Koko uudistuksen perusteet liittyvät tietysti kansanterveyteen ja nykyistä paremman sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän rakentamiseen. Mutta samalla, vähintään yhtä tärkeää on se, miten käy kuntademokratian. Myös demokratiavaje on yhteiskunnallista kestävyysvajetta.

Nykyinen kunnallinen demokratia paikallistuu sote-alueilla vain niin sanottuun kuntayhtymän kokoukseen. Jos suunnitelmat toteutuvat, Vantaa olisi siellä tulevaisuudessa yksi 39:stä kunnasta. Vantaalaiset olisivat siellä edustettuna yhdessä päässä Helsingin ja Espoon sekä toisessa päässä sellaisten kuntien kuin Miehikkälä, Lemi ja Ruokolahti kanssa. Ensin mainituissa asukkaita on satoja tuhansia, kun viimeksi mainituissa kunnan asukasluku saattaa olla vain pari tuhatta. Tämä on vähemmän kuin yhdessäkään Vantaan kaupunginosassa.

Vaikka kunnat saavat suunnilleen kokoaan vastaavan äänivallan, on samalla selvä, että tavallisten kuntalaisten vaikutusvalta sote-asioissa menee jälleen yhden edustuksellisen mutkan taakse. Uudistuksessa onkin sisään rakennettu demokratiavaje.

Pahimmillaan kuntien tehtäväksi jää tulevaisuudessa vain maksaa laskut ja toteuttaa päätökset, jotka sote-alueella tehdään. Tämä on myös perustuslaillinen ongelma. On historiallisesti ainutlaatuista, että Suomessa viedään nyt eteenpäin uudistusta, jonka tiedetään olevan mahdollisesti perustuslain vastainen.

Sote-uudistus voi myös johtaa vahvan toimitusjohtajan valtaan. Todennäköistä on, että sote-alueen johtoon valitaan poliittisen perustein uusi supervirkamies. Etelä-Suomen sote-alueella se tarkoittaa todennäköisesti uutta mahtavaa kokoomuspamppua. Hänen johtamansa sote-alue tekee niin sanotun järjestämispäätöksen, jossa linjataan, miten palvelut järjestetään. Tämän päätöksen hyväksyy sosiaali- ja terveysministeriö. Näin uudistus antaa yhden ministeriön virkamiehille ja yhdelle yksittäiselle ministerille valtavasti poliittista valtaa. Toisin sanoen valta keskittyy.

Pahimmillaan tulevaisuudessa syntyy kuvitteellinen tilanne, jossa sote-alueen toimitusjohtaja Lasse Männistö päättää ja sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty  hyväksyy – tai toisin päin – riippuen siitä, mihin kokoomuksen sisäinen tuolileikki on siihen mennessä edennyt. Tuolileikeissä on kuitenkin aina se vaara, että kun musiikki loppuu, joku jää ilman tuolia. Tässä leikissä se on tavallinen kuntalainen.

Siksi Vantaan lausunnossa kiinnitetään aivan oikein huomiota siihen, että tavallisten asukkaiden vaikutusvalta pitää turvata ja siihen on kiinnitettävä huomiota.

Tapa, jolla Vantaan kaupungin lausunto on valtuuston tullut, ei toivottavasti anna esimakua siitä, miten kuntademokratia sote-asioissa tulevaisuudessa sivuutetaan.

On erikoista se, miten sosiaali- ja terveyslautakunta käsitteli Vantaan lausuntoa pitkään ja perusteellisesta vain huomatakseen, että kaupunginjohtaja pyyhkäisi sen poliittisella tahdolla pöydänkulmaa, kun lausunto tuli valtuustoon. Kuntalaisten ja heidän valitsemiensa edustajien vaikutusvalta on turvattava sote-uudistuksessa.

Kaikesta sanotusta huolimatta, Vasemmistoliitto puolueena – yhdessä muiden eduskuntapuolueiden kanssa – kannattaa sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistusta.