Kun enää alle neljä viikkoa on jäljellä eduskuntavaaleihin, alkaa hahmottua, mikä on niiden suurin asia. Mistä vaaleissa on kyse? Isossa kuvassa ei mistään vähemmästä kuin koko Suomen suunnasta.

Vaihtoehtoja on kaksi. Ensimmäinen on neljä vuotta kokeiltu Sipilän-Orpon-Soinin hallituksen eriarvoistava, Suomen kahtia jakava ja hyvinvointivaltiota purkava linja.

Toinen vaihtoehto on, että suunta korjataan. Se tarkoittaa koulutuksen ja matalimman sosiaaliturvan leikkausten perumista sekä julkisten palveluiden – erityisesti vanhustenhoidon – siivoamista bisnesahneudesta. Se tarkoittaa reilua työelämää ja parempaa perusturvaa, jolla ihmisiä nostetaan ylös köyhyysloukuista. Ennen muuta se tarkoittaa hyvinvointivaltion nykyistä oikeudenmukaisempaa rahoitusta.

Siksi seuraavaan eduskuntaan tarvitaan enemmistö, joka on valmis korjaamaan porvarihallituksen virheet. Tämä on pääasia. Erityisesti kokoomus, perussuomalaiset ja heidän siniset tähteensä on nyt pantava jäähylle.

Vaikka työllisyys Suomessa on kasvanut, niin on myös eriarvoisuus. Kasvun hedelmät jakaantuvat erittäin epätasaisesti. Hyvä kehitys on pilattu huonolla politiikalla.

Epäpyhä kolminaisuus
Mennyt hallitus on runnonut läpi puhdasta oikeistopolitiikkaa, jonka ytimessä on aina eräänlainen (epä)pyhä kolminaisuus. Kapitalismia maailmalla tutkinut kanadalainen tietokirjailija ja aktivisti Naomi Klein on kiteyttänyt asian hyvin. Kovaan oikeistolinjaan kuuluvat aina julkisen omaisuuden yksityistäminen, yritysten sääntelyn purkaminen sekä julkisten menojen leikkaukset, jotta veroja voidaan alentaa, aivan erityisesti pääomaveroja.

Tämä on juuri se markkinafundamentalismin linja, jota Sipilän hallitus on ajanut. Suomalaisessa mallissa yritysten vapauksia on lisätty erityisesti kurittamalla järjestäytyneitä palkansaajia.

Toisaalta piikki on ollut auki, kun turvallisuusviranomaiset ja erityisesti armeija ovat pyytäneet rahaa ja lisää valtuuksia. Sekin on vanhanaikaista, tunkkaista oikeistopolitiikkaa.

Leikkausten alla köyhät ja tulevaisuus
Sipilän-Orpon-Soinin perintönä Suomelle ovat rajut leikkaukset tulevaisuudesta ja kaikkein köyhimmiltä.

Koulutuksesta hallitus on vienyt joka tasolla. Varhaiskasvatukseen pääsyä on rajattu ja vaikeutettu ja ammatillisesta koulutuksesta on viety jopa viidennes rahoista. Yliopistot ovat joutuneet irtisanomaan satoja ihmisiä. Se on ainutlaatuista Suomen historiassa.

Kansaneläkeindeksien jäädyttämisellä hallitus höyläsi toimeentuloa niiltä, jotka saavat työttömien peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea, työttömyysturvan lapsikorotuksia, kansaneläkettä, vammaistukia, eläkkeensaajien hoitotukia, lasten kotihoidon tukia ja sen eri osia kuten hoitorahaa, hoitolisää ja sisarkorotuksia.

Ehkä hävyttömintä on ollut sotaveteraanien rintamalisän, ylimääräisen rintamalisän ja hoitotuen veteraanilisän jäädyttäminen. Veteraanitko oikeasti ovat olleet syyllisiä Suomen talousongelmiin?
Samalla leikkuriin ovat joutuneet valtion kunnille maksamat avustukset ja sitä kautta vanhustenhoito.

Bernerin viimeinen puhallus
Leikkausten ohella yhteisen omaisuuden yksityistäminen on ollut nopeaa. Juha Sipilä ja aivan erityisesti liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner ovat toimineet kuin entisen Neuvostoliiton maiden oligarkit, jotka haistavat julkisessa omaisuudessa vain yksityisen rahan.

Monta lypsylehmää on teurastettu lihoiksi myymällä isoja osake-eriä Nesteestä, Stora Ensosta ja Sammosta. Teleoperaattori Telian omistuksesta valtio luopui kokonaan helmikuussa 2018. Miksi näin luovuttiin tulevien vuosien osinkotuotoista?

Liikenneministeri Anne Berner on yrittänyt yksityistää koko Suomen liikenneverkkoa, johon kuuluvat paitsi rautatiet, tieverkko ja vesiväylät.

Bernerin viimeinen puhallus saatiin kuitenkin poikki, kun Sipilän hallitus päätti irtisanoutua ennen vaaleja. Niin sanottu Suomi-rata hankeyhtiö ei näin ollen voi edetä. Sen ajatus oli siirtää yhtiömuotoon kaikki raideliikenteen tulevat jättihankkeet: tunnin juna Turkuun, lentokenttärata ja itään menevä uusi rata.

Pahin esimerkki yksisilmäisestä bisnesajattelusta oli tietysti hallituksen sote-hanke. Se olisi päästänyt sote-bisneksen siat vatukkoon ilman pidäkkeitä. Tämä rakennelma onneksi upposi törmättyään Suomen perustuslakiin.

Keskustalla ja kokoomuksella ei ole sotessa enää uskottavuutta. Nyt keskusta ilmoittaa, ettei se halua soteen markkinamalleja ja kokoomus julistaa, etteivät maakunnat enää kelpaa. Neljä vuotta ne kuitenkin kaupittelivat näitä yhdessä suomalaisille. Tämä huijaus ei enää myy.

Median paljastama yksityisen vanhustenhoidon rappio kertoo sen, mitä olisi ollut luvassa varmasti lisää, jos hallituksen malli olisi mennyt läpi.

Laiskat työttömät kuriin
Myös työllään elävät suomalaiset ovat olleet hallitukselle vastustajia. Kilpailukyykytysssopimuksella käytiin julkisen sektorin, pääosin pienipalkkaisten naisten taskulla vientikilpailukyvyn nimissä.

Suomen vienti on tuskin voinut kasvaa siitä, että peruskoulun opettajat ovat saaneet vähemmän lomarahoja ja istuvat koululla hiukan pidempään. Vaikka heidän työaikansa on pidentynyt, ei opetustuntien määrää ole lisätty.

Työttömyysturvan aktiivimallissa idea taas on, että työttömyys on laiskan ihmisen oma syy. Silti sadatkaan työhakemukset eivät riitä työvoimabyrokratialle todisteeksi aktiivisuudesta.

Hallitus yritti myös heikentää työehtoja pienissä yrityksissä, koska se katsoi, että suomalaisen työelämän ykkösongelma on irtisanomisen vaikeus. Potkuilla Suomi nousuun – hanke vesittyi onneksi ammattiyhdistysliikkeen vastarintaan.

Ei leikkauksia vaan laajempi veropohja
Tämä on se Sipilän hallituksen perintö, jonka voimme jättää taaksemme eduskuntavaaleissa.

Kysymys on, miksi hyvinvointivaltion rakenteita pitää vain purkaa ja saneerata? Miksi ei rakenneta ja luoda uutta? Aina ei tarvitse leikata vaan voidaan myös lisätä tuloja.

Koulutukseen ja pienimpään sosiaaliturvaan tehdyt leikkaukset pitää purkaa ja työttömyysturvan niin sanottu aktiivimalli kumota. Perusturvan kohentamisella pitää nostaa ihmisiä ylös köyhyysloukuista.

Julkiset palvelut pitää tuottaa julkisena työnä. Hoitojonot pitää purkaa pestaamalla lisää lääkäreitä ja hoitajia. Tämä ei tulisi edes kovin kalliiksi. Miten yhteiskunnalla on ollut varaa uuteen sote-miljonäärien luokkaan, jotka ovat taikoneet itselleen miljoonien ja kymmenien miljoonien eurojen pääomatulot kuntien ostamista palveluista?

Vasemmistoliitto on tehnyt yksityiskohtaisen ohjelman, jossa esitetään keinoja myös veropohjan laajentamiseksi. Se toisi valtiolle parhaimmillaan noin 2,5 miljardia lisää rahaa.

Sen ytimessä on, että yhteiskunnan kaikkein isotuloisimmat ja varakkaimmat osallistuisivat nykyistä isommalla panoksella yhteiskunnan rakentamiseen. Otetaan heidätkin mukaan. Silloin kaikilla menee paremmin, ei vain harvoilla.

Edessä ovat muutosvaalit.