Dostojevskin Karamazovin veljekset on taas tapetilla. Tänä vuonna romaanista nähdään näyttämöversio peräti kahdessa teatterissa. Ensimmäisenä ehti Kajaanin kaupunginteatteri. Esityksen ensi-ilta oli jo viikko sitten. Kansallisteatterissa Karamazovin veljekset nähdään Samuli Reunasen ohjaamana syksyllä.
Kajaanissa ja alueteatterin kiertuenäytelmänä vähän muuallakin nähdään Jussi Sorjasen sovittama ja ohjaama versio, jossa keskitytään isyyteen. Se keskittyy Fjodor Pavlovitš Karamazovin ja hänen poikiensa Dimitrin, Aleksein ja Ivanin väliseen suhteeseen.
”Isyyden kautta esitys käsittelee muita omalle ajallemme olennaisia kysymyksiä: itsekkyyttä, moraalia, epäoikeudenmukaisuutta, kunniaa, tuomiota, armoa, syyllisyyttä”, kerrotaan teatterin nettisivuilla ja kysytään, onko moraalisesti oikeutettua murhata isä, joka unohti lapsensa. Kysytään, onko ihmiselle jo kaikki luvallista.
***
Itse matkaan ensi yönä Kainuuseen katsoakseni Sorjasen ohjauksen viikon vanhana. Esitys on siis ehtinyt jo hiukkasen muhia ensi-illasta. Ja se ehti jo tehdä ensimmäisen kiertueenkin, nimittäin Limingassa ja Kempeleessä. Etelän sanomalehdissä Kajaanin ensi-illasta ei vielä ensimmäisen viikon aikana tietääkseni kirjoiteltu. Onneksi, sanoisin. Sillä itse yritän välttää arvosteluja ennen kuin olen nähnyt itse esityksen. Silloin on voitettavana vain oma ennakkoluulot! Jännittävää nähdä, mitä Sorjanen on valinnut sovitukseensa ja mitä hän haluaa näytelmällään sanoa. Vai haluaako mitään.
***
Olen valmistautunut esitykseen lukemalla viime päivät tuota romaanitiiliskiveä. Martti Anhavan kiitetty suomennos on kyllä mukavaa luettavaa. Mutta kyllä tuo Dostojevski olisi voinut hiukan tiivistää! No, leikki sikseen. Tämähän on vakava teos. Se käsittelee karamazovilaisten ongelmaa: hekumoitsijoita, kiskureita ja autuaita houkkia. Voisiko tuosta löytyä yhtymäkohtia nykyaikaan?
***
Mitenköhän paljon Sorjanen antaa tilaa uskonnollisille kysymyksille. Niitähän Dostojevski myös pui laajasti romaanissa. Google löysi tähän teemaan liittyvän kiintoisan blogin, ”Panun blogin”, jossa todetaan Raamatusta joskus sanotun, että se lukee meitä. Panun mielestä niin tekevät myös parhaat muut kirjat. Ne asettavat meidät dialogiin, eivät päästä otteestaan: mikä on sinun suhteesi tähän?
Pätee hyvin Dostojevskin romaaniin. Hitaasti ja perinpohjaisesti etenevä tarina kääntyy kohti lukijaa ja vaatii aktiivisuutta. Onko Mitja mielestäsi syyllinen? Enemmän syyllinen kuin sinä itse? Onko Alesa uskossaan hyväntahtoinen hölmö, joka pakenee elämän ristiriitaisuutta uskontoon?
***
Dostojevskin aiheet Jumalan etsiminen ja Jumalan kieltäminen, moraalin ja intohimojen ristiriita, nöyryyttäminen ja nöyrtyminen – ovat melkoisen ajankohtaisia kysymyksiä. Mistä vain nykyihminen ottaisi ajan lukea tuhatsivuiset pohdinnat. Ei ainakaan sometuksesta! Mutta onneksi teatterintekijät tekevät sen puolestamme. Tutkivat tekstiä ja luovat siitä tulkintoja.
Onpa kiinnostavaa seurata, miten Sorjasen ja Reunasen tulkinnat eroavat toisistaan, mitä kumpikin haluaa esiin nostaa.