Olen ehdolla kahden muun ulkomaalaisen ehdokkaan kanssa Oulun kunnallisvaaleissa huhtikuussa 2021. Monimuotoisuutta Suomen politiikkaan!
Uudenvuodenaattona keskiyöllä sikäläistä aikaa Iso-Britannia irtautui lopullisesti Euroopan unionista. Hetki oli monille EU-jäsenyyden kannattajille turruttava. Olimme jo ehtineet surra jäsenyyden menettämistä, ja nyt meidän on alistuttava ajanjaksoon jäsenvaltioiden kerhon ulkopuolella. Kyllä me vasemmistolaisetkin ymmärrämme, että unionissa on ongelmallisia puolia. Eritoten meitä vaivaa sen rooli uusliberaalin talouspolitiikan leviämisessä Euroopan sisä- ja ulkopuolella. Siitä huolimatta emme malta odottaa paluuta eurooppalaisen politiikan sydämeen, jossa voimme muodostaa yhteiskuntaluokkien, sukupuolten, etnisyyksien ja uskontojen välistä tasa-arvoa ajavan Euroopan. Unioniin paluuta odotellessa on tärkeää kerrata, miten Iso-Britannia ylipäänsä päätyi eroamaan, jotta muut Euroopan valtiot välttäisivät saman kohtalon.
Suhde Eurooppaan on jo pitkään repinyt Iso-Britanniaa kahtia. Kapinallisten konservatiivien piinaavien kysymysten kohteeksi ovat vuorollaan joutuneet pääministerit Heath, Wilson, Thatcher, Major sekä Cameron. Cameron päätti lopettaa riitelyn toisella pääministerikaudellaan järjestämällä kansanäänestyksen EU-jäsenyydestä. Hänen kyyninen todellinen motiivinsa oli kuitenkin varmistaa, etteivät parlamentin EU-vastaiset takapenkkiläiset syöksisi häntä vallasta. Siispä kansanäänestyksen päivämääräksi asetettiin 23. kesäkuuta 2016, ja Cameron ryhtyi oman kantansa voittoon luottaen kampanjoimaan EU:ssa pysymisen puolesta. Hänen kohtalokseen koitui liiallinen luotto mielipidekyselyihin, joiden mukaan valtaosa briteistä kannatti EU:ssa pysymistä. Cameron ei kyennyt ennakoimaan sitä, miten oikeiston Brexit-aktiivit Nigel Farage, Michael Gove ja Boris Johnson käyttäisivät EU:ta ja maahanmuuttajia syntipukkeina kaikkiin Iso-Britannian työväenluokan ongelmiin.
Oppikirjamainen taktiikka vetosi brittien vallannälkään, joka oli herännyt Pop Idolin kaltaisten äänestykseen perustuvien TV-ohjelmien sekä sosiaalisen median siivittämänä. Intohimo vaikuttamiseen saatiin käännettyä vihaksi ulkomaalaisia kohtaan. Frankfurtin koulukuntaan kuulunut Walter Benjamin kuvasi tätä taktiikkaa jo vuonna 1935 esseessään Taideteos teknisen uusinnettavuuden aikakaudella. Esseessä Benjamin argumentoi, että massamediatuotanto voimistaa työväenluokan aineellisia tavoitteita ja täten johtaa tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan, jossa useammat ihmiset saavat kulttuurista nautintoa muun muassa lehdistä, julisteista, postikorteista ja elokuvista. Benjamin kuitenkin varoittaa, että kulttuurin tarjoaminen kaikille ilman yhtäaikaista tulo- ja varallisuuserojen tasaantumista saattaa päättyä katastrofiin. Tämä voi johtaa väestön turhautumiseen, jota oikeistopopulistien on helppo käyttää hyväksi (tässä tapauksessa esimerkkinä olivat 1930-luvun fasistit): “Massoilla on oikeus tulo- ja varallisuuserojen muutokseen; fasismi pyrkii tarjoamaan kansalle äänen omaisuuden kustannuksella. Fasismin looginen seuraus on poliittisen elämän estetisointi.”
Vuonna 2016 tilanne käytännössä toistui Iso-Britanniassa (ja Yhdysvalloissa, kun Trump valittiin presidentiksi), kun sosiaalisen median kyllästämän kansan vallannälkä kanavoitui kansallismieliseksi intohimoksi. Sama nähtiin jälleen 6. tammikuuta, kun joukko syrjäytyneitä ja kummajaisia tunkeutui Yhdysvaltain kongressitaloon fataalein seurauksin.
Maailman seuratessa Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian politiikan tuhoa on hyvä pitää mielessä, että sama voi tapahtua missä tahansa, jopa Suomessa. Vain kuukausi sitten perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho julisti koronariskin päättyneeksi ja pyrki kääntämään poliittisen keskustelun jälleen maahanmuuttoon. Hänen selvänä tavoitteenaan on sysätä syy koronatilanteen aiheuttamista talousongelmista maahanmuuttajien ja EU:n niskaan. Ei siis ole vaikeaa kuvitella tilannetta, jossa mahdollinen taantuma – tai jopa lama – muuttaa äänestäjien näkemyksiä oikeistolaisemmiksi. Kenties poliittisen keskustan puoleetkin päättävät tarjota kansalaisille EU-kansanäänestystä vain hillitäkseen perussuomalaisten voimistumista. Tämä tehtäisiin luultavasti samalla itsevarmuudella, joka johti Cameroninkin tuhoon. Olisihan helppoa olettaa, että kansan järki säilyy ja se äänestää yhtenäisyyden puolesta maanosassa, joka sortui sotaan kahdesti 1900-luvulla. Tähän ei kuitenkaan kannata luottaa. Nälkä, työttömyys ja mielenterveysongelmat voivat sysätä kansan nationalismin syliin, kun taas tylsyys herättää seikkailunhalun, jonka voi helposti kohdistaa kamppailuksi keksittyä vihollista vastaan: “Itsenäisyytemme varastettiin Brysselissä.”
Kuinka voimme siis torjua tätä kehitystä etenkin paikallistasolla ja lähestyvissä vuoden 2021 kuntavaaleissa, joissa olen itsekin ehdolla. Meidän tulee tukea sellaisia hankkeita, jotka korostavat kaupunkiemme keskeistä asemaa EU:n sydämessä ja puolestaan myös eurooppalaisuutta kaupunkiemme sydämessä. Hyvä esimerkki tällaisesta hankkeesta on Oulu2026, jolla Oulu pyrkii Euroopan kulttuuripääkaupungiksi viiden vuoden päästä. Kansa on saatava ymmärtämään, miten he voivat osallistua hankkeeseen ja hyötyä siitä. Siispä mielestäni vasemmiston tulee edistää kansalaiskeskustelua Oulu2026-hankkeen sisällöstä ja auttaa kaikkia ymmärtämään sen tärkeys, yhteiskuntaluokasta tai etnisyydestä riippumatta.
Ouluun on luotava ilmapiiri, jossa maahanmuuttajat niin EU:n sisä- kuin ulkopuoleltakin tuntevat olonsa turvatuksi ja suomalainen väestö pääsee nauttimaan kansainvälisestä liiketoiminnasta ja luovasta yhteisöstä. Kieli- ja kulttuurivaihto-ohjelmia tulee tukea, jotta mahdollisimman moni hyötyy niistä. Meidän on myös aidosti työskenneltävä kotoutumisen eteen.
Kuten Helsingin yliopiston sosiologian tutkija Akhlaq Ahmad osoitti Ylen artikkelissa vuonna 2019, Suomessa on valloillaan hienovarainen mutta laaja syrjinnän muoto. Ahmadin tutkimuksen mukaan suomalaiset työnantajat valitsevat työntekijäksi maahanmuuttajan sijaan lähes aina toisen suomalaisen, vaikka hakijoilla olisi täysin samat ansiot. Käytöstä usein oikeutetaan läpinäkyvillä tekosyillä, esimerkiksi hakijan huonolla suomen kielen taidolla, jopa silloin, kun työssä ei vaadita suomen kieltä. Ulkomaalaiset ystäväni Suomessa yhtyvät tutkimuksen havaintoihin. Vaikka useat väittävät välittävänsä maahanmuuttajista, valitettavan usein jonkun on seistävä selän takana varmistamassa, että palkkauksen, kulttuurin ja politiikan käytännöt ovat tasa-arvoisia maahanmuuttajia kohtaan.
Jos me suhteellisen etuoikeutetut maahanmuuttajat huomaamme tämän, voin vain kuvitella kuinka vaikeaa elämä täällä on maahanmuuttajille, jotka ovat viime aikoina saapuneet EU:n ulkopuolelta. Tästä syystä kehotan vasemmiston ehdokkaita kampanjoimaan tosissaan lähestyvissä vaaleissa. Olkaa oma-aloitteisia maahanmuuttolinjausten kanssa, älkääkä vähätelkö sitä riskiä, että Suomi on valumassa poliittisesti kohti oikeistolaisuutta. Jos haluamme taistella kansainvälisyyden puolesta, se pitää aloittaa paikallistasolla. Ulkomaalaistaustaiset ehdokkaat eivät kykene tähän yksin.
Olen muuten luonut meemitilin vaalikampanjaani varten. Seuraa minua Instagramissa: @vasemmisto_can_meme
Lahjoitukset: https://www.mikewatson.fi/
ENGLISH BELOW
Olen ehdolla kahden muun ulkomaalaisen ehdokkaan kanssa Oulun kunnallisvaaleissa huhtikuussa 2021. Monimuotoisuutta Suomen politiikkaan!
ENGLISH
At midnight on New Year’s Eve, Greenwich Meantime, the UK left the European Union. For many UK Remainers it was a moment of numbness. We had already mourned the loss of our EU membership and we are resigned to spending a period with the UK being outside the European club of member states. Some of us on the left are even aware that there are problematic aspects to the Union, not least its collusion in spreading neoliberal economic politics within and outside Europe. However, we hope one day to return to the heart of the European debate and to shape a unified Europe as a force for spreading equality between social classes, genders and different ethnic, racial and religious groups. Until such a return is possible it is worth recalling how the UK managed to leave the EU in the first place so that people in the rest of Europe may avoid the same fate.
The UK has long been split on the question of Europe, with Conservative rebels making problems for successive Prime Ministers from Heath to Wilson, to Thatcher, Major, and Cameron. Cameron decided to put na edn to this division in his second term as prime minister by offering a referendum on Eu membership to the public. Cynically, his main motive was to avoid anti EU backbenchers removing him from power. So the date was set for a referendum in 23016 and Cameron went into the campaign to Remain in the EU confident that his side would win. His big mistake was to trust the opinion polls which at the time indicated a majority in favour of remaining. What he didn’t foresee was the way in which the right wing Brexiteers such as Niofel Farage, Gove, and Johnson would expertly scapegoat the EU and immigrants as the cause of all the working class’s problems in the UK.
This was textbook stuff, appealing the appetite of the British people for power that had been fostered by vote-in TV programs such as Pop Idol and by social media and turning that ambition into hate towards foreigners. This technique was described by Frankfurt School Walter Benjamin as far back as 1935 in his essay The Work of Art in the Age of Mechanical Reproduction. In the essay Benjamin argued that mass media production fueled working class material aspirations, leading to greater egalitarianism as more people were able to enjoy culture in magazines, posters, on postcards, and in films, etc. However, Benjamin argues that the offer of a culture for all can prove disastrous when there is no coincident shift in material relations. This can lead to a frustrated population, open to exploitation by right wing populists (in his case, the fascists of the 1930s): “The masses have a right to change property relations; Fascism seeks to give them an expression while preserving property. The logical result of Fascism is the introduction of aesthetics into political life.”
This situation was practically repeated in the UK in 2016 (and in the US where Trump was elected president) as people led to crave fame and fortune through their interaction insta, facebook, youtube, etc., had their raw desire for power channelled into nationalist fervour. We saw this again on January 6th as an array of misfits and eccentrics piled into the US Capitol with murderous effect.
As the world looks on at the ruination of US and UK politics it is important to be aware that this fate could be repeated anywhere, not least Finland. Recall only one month ago, Jussi Halla-aho, the leader of the Basic Finns, stating that now the Covid risk is over, it is time to focus once again on immigration as a subject of political debate with the clear intention of blaming the upcoming economic challenges resulting from Covid lockdown on the EU and migration to Finland. Given this, it is not hard to envisage a scenario in which serious economic recession and even depression leads to a rightwards shift in the electorate. Perhaps as a result even centrist parties have to consider offering an EU referendum to prevent power being given to the Basic Finns. They may do this as confident as Cameron was that the logic of the people will prevail and they will vote for unity among the countries of a continent which went to war twice in the 20th Century. Yet do not be so sure! Hunger, joblessness and personal mental health problems can lead the populace to tap into a sense of nationalism, while boredom leads to a need for adventure which can be directed at an invented enemy (‘EU and Brussels, stealing our sovereignty’).
So how can we counter this, especially at the local level of governance, as we head into the 2021 elections, where I am running for councillor? I would say we need to support programs that encourage a feeling that our cities are at the heart of the EU, but also that Europe is at the heart of our cities. Existing projects such as Oulu2026, the bid to become European City of Culture in 5 years time, need to be promoted to the public, by letting them feel that they can take part and benefit from these projects. As such, I would argue that Vasemmisto needs to promote regular public consultation on the content of Oulu2026, involving all social class backgrounds and ethnicities.
Beyond this, we need to make an environment in Oulu where foreigners from the EU and beyond feel safe and Finnish inhabitants feel the benefits of an international business and creative community. Language and cultural exchange programs need supplementing so that more people benefit from them. Finally, people need to pay more than lip service to the idea of integration.
As Akhlaq Ahmad, a sociology researcher at the University of Helsinki, pointed out in Yle in 2019, there is a subtle but pervasive form of discrimination at play in Foinnish society. He conducted research in employment practices, finding that Finns will choose other Finns over non Finnish with the same qualifications for a job. Often he said, thin excuses would be made for this practice. For example it would be stated that the applicant does not speak adequate Finnish even if the job required no Finnish skills. Foreign friends of mine in Finland have no problem agreeing with this characterisation and it is unfortunate that though people claim to care about migrants, they often need someone standing over them to make sure they genuinely include a consideration for migrants in their employment, cultural, or political policy.
If I and many foerign friends of mine know this only too well, and we are for the most part relatively privileged migrants, I can only imagine that the lives of recent migrants from non EU backgrounds must be very hard. For this reason I urge Vasdemmisto candidates not to be complacent in the upcoming election campaign. Don’t wait to be told by a foreigner to include immigration in your policy suggestions and don’t be complacent about the risks of Finland sliding to the right politically. If we are to avoid this at the national level we must fight for integration and internationalism at the local level. Our foreign candidates cannot do this alone.
In other news I have started my meme account for my election campaign. Please follow me on insta: @vasemmisto_can_meme
Donate: https://www.mikewatson.fi/