Mistä avaruus alkaa?
Avaruuden katsotaan fyysikko Kármánin mukaan  alkavan  100 kilometrin korkeudelta merenpinnasta mitattuna. Erityisesti Euroopassa tätä rajaa on totuttu pitämään juridisena avaruuden rajana. Mutta esimerkiksi USA:ssa tuo raja on noin 80 km merenpinnasta lukien. Näin ollen Maasta alkavan avaruuden rajaa ei voi pitää kovinkaan yksiselitteisesti määriteltynä. Se mikä sopii eurooppalaiselle avaruusjuridiikalle, ei välttämättä sovi Yhdysvalloille. Mutta onko sen nyt niin väliä, mistä avaruus alkaa?

Toisaalta voidaan tässä yhteydessä kysyä myös, mitä on avaruus? Mitä tarkoittavat kosmos, maailmankaikkeus, universumi?

Avaruus, mitä se on?
Erään määritelmän mukaan avaruus on pääosin tyhjiön muodostama osa maailmankaikkeutta Maan ilmakehän ulkopuolella. Tuo tyhjiö vaan tuntuu olevan varsin ”täynnä” erityisiä  gravitaation ja sähkömagnetismin kenttiä,  jotka määrittävät ainakin ”näkyväksi aineeksi” kutsutun kosmoksen ainesosan vuorovaikutuksia.  Toisaalta maailmankaikkeutemme ”pimeäksi aineeksi ja energiaksi” kutsutun vielä varsin heikosti tunnetun aineksen osuus kaikesta kosmisesta aineksesta ja energiasta on tämän hetken laskelmien mukaan peräti yli 95 %.

Toisaalta avaruuden ne rakenteet, joita voimme havainnoida erityisesti näköaistimme avulla, ovat pääasiassa ainekasaumia: tähtiä, planeettoja, kuita ja muita, kuten meteoreja ilmakehässämme, joskus jopa pyrstötähtiä. Eikös vain koko aurinkokuntamme ole osa sitä avaruutta, jossa Maakin, tämä luonnollinen avaruusaluksemmekin liikkuu? Näin ollen kysymys, ”mistä avaruus alkaa” saattaa näyttää joltisenkin keinotekoiselta, koska Maa on muiden Aurinkoa kiertävien planeettojen tavoin osa avaruutta, avaruuden tyhjyyttä täyttävää ainesta. Miksipä emme siis puhuisi Maastakin vain osana avaruutta?

Kosmoskin kaupan? Ja ydinaseet!
Avaruus on siis osa kosmosta, maailmankaikkeutta, josta pienen pieni osa on Maa-nimistä planeettaa, missä me kolmas simpanssi, homo sapiens asustamme. Olemme historiamme myötä osanneet rakentaa sellaisen sivilisaation, jossa toimii nykyisin varsin pitkälle viety yksilöiden ja yhteisöjen työnjako ja rahatalous.

Puuttumatta tarkemmin muihin meidän inhimmillisiin ominaisuuksiimme, kulttuureihin ja sen semmoisiin, yksi keskeisesti meitä luonnehtiva piirre on kaupankäynti . Myydään ja ostetaan, vaihdetaan ja varastetaankin. Maan maaperäkin on kaupan, vedet ja ilmakin tuntuvat kelpaavan jo myynnin ja oston kohteiksi. Lähin Maan seuralainen Kuu on sekin jo joutumassa kysynnän ja tarjonnan markkinoiden pyörteisiin. Asteroiditkin, nuo kiviset pienkappaleet erityisesti Marsin ja Jupiterin välissä tuntuvat nekin jo kiinnostavan maailman ”myyntitykkejä”.

Vaikka Maa ja koko aurinkokunta keskustähteämme myöten ovat vain pienen pieni hitunen (jos sitäkään) suuresta unisversumistamme, kosmisesta kokonaisuudesta, me pieni ihminen, homo sapiens, mielimme panna kaiken kaupaksi. Kauppahan se toki on, joka kannattaa, mutta olemmeko me homo sapiens muttumassa yksiniittiseksi homo ekonomukseksi, joka elää fissiilin epävarmaa tulevaisuuttaan ydinaseittensa ”kauhun tasapainossa”?  Atomiaseetkinhan ovat nykyään kaupan, sillä osa pankeistamme ja eläkeyhtiöistämme on sijoittanut tai sijoittaa edelleenkin ydinaseisiin! (http://yle.fi/uutiset/pankit_vetavat_sijoituksiaan_pois_ydinaseista_ja_hiiliyhtioista__elakeyhtiolle_ydinaseet_kelpaavat_yha/9102963 )

Tätäkö haluamme? Olemmeko kosmoksen kamalin elollinen laji?