Pistän tähän valitusblogiini pari karkeinta esimerkkiä siitä, mitä tapahtuu Joensuussa ja Lieksassa.

 

Luonto- ja kaupunkiarvojen sekä KULTTUURIMAISEMIEN turmeleminen on saanut sellaiset markkinakapitalismin mittasuhteet, että enää ei voi vaieta.

 

Muutin Lieksasta Joensuuhun ”paluumuuttajana” lokakuun 2016 alussa ja kun kävelin ensi kerran Ilosaaren sillan yli, vanhan työpaikkani eli Pielisjoen linnan ohi, meinasin pyörtyä: koko Ilosaaren laguuni kauniine puurivistöineen on tuhottu, puut kaadettu ja maansiirtokoneet pilanneet koko idyllisen jokimaiseman (tekosyynä ”uuden virkistysalueen ja maauimalan ehostaminen”, kaiketi!?), jossa uiskentelin vielä viitisen vuotta sitten, ennen muuttoani Lieksaan. Kuvittelin palaavani vanhoihin luontomaisemiin, ainakin tietyiltä osin.

 

Mutta!

 

Niin. Vanha kotiseutuni ja jokimaisema Ilosaarta myöten on tuhottu! Perinteikäs luonto keskellä kaupunkia eli ei vain Ilosaari, vaan myös Penttilän/Mäntylän metsä on enää muisto vain. Penttilän saha-alueen rakentamisen varjolla koko metsikkö on tuhottu ja kutistettu muutaman puun mittaiseksi. Vaan eipä ole kuulunut kriittisiä ääniä edes luontoimmeisiltä?!

Joensuun torin mylläys alkaa vielä syystalvella 2016. Kansalaisten vastustama toriparkki kaivetaan yksityis PKO-rahalla ja taatusti rahastetaan tulevaisuudessa kansalaisilta ja pienyrityksiltä, jotka nyt on karkoitettu torin viereltä pariksi vuodeksi. Koko torin seutu on puolittain suljettu ainakin pariksi vuodeksi.
Money talks, vaan raha ei haise!

PS: Ohessa pari mielipidekirjoitustani aiheesta, kesältä ja syksyltä 2016.

 

Joensuun turha toriparkki

 

Toriparkkia kaavaillaan taas Joensuuhun. Se on aivan turha hanke ja rahareikä kaupungissa, jonka keskustassa parkkitalot ammottavat puolityhjillään. Torilta parinsadan metrin päästä löytyy aina tilaa! Sen verran olen Joensuussa autoillut. Tiedän myös, että jo rakennetutkin toriparkit ovat vajaakäytössä, esimerkiksi Kuopiossa. Nimenomaan vanhemmat tai liikuntarajoitteiset autoilijat
eivät maan alle ajele!

Vielä 15 vuotta sitten kansalaisaktivismi, Joensuu-liike (kansalaisaktivistit Veikko Viinimäki, Martti Vaskonen & co) ja viisaat valtuutetut onnistuivat estämään torin kaivuutyön. Entä nyt?

Eikö vastarintaa enää löydy?

Pysäköimistä ja turhaa ajoa Joensuun torin vierelle voisi hyvin vähentää nykyisestä, sallia se vain julkiselle liikenteelle, takseille ja liikuntarajoitteisille kuljettajille. Se parantaisi jalankulkijan turvallisuutta ja ihmisläheistä torielämää.

Miksi PKO ei sijoita liikoja rahojaan talvisen torielämän elvyttämiseen  ja maan päälle rakentamiseen? Jos ylimääräistä pääomaa likenee, uusi kauppahalli olisi mitä ajankohtaisin hanke. Miettikääpä yön yli, arvoisat luottamushenkilöt, valtuutetut ja PKO:n hallitus!

 

Kaarisilta on Lieksan maamerkki

 

Lieksan Kaarisilta on päätetty purkaa. Kilpailu uuden sillan piirustuksista on jo nyt lokakuussa 2016 julistettu. Näin tuhotaan eräs keskeinen maamerkki, mistä Lieksa tunnetaan. Kyseessä on myös kulttuurisesti merkittävä kohde, joka mainitaan muun muassa Samu Aarnion uutuuskirjassa Funkis.

Samanlaisia siltoja on jäljellä Suomessa enää pari kolme.

Tottakai vaurioituneen sillan remontti maksaa, mutta mitä pitkällä aikajanalla ” maksaa” se, että keskeiset kulttuurikohteet häviävät maisemasta. Minusta

Kaarisillan purku vertautuu vaikka niihin barbaarisiin toimiin, joilla Joensuun puukorttelit on hävitetty ja betonilaatikoita pystytetty kaikkialle. En olisi uskonut, että Lieksa lähtee tälle tielle, vaikka raha olisi kuinka tiukalla.

Kaarisillalta jokimaisemaa katselleena, monta mukavaa pyöräilytaukoa viettäneenä olen tuohtunut:

PERKELE, purkakaa seuraavaksi vaikka Lieksan perinteikäs työväentalo, Kulmatalo ja sitten vaikka asemarakennus!

Susirajan Öisinajattelija