Timo Soini on poistumassa puolueensa johdosta. Kyllä miehen naamasta ja olemuksesta on viime kuukausina näkynytkin, että vaikka valta ministeriauton takapenkillä on maistunut, se on maksanut henkisesti ja kehollisesti paljon. Terveys on reistaillut ja perussuomalaisten vakikannattajat kaikonneet. Aivan aiheellisesti: puolue on pettänyt kaikki lupauksensa, ministerit kääntäneet takkiaan villillä vauhdilla.

 

Nostan silti hattua Timo Soinille. Soini vei perussuomalaiset vallan huipulle ja populistisen liikkeen sellaiseen kansansuosioon, johon se ei tämän jälkeen enää ole paluuta.

Oli siis aika lähteä. Pesunkestävänä poliitikkona Soini ymmärsi ottaa itselleen ulkoministerin pestin, jotta ei joutunut ns. suoraan vastuuseen kammottavista leikkauksista ja kansan köyhdyttämisestä. Näin hän voi siirtyä syrjään valtansa huipulla, pahemmin ryvettymättä. Se on sinänsä harvinaista ja kunnioitettava askel. Soinin muistelmia ja testamenttia vielä odotamme ja sellainen varmasti tuleekin. Toivottavasti saamme lukea maisterisjätkän rehelliset (kin) muistelmat…

 

Perussuomalaiset puhuivat ihmisten kielellä

 

Timo Soinin perintöprinssit ovat asia erikseen. Heissä ei ole tippaakaan Soinin karsimaa eikä sitä, mitä Veikko Vennamo puheillaan ja Eino Poutiainen (Kiihtelysvaaran Keskijärventieltä) Tunturi-mopollaan toivat vennamolaisuuteen, Suomen Maaseudun puolueeseen.

Muistan aina sen innon, mikä näkyi Kannuksen yhteiskoulun salissa joskus vuonna 1971, kun Eino Poutiainen kurvasi mopollaan pihaan, ajettuaan läpi Suomen. Sali oli tupaten täynnä ja turha siellä oli teiniliiton rääväsuuradikaalina yrittää väittää vastaan. Yritin kuitenkin, mutta myöhemmin 2000-luvulla olen kannattanut Poutiais-patsashanketta. Noh, en silti ole perussuomalainen, mutta ihastelen SMP:n perillisten taitoa päästä kansansuosioon vielä 2010 -luvulla ja nimenomaan vennamolaisella kansanomaisuudella. Se kieli ja karisma taitaa puuttua koko vasemmistolta, tätä nykyä (?). Ihmisten kielellä harva osaa puhua ja enkelten ja teoreetikkojen kieli ei politiikassa useinkaan auta. Soini on tämän todistanut.

 

Perintöprinssit.

 

Perintöprinssit ovat asia erikseen. Siksi perussuomalaisten kuolinkellot soivat jo nyt, kun viime eduskuntavaalien suosiosta on sulanut puolet ja hajoaminen / alamäki vielä edessä.

 

Jussi Halla-aho on perintöprinsseistä puisevin brysseliläinen, älykkö ja snobi tiedemies, jonka suosio perustuu vain kansankiihottamiseen (=tuomio on) ja maahanmuuttajien mollaamiseen. Se toki vetoaa yhä maaseudulla, Lapua-Lapinlahti-Lieksa -akselilla, mutta Halla-aho itse on korostetun etäinen kaupunkilainen, joka ei osaa ihmisten kieltä ja punastelee jo tavallisessa televisiohaastattelussa. Hän jakaa niin selkeästi kannattajat, että päästessään puheenjohtajaksi (mikä ei tule toki toteutumaan!), tuhoaisi puolueen alta aikayksikön…

 

Sampo Terho ja Jussi Niinistö ovat miehiä Naton ja ”isänmaan asialla”. Oikeistolaista retoriikkaa ja pikakivääritietoa piisaa, mutta ei tyyliä sitä ulostuoda ja esiintyä tavalla, jotta kansanmies ymmärtäisi. He ovat alkaneet johtotehtävissä teeskennellä jotakin sellaista itseriittoista ja kaikkitietävää poliitikkoa, mikä ei perussuomalaisten kannattajakunnassa oikein pure. Maanläheisimpiä kandidaatteja löytyy keskustapuolueesta tai demareista, minne perussuomalaisten paluumuutto ja virta vie vääjäämättömästi.

Yksinkertaisesti:  puoluejohto on kaikonnut äänestäjistään ministeriaikana sen verran kauaksi, että eivät edes muutamat hehkeät ja osaavat naiset saa perussuomalaisten laivaa kääntymään. Kohti Titanicin tuhoa mennään ja SMP:n kohtalo odottaa. Tavalla tai toisella. En edes usko sellaiseen ”tyhmän kansan teoriaan”, että lähivuosina missään vaaleissa Suomi voisi kääntyä siihen surkeaan rasistiseen oikeistopopulismiin, mikä näyttäisi olevan trumpismin ja putinismin myötä edessä joissakin Euroopan maissa. Olemmehan sentään kirjoitus-, luku- ja Pisa-taitoisia… vai mitä?

Korjatkaa jos olen väärässä?!

Öisinajattelija