Parempaa vuotta 2010 kaikille KU-verkkolehden selaajille!
Arvaatte varmaan mistä kirjoitan nyt? Kansallisesta tragediasta, tietenkin – siitä mikä yhdistää niin karvaasti suomal ja venäl ihmistä. Viinahan se.
Medvedev teki itänaapurissa uudeksi vuodeksi gorbatshovit eli nosti vodkan hintaa jopa kahteen euroon (89 ruplaa) pullo, halvimman kohdalla siis. Tämä karkottaköyhät ja a ahavoituneet katutallaajat ja aidot luontoihmiset taas hiivan ja sokerin ostoon sekä vaarallisempien litkujenkäyttöön, huhhuh. Energia ja aivojen virike on saatava muualta kuin katukioskista. Samalla saattoi alkaa Medvedevin lähtölaskenta. Pyhän Vodkan hintaan koskeminen – ja pienetkin kieltotoimet eivät yleensä Venäjällä jää seurauksitta, tottavie.
Ja sitten asiaan.
Alkoholi on aine, josta jokaisella on mielipide ja useimmilla
omakohtaista kokemusta. Alkoholi on kaiketi myös Suomessa
laajalevinneisin laillistettu myrkky ja päihde – tai iloliemi ja
nautinto ja ravintoaine, miten vain.
Länsimaissa – Venäjästä nyt puhumattakaan! – viina on niin
arkipäiväinen asia missä tahansa kissanristiäisissä, että lasiin
sylkäisevä absolutisti muuttuu kummajaiseksi lasi kädessä kompuroivaan ongelmajuoppoon verrattuna. Kansa karsastaa absolutistia kuin Obama Osamaa.
Alkoholilla on monta roolia. Ellet halua tietää niistä – tai tiedät jo
tarpeeksi – älä lue eteenpäin. Tulossa on perinteinen saarna. Saarnan
selitys on Öisinajattelijan kireissä hermoissa, suurkuluttajan tipattomassa tammikuussa. (Muutenkin voin kirjotella lähiaikoina tästä syystä sekavuustilassa pähkähulluja…HUOM!)
Mutta siis, alkoholin eri rooleista:
Ensinnäkin,
kun nappaat paukun vodkaa, tuopin olutta tai lasin viiniä, jos toisenkin, haluat rentoutua tai päihtyä. Älä vain väitä että sinulla olisi muita
tarkoitusperiä? No jaa, krapularyyppy pahaan oloon – jaa no,
konjakkitilkka lääkkeeksi tai nukahtamiseen. Mutta että joisit vain
huviksesi hyvää viiniä hyvän ruuan kanssa tai pari saunakaljaa seuran
vuoksi? Älä yritä! Ei onnistu. Tahdot olla pikku huppelissa, eikö vain?
Myönnä pois, ok? Viinaa kun juodaan pääosin päihtymistrakoituksessa. Sitä mainostetaan surutta joka puolella ja se tuo valtion kassaan ison säkin verovaroja.
Silti lähiyhteiskuntasi vastaa ylenmääräiseen päihtymiseesi omituisesti:
motkottamalla, valistamalla, poistamalla ravintolasta, kuskaamalla
putkaan tai letkuihin, hautaamalla kunnan kustannuksella.
Toiseksi,
kun nappaat paukun vodkaa, tuopin olutta tai lasin viiniä, nautit samalla ravintoainetta, jossa on kosolti kaloreita. Toistuessaan lasin
kallistelu aiheuttaa sen, että kalorit kertyvät helposti vyötärön
seudulle, olen huomannut, mutta myös maksaan ja milloin mihinkin.
Nestettä taas kertyy munaskuihin, niveliin tai pöhöttyneisiin
poskilihaksiin.Kun neste ja viinakalorit poistuvat, laihtuu automaattisesti, esimerkiksi tipattoman tammikuun aikana.
Joissakin alkoholeissa, esimerkiksi viineissä, on pieniä
määriä muitakin ainesosia kuin myrkkyä, nestettä ja energiaa, jokunen hippu vitamiiniakin. Toisaalta makean kahvi- tai lakkaliköörin lipittäminen on varsinainen kaloripommi, joka myös verottaa kukkaroa tuntuvasti. Alan miesten keskuudessa liköörejä ei harrastella kuin parempina lottovoittopäivinä, sillä Kulosaaren sillan alla ja kaupungin päässä lasketaan alkoholiprosentit, promillet ja hyötysuhteet tarkemmin kuin sillan toisen pään ökytaloissa. Niissä asuvat sisä- ja
sorkkatautikirurgit kylläkin luulevat (väärin!)osaavansa arvioida alkoholin terveysseuraamuksia rantojen miehiä tarkemmin. Mutta molempiin porukoihin viina vaikuttaa myös myönteisessä mielessä: umpimielisestä jukolan mykästä tulee äkkiä puhelias tai peräti viehättäväeleinen tarmo manni-don juan, pekka puskan kuulu hyvä kolesteroli alkaa lisääntyä ja poski punoittaa kuin kiimassa,
pintaverenkierto herkistyy, adrenaliini erittyy kuin lasse virenillä
loppusuoralla ja verenpaine laskee lotisten kuin santahaminan saharan
yhteisvessa jne jne…jos siis maltat pysytellä paukku päivässä-tahdissa.
Kolmanneksi,
kun nappaat paukun vodkaa, tuopin olutta tai lasin viiniä, nautit samalla keskushermostoon ja muihinkin elimiin nopeasti vaikuttavaa MYRKKYÄ, alkoholia. Se myrkky tappaa jumalattoman määrän ihmisiä pikkuhiljaa tai välittömästi tai välillisesti vuosittain – ja vammauttaa vielä useammat. Kun nauttii päivittäin vaikkapa 12 annosta alkoholia (= pullo kossua) – tai enemmän – alkaakin olla ympäri vuorokautisesti mukavassa humalassa, sanoisinko tuiskeessa. Kun humalatila ja tuiskeet, hikoilu, unettomuus ja ainainen jano jatkuu vuosia, kukaan ei selviä siitä vaurioitta.
Joltakulta pettävät ensin jalat, toiselta pää, kolmas päätyy letkuihin
ja kalliisiin tehohoitoihin kun haima tai maksa paukahtaa. Toisaalta,
työtön, asunnoton ja akaton alkoholisti voi myös säästää yhteiskunnan
terveydenhoito- yms kustannuksia poistumalla alkoholimyrkytyksen
seurauksena hyvinkiin nopeasti toiseen hiippakuntaan… ellei kuulu ns.
häiriköiviin väkivaltajuoppoihin, jolloin saattaa aiheuttaa muuutenkin – ja muillekin – tuhoa ja hävitystä.
Alkoholilla on siis monta roolia ja meillä, käyttäjästä ja
riippuvuussuhteesta riippuen, aika monta mielipidettä siitä.
Periaatteessa kuitenkin liikutaan iloa ja rentoa oloa tuottavan
”terveystuotteen” (alkoholi hallinnassa, ”oikeinkäytettynä”) ja myrkyn
(alkoholiriippuvuus, ”väärinkäyttö”) välisellä veteen piirretyllä
viivalla. Muuten, edellä jäikin vielä mainitsematta alkoholin myönteiset vaikutukset pariutumiseen ja suvunjatkamiseen. Kukapa meistä ei olisi tavannut toista puoliskoaan pikkuhuppelissa tai kaatokännissäkin tai – kuten minä muinoin Pietarissa – krapulassa, eilisillan tuttua tyttöä tunnistamatta.
Aika moni on myös juhannusehtoona tai yönä pistänyt alulle sen
keskenvedetyn einarinsa, nyt netin ääressä kyhjöttävän kummajaisen, joka tyhjentää jääkaapin aina yhtä vikkelästi ja aivan odottamattomalla hetkellä.
Mutta vielä opetus saarnasta. Jokaisen on hyvä tarkistaa välillä addiktinsa vähän kaikkeen, alkoholiinkin. Viinan kiroja torjumaan on kehitelty erilaisia menetelmiä, joista tunnetuimmat ovat TIPATON TAMMIKUU ja AA. Koska AA on jäänyt minulle jotenkin vieraaksi, olen päätynyt viime vuosikymmenten aikana kokeilemaan TIPATONTA, useimmiten tammikuuta, joskus helmikuuta siihen jatkeeksi. Kerran TIPATON jatkui vappuun …vai oliko se Sodankylän elokuvajuhliin saakka? Mutta, näin muistelen, oireet olivat silloin aivan kamalat – siis sen ensimmäisen humalanjälkeisen krapulan oireet…En siis suosittele niin pitkiä selibaattikausia. Ellet sitten ole aikeissa kuivettua tyystin.
Joensuun virallinen Öisinajattelija