(eli Uuden vuoden satu siitä, kuinka Ihmehansikas pelastaa uusavuttoman)
Ennen muinoin eli 1970-luvulla osa suomalaisnuorisoa ja vanhempaakin väkeä kulki OWK:n (= OttoWilleKuusinen) viitoittamalla tiellä kohti valoisaa tulevaisuutta.
Tien piti viedä ensin sosialismiin ja lopulta kommunismiin, jonka rajapyykki siirtyi vuosikymmenten saatossa vähitellen kuin sumu Baikalilla. Tosin muuan Nikita S.H. Itänaapurissa oli joskus 1960-luvun alussa vielä sitä mieltä, että:
”Tämä sukupolvi tulee elämään kommunistisessa neuvostoyhteiskunnassa!”.
Ei tainnut Nikita aavistaa, että IvanIvanovits saisi harteilleen aivan toisenlaisen todellisuuden kuin silmissään siintävän kommunismin. Palataan kuitenkin vielä OttoWilleen. Eniten siteerattu OWK-lausahdus taisi olla:
”Itse elämä opettaa…”
Sitaatti tarkoitti käsittääkseni sitä, että kansanjoukkojen arjesta piti ammentaa oppia ja teorian tuli palvella käytäntöä. Ei siis toisinpäin.
Entä nyt? 2000-luvulla ei enää opeta ”itse elämä”, vaan markkinateknologia, johon hullaantuneet massat ovat alkaneet niellä mitä mahdottomampia pseudoteorioita ja ihmevempaimia. Profeettoja toki tarvitaan yhä.
Loppuvuodesta 2012 avarakatseisia tiennäyttäjiä Suomessa ovat olleet ex-OWK-lainen Björn Wahlros ja päivätorkkujensa välimaastossa ahaa-elämyksiä kokeva Juhana Vartiainen. Matti Apunen peesaa porukkaa pontevasti. Nämä länsimaan tietäjät ovat uuden ajan hötörahaan ja markkinateknologiaan ainajaaina uskovan sukupolven profeettoja, joiden edessä jopa OWK kalpenee. Heillä on hallussaan tulevaisuuden näkökyky ja vainu, tietotaito ja – Ihmehansikas!
”Ihmehansikas”
”Ihmehansikas auttaa etsimään tavarat kaupasta”, otsikoi Karjalainen STT:n välittämän kotimaan uutisen perjantaina 28.12. Kaipa uutinen oli muissakin lehdissä? Kertokaapa havaintonne?
Hieraisin silmiäni. Aikainen uuden vuoden krapula vai aprillipäivä? Ei, kyllä IHMEHANSIKAS-uutinen oli ihan asiallista kuluttajavalistusta. Olen ikäloppu ja muuten vain pudonnut kärryiltä: teknologialla viitoitettu tie vie niin lujaa…
Esimerkkinä markkinayhteiskunnan uuskirkkojen eli supermarkettien perusongelmasta uutisessa esitettiin KETSUPPIHYLLY, jonka edessä ostaja juoksentelee hermostuneen epätoivoisesti eestaas oikeaa merkkiä etsien. Purnukoitahan on uuskirkoissa hyllymetreittäin.
Mutta ei hätää! Apuun on suomalaisinsinöörivoimin kehitetty ihmehansikkaan prototyyppi. Se toimii näppärästi: kun ensin löydät hehtaarihallista oikean hyllyn, painelet vain ennalta ohjelmoidusta hansikkaastasi sopivaa nappia. Mielimerkkisi sinappi…, anteeksi ketsuppipurnukka on ostoskärryissä tuossa tuokiossa. Toki ”…tietokoneen pitää tietää, missä tuote on ja missä itse olet siihen nähden…”, valistaa uutinen. Mielestäni uuskirkkoon voisi kehitellä vielä avuliaan, niin sanotun LUKKARIROBOTIN, joka avustaisi ketsuppipurkin siirtoa ostoskärryihin. Eikö vain?
Mutta näin alkuun riittäköön pelkkä ihmehansikas. Johan on tarpeellinen keksintö kotikäyttöönkin. Heti tänne muutama prototyyppi, joilla löytää pesukoneen syömät sukat, nurkissa lymyilevät pölykoirat, hyllystä kadonneet levyt ja dostojevskit, jääkaapin jäälokeroon jäätyneen saunalenkin. Ilmoittaudun koekaniiniksi. Hansikkaita tänne ja äkkiä!
Tai ei sittenkään. Mitäpä minusta. Aloitetaan niistä supermarkettien ja alennusmyyntien raivoisista rouvista, jotka eivät millään löydä etsimäänsä kun eivät aina tiedä mitä etsiä, vaikka halvalla saisi.
Tai ei sittenkään. Mitäpä hienostorouvista. Uudessa uljaassa maailmassa kannattaa markkinoida ihmehansikasta Afrikan ja itämaiden massamittaisiin köyhälistökortteleihin. Jospa teknologiauskovat tai työttömät nokiainsinöörit kehittelisivät joutessaan sinne sellaisen hanskamallin, jolla roskiksesta löytää syötävää ja kaatopaikalta myytävää…
Ihmehansikkaan viitoittamalla tiellä kohti vuotta 2013!
Öisinajattelija