Itäisen naapurimme taide, teatteri, kirjallisuus ja elokuva ovat aina kiinnostaneet suomalaisia. Venäläinen kulttuuri on myös suuresti vaikuttanut meikäläisiin taiteilijoihin ja vuorovaikutusta on ollut toiseenkin suuntaan.

Tänä keväänä suomalaisissa taidemuseoissa on esillä runsaasti neuvostokauden kuvataidetta. Se hämmästyttää monipuolisuudellaan. Kysymys ei ole ainoastaan nostalgiasta tai vahvasti värittyneestä ideologisesta ”sosialistisesta realismista”. Mukana on todellisia taiteen helmiä, joihin kannattaa tutustua!

 

Olipa kerran neuvostotaide

 

Didrichsenin taidemuseo Helsingissä esittelee toukokuun puoliväliin, 15.5.2016 saakka upean valikoiman Neuvostoliiton kuvataidetta moskovalaisen keräilijän Mihail Arefjevin kokoelmasta. Mukana on yhteensä 40 teosta vuosilta 1920–1995. Komeimpana ja tunnetuimpana lienee Aleksander Deinekan (1899-1969) ”Hyvä aamu” – tuo tunnettu alastonhahmojen kylpijäkuvaus Moskova-joelta.

Parhaiten edustettuna on 1960- ja 1970-lukujen ja varsinkin ”suojasään” kauden taide”, jolloin ideologia sai väistyä sivummalle ja taiteilijat kuvasivat, ainakin osittain, myös tavallista arkea ja tavallisia työläishahmoja. Myös pilkahdus avantgardea sisältyy Didrichsenin museon muutamiin teoksiin. Näyttely on otsikoitu sopivasti: ”Olipa kerran neuvostotaide”

 

Taidetta neuvostomaasta

 

Tampereen työväenmuseo Werstas on koonnut näyttelyn toistaiseksi remontin vuoksi suljetun Lenin-museon kokoelmista. ”Taidetta neuvostomaasta” pitäytyy paljolti julistekokoelmaan ja Lenin-maalauksiin eri vuosikymmeniltä, mutta onpa mukana myös jättikokoinen, Matvei Manizerin Lenin-veistos. Mainostekstin mukaan: ”Merkittävin teos näyttelyssä on Serovin ”Lenin julistaa neuvostovallan”. Harvinaisuuksiin puolestaan lukeutuu Vera Orlovan maalaus ”Kuusijuhla Gorkissa” vuodelta 1951.”

Ja kun ollaan Tampereella, toki kokoelmasta löytyy myös maalaus, jossa Lenin ja Stalin tapaavat ensi kertaa kaupungissa. Maalauksien taso vaihtelee kovastikin, mutta esim juuri julistetaiteessa näkyy hyvin myös neuvostovallan alkuaikojen avantgarde ja luovuus. Näyttely on avoinna 18.9. 2016 saakka.

Pienenä välihuomautuksena mainostan mieluusti Werstaan toistakin näyttelyä – ”Espanjan sisällisotaa”. Valokuvien ja esineistön antamaa kuvaa erityisesti suomalaisista Espanjan sisällissodassa täydentää ohjaaja Katariina Lillqvistin hieno animaatio, elokuva- ja radiodokumentti ”Radio Dolores”. Se saa virallisen ensi-iltansa kesällä 2016.

 

Kasaritaidetta Leningradista

 

Joensuun taidemuseo on esittellyt kevättalvesta neuvostovallan viimeisen vuosikymmenen eli 1980-luvun taidetta. ”Kasaritaidetta Leningradista” -näyttely on avoinna 24.4. 2016 saakka ja se on koottu Liisa ja Otto Kotovuoren museolle lahjoittamista töistä.

Joensuun näyttely on suurenmoinen osoitus siitä, mitä murroskaudet tekevät taiteelle tai kulttuurielämälle yleensä. Mihail Gorbatshovin glasnost ja perestroika (1985-91) aiheutti suoranaisen buuumin juuri taiteessa, mutta myös kirjallisuudessa, elokuvassa ja teatterissa. Kielletyt tabu-aiheet ja sensuroidut tyylisuunnat vyöryivät julkisuuteen ja taiteilijoiden luova voima sai siivet. Venäläinen taide liikkui myös länteen ja Kotovuoret hankkivatkin ”Kasaritaiteen” teokset pääosin tuolloin Suomessa pidetyistä näyttelyistä.

”Kasaritaidetta Leningradista” edustavat huikeimmillaan esim sellaiset kokeilevat taiteilijat kuten Andrei Gennadijev, Agafon Kiseljov, Juri Lukshin ja Vjatsheslav Mihailov. Monen työn taustalta kurkistelee uusiutunut avantgarde – ja tottakai myös monet läntiset ismit, joihin nuorehko taiteilijaporukka pääsi kunnolla tutustumaan 1980-luvulta lähtien. Pietarin avantgarde-näyttelyissä jonkin verran viime vuosikymmeninä käyneenä, pitää silti todeta, että huikeimmat 1980-luvun kokeilevat työt löytyvät yhä rajan takaa.

ks. www.joensuuntaidemuseo.fi

ps. Kasaritaidetta Leningradista -näyttelyn silmiä hivelevin teos, Bella Matvejevan naishahmo ”Kunnianosoitus Louise Brooksille” on myös ikuistettu postikorttimainokseen.

Öisinajattelija