Kansallisvaltioiden paluu (?)

Kansallisvaltioiden paluuta esimerkiksi repeilevän EU-Eurostoliiton tilalle on veikkailtu aina silloin tällöin. Niin nytkin. EU on osoittanut aikamoista kyvyttömyyttä uuden pandemian oloissa, varsinkin kansalaisistaan huolehtivana vapauden ja tasa-arvon liittona.

EU:n huoli on ollut yhtenäinen pelkästään markkinamiesten johtamien ylikansallisten yhtiöiden ja pankkipiirien sekä kaikenkarvaisten pössikeinottelijoiden kanssa. Solidaarisuudesta köyhän tai irtisanotun työttömän kansanosan suuntaan ei ole tietoakaan, vaikka toisenlaista infoa suureleisesti jaetaan. Oikeasti työtön saa pelkkiä murusia. Eikä hartiapankilla toimivaa pienyrittäjääkään juuri armahdeta.

Tilanne on karmean katastrofaalinen juuri nyt keväällä 2020, mutta EU:n päähuoli on siinä, että kehitys kehittyy, kulutus kasvaa, rikkaat rikastuvat, pankit ja suurfirmat toimivat – ja pyörät pyörivät yhä vinhempaan tahtiin…

Aikamoista piittaamattomuutta monissa EU-maissa on esimerkiksi se, että näissäkin koronan poikkeusoloissa suuryhtiöt jakavat edelleen omistajilleen huippuosinkoja, kultaisia kädenpuristuksia ja muita etuja. Näin tehdään – ja samalla valitetaan kurssien laskua, kannattamattomuutta sekä irtisanotaan yt-neuvottelujen jälkeen tuhansittain työntekijöitä.  Suomessakin, vaikka mm. presidentti on huolensa asiasta ilmaissut!? Paha esimerkki on Öisinajattelijan lähietäisyydellä, nimittäin Joensuulainen kirjapaino & media-alan yhtiö PunaMusta: lomauttaa työntekijöitä jakaen samalla miljoonaosingot.

 

Uusi tilanne

Kansallisvaltiokysymys on noussut uudelle tasolle esimerkiksi Englannin brexitin, Unkarin nationalistis-diktatuurisen hallinnon, Puolan itsekkääntuhlailevan “maatalousnationalismin” – kreikkalaisten, espanjalaisten ja italialaisten EU-säännöistä, päätöksistä ja “kurista piittaamattoman” talouspolitiikan seurauksena. Vielä suht yhtenäisenä esiintyvä EU-valtakaksikko, EU:n ydin Saksa ja Ranskakin ovat ajautuneet pikku hiljaa keskenään johtamiskriisiin Englannin poistutuessa liitosta ja lähentyessä USA:ta. Suomella tuossa EU-ytimessä ei ole minkään valtakunnan sijaa tai valtaa, vaikka muuan kaasukonsultiksi sittemmin siirtynyt Paavo sinne ytimeen hallituksineen aikoinaan niin kovasti pyrki! Olemme näköjään ikuisia nettomaksajia eivätkä sitä nationalismia kosivat kansallisvaltiomieliset siedä meillä eivätkä muualla.

 

EU on kurittanut ja kuristanut mm. Kreikkaa ja Espanjaa menneinä vuosina. Missä lie solidaarisuus nyt kun koronavirus leviää esimerkiksi Espanjassa hurjaa vauhtia (1.4.2020). Aikoinaan EU lainoitti Espanjaa sillä ehdolla, että se supistaa julkisia menojaan. No, niin tehtiin mm. terveydenhoidon osalta. Yksityistäminen on ollut monessa muussakin EU-maassa päivän sana – kun nyt epidemian/pandemian aikana juuri julkinen terveydenhoito on selkeästi osoittautunut tehokkaammaksi, tasapuolisemmaksi. Suomi olkoon hyvä esimerkki – ja meillä äärirajoilla ja vaarallisessa työssä toimiva hoitohenkilökunta ansaitsee täydet kiitokset. Koska tiedämme, että vain “kissa kiitoksella” elää, myös palkkoja on ehdottomasti nostettava.

 

EU:ssa “markkinavoimien” johtama tuhlaileva hallinto ja korruptiopaljastukset aiheuttavat yhä enemmän tyytymättömyyttä. Jo pelkästään “lentokonekokoukset” vuorotellen Brysselissä ja Strasbourgissa ovat kammottavaa ja täysin turhaa liikkumista, rahan- ja työajantuhlausta kuten kymmeniin tuhansiin ihmisiin nouseva byrokratiakoneisto. Kaikkine elitistisine etuineen se syö uskottavuutta hirveällä vauhdilla. Moista päällekkäistä hallinnon ja työnteon imitointia ei ole nähty sitten Brezhnevin Neuvostoliiton, tuskin sielläkään. Mitä hirveämmäksi byrokratia on kasvanut, sen vaikeampaa on sen muuttaminen…

(HUOM! : EU-parlamentin viralliseksi kotipaikaksi tuli 1990-luvun alussa Strasbourg, jossa pidetään myös useimmat täysistunnot. Parlamentin valiokuntien piti järjestää kokouksensa Brysselissä ja parlamentin pääsihteeristö (henkilöstö) tuli virallisesti sijaitsemaan Luxemburgissa. Vuonna 1997 nämä järjestelyt sisällytettiin EU:n perussopimukseen. Nykyisten järjestelyjen muuttaminen edellyttäisi perussopimuksen muuttamista, joka vaatii kaikkien jäsenvaltioiden hallitusten yksimielisen hyväksynnän ja kansallisten parlamenttien ratifioinnin)

 

Suurvallat ja vallan kolmijako

EU:n elitistisen kehityksen (=”supervaltio” valtioiden yläpuolella) ohella suurvallat USA, Kiina ja Venäjä tai vaikka Brasilia ovat siirtymässä kovaa vauhtia yhä autoritaarisempaan hallintoon, “itseohjautuvaan” pienen eliitin tai peräti vain presidentin yksinvaltaan. Vaikka suurvallat eivät ole eivätkä voi olla mitään varsinaisia ”kansallisvaltioita” (vrt Euroopan kinastelevat ”pikkutasavallat”, ”näennäiskuningaskunnat”)) väestökoostumukseltaan, ajattelutapa ja toiminta on muuttunut näinä maailmanlopun tunnelma-aikoina: Kotimaa ensin, ”America Great Again!”

Koronavirus voi olla tähänkin pullisteluun  ja vallan keskittämiseen mukavan pätevä tekosyy (?).Sen osoittaa esimerkiksi perinteisen vallan kolmijaon mureneminen supervalloissa.

Vallanjako-oppihan on (luotettavien lähteiden valossa) se valtioteoria, joka on yhdistänyt länsimaisia demokratioita ja jonka mukaan toimeenpano-, lainsäädäntö- ja tuomiovallan on kuuluttuva eri elimille. Se on vaikuttanut nykyaikaiseen politiikkaan pitkään – ja on kotoisin Ranskasta.

(HUOM! Vallanjako-oppi on esitelty Montesquieun pääteoksessa Lakien henki. Samaa olivat aiemmin jo hahmotelleet Niccolò Machiavelli, John Locke ja James Harrington. Montesquieun Ranskan monarkiaa arvostelevat kirjoitukset ovat kuitenkin tärkeimpiä oppia määritteleviä töitä. Vallan kolmijako-oppi on perustava osa länsimaisten demokratioiden hallintomuotoa)

 

Kysynkin, voidaanko USA:n tai Venäjän tai Unkarin nykykehityksen valossa, presidenttien Trump & Putin & pääministeri Orban toiminnassa ja hallinnossa enää oikeasti puhua vallanjaosta? Tai vaikkapa poliittisen ja taloudellisen vallan eri sektoreista? Politiikka ja talous nivoutuvat ja keskittyvät autoritaarisessa johtamisessa yksiin ja samoihin käsiin.

Ovatko tuomioistuimet / tuomiovalta näissä maissa tai vaikka Brasiliassa, Venezuelassa, Filippiineillä, Valko-Venäjällä – puhumattakaan valtiokapitalistisesta Kiinasta –  riippumatonta vallankäyttöä? Monet maat, autoritaariset ja jo puolidiktatuurit näyttävät tulevan perässä. Oma ns. kansallinen etu, nationalismin kasvua heijastavat päätökset ja vallanjaon mureneminen lisäävät kansallisvaltioiden suosiota monissa piireissä – esimerkiksi konfliktien, terrorismin ja paikallissotien tai vaarallisesti yli rajojen leviävän kulkutaudin varjossa.

Poikkeusoloissa nopea ja tehokas päätöksenteko, valtiojohtajuuden, jopa vahvan yksinvaltaisuuden osoittaminen usein lisää johtavan poliittisen eliitin suosiota. Pahoin pelkään, että koronapandemian torjunnassa ja sen jälkeen on entistä helpompaa säätää yksinvaltaisia poikkeuslakeja, rajoittaa kansalaisvapauksia, ulkomaalaisten ja pakolaisten liikkumista. Tämä voidaan tehdä kansallisvaltion etujen turvaamiseksi, palaamalla uudella tavalla rakennettuun totalitaristiseen hallintoon ja nationalistiseen valtioon. Siinä valtiossa tuomioistuimet ovat pelkkiä johtajan kumileimasimia, koska tästä on tullut kansakunnan oikeamielinen kaikkitietävä suojelija ja “isä”. Enkä viittaa nyt vain Pohjois-Koreaan!

Sellaista kehitystä en todella toivo enkä usko ihan helpolla mahdolliseksi esimerkiksi Suomessa, mutta silti: “Pelko jäytää sielua” – lainatakseni R W Fassbiderin mainion rasismia käsittelevän elokuvan nimeä, joka on myös Filmihullu-lehden päätoimittajan Lauri Timosen Fassbinder-uutuuskirjan nimi. On parempi ennakoida kuin tulla yllätetyksi housut kintuissa…

 

Kansalaisten manipulointi

Erityisoloissa ja pelon vallitessa kansalainen saadaan helposti uskomaan vahvoja johtajiaan, pelkäämään poikkeavuuksia, muukalaisia. Elämään kuin viimeistä päivää!

Myös länsimainen yhteiskunta ja sen markkinatalouden vääristymät, poliittinen johtotyyli ( =”muuten markkinat reagoivat”, ”on vain yksi ratkaisumalli” ) ovat jo saaneet suuren osan ihmiskuntaa pelkäämään, vaikenemaan ja alistumaan pelkiksi kuluttajaroboteiksi! Tekemään yhtä sun toista kohtuutonta, niin teollisen kulutustuotannon, tuhlailun, turismin ja vapaa-ajanvieton kuin mainonnan ja viihteen seksin ja päihteiden käytön alueilla. Manipuloinnilla ja mainonnalla sekä ideologisella ohjailulla – tai jopa painostamalla, pakottamalla ja vaatimalla meihin vaikutetaan koko ajan. Elämme työssä ja vapaa-aikana kaikenkarvaisen median, tietokoneiden, netin, television, älypuhelinten, some-sumuttamisen, valeuutisten, naamakirjojen, bloggaamisen ja vloggaamisen maailmassa. Voi kysyä: milloin me oikeastaan ajattelemme itse, kyseenalaistamme?  – teemme itsenäisiä ja muista, mainonnasta tms riippumattomia päätöksiä, joilla hyvinvointimme, terveytemme tai ihmissuhteemme oikeasti paranevat?

Muutama huomio. Minusta  KOHTUUS KAIKESSA -vähimmäisvaatimus on entistä ajankohtaisempi!

Miksikö? Siksi, että kulutamme ja huvitamme itsemme hengiltä. Iso osa länsimaiden väestöä, suuri osa suomalaisiakin: onhan meillä ns. hyvinvointivaltio takanamme, tukenamme! Me ikiliikumme koko ajan, himoharrastamme ja matkustelemme itsemme hengiltä. Me juomme itsemme hengiltä. Työssä ja vapaa-aikanakin monet meistä stressaavat itsensä hengiltä. Suomessa. Eivät vai urheilijat, vaan tavalliset kansalaiset ja liikunnan harrastajatkin. Meidän on napattava tuon tuostakin erilaisia pillereitä, mielialalääkkeitä, lisäravinteita – oltava kunnossa, työkykyisiä, valmiina jatkuvaan muutokseen. Nöyrinä me katsomme ylös menestyjiin, tietokoneen ruutuun ja ympärillemme. Ja oletamme, että meidän on tehtävä sitä mitä naapurikin tekee: pakko  ostaa itselle ja lapsillemme härveleitä ja turhakkeita, joita häikäilemättä sunnitellaan ja mainostetaan pelkän voiton toivossa, päämme menoksi, yhä kutistuvan ajattelumme yhdenmukaistamiseksi, lue: sekoittamiseksi. Elämme illuusiossa, kuvitelmissa, että olemme vapaita ja itsenäisiä kuluttaessamme, hankkiessamme uusia menopelejä, kausivaatteita, äly(ttömiä) laitteita.

Tosiasiassa suuri osa meistä on marionetteja, joita markkinatalous ja sen siunaava yhteiskunta heiluttelee ja liikuttelee tiukasti piuhoissa sinne tänne yhä kiivaampaan tahtiin. Meiltä vaaditaan moniosaamista ja kiireen sietämistä, jatkuvaa kulutusta, koulutusta ja kuntoa…kunnes tulee pandemia tai muu kriisi, joka pysäyttää. Jos pysäyttää?

Öisinajattelija