Syksy on mukava, märkä, tuoksuva ja hapekas vuodenaika. Marjoja, sieniä ja ruskaa piisaa ainakin täällä rajaseudulla. Metsään kannattaa mennä nyt…jos on syysmasennus iskenyt. Lämmintäkin luonnossa vielä piisaa,
mutta myös kulttuuririennot virkistävät pimeänä vuodenaikana.
Mikä Pasimusic Festival? (ks. www.pasimusic.com )
Kävin lauantaina 7.10. Lapinlahdella. Siellä pyörivä Pasimusic Festival näytti olevan ohjelmasta päätellen Lapinlahden piskuisen kylän sekä Kuopion ja Iisalmen keskisuurten kaupunkien yhteinen festivaali (ainakin vuonna 2017). Mainitsen Lapinlahden ensiksi, koska Pasimusicin taiteellinen johtaja Pasi Lyytikäinen on vaikuttanut säveltäjänä tällä yläsavolaisella paikkakunnalla.
Musiikkipainotteinen tapahtuma sattui tänä vuonna lokakuun alkuun (4-8. lokakuuta) ja aiheena oli näköjään ohjelmasta päätellen paljolti luonto, soiva ja kahlitsematon maisema, vapauden kaipuu ja koko Eurooppa. Sinfoniaa, naiskuoroa, kaartin soittokuntaa ja kaupunginorkesteria kuultiin erityisesti Kuopiossa, mutta musiikilla oli vahva osuus lauantaina ja sunnuntaina myös Lapinlahdella ja Iisalmessa.
”Matti Pulkkinen muistoissamme”
Lapinlahden Pasimusic Festival -yhteyteen oli järjestetty taidemuseo Eemilissä lauantaina 7.10. myös kirjallisuusilta. Sen organisoi käytännössä Matti Pulkkisen seura ry – puheenjohtajana Raili Miettinen ja sihteerinä Pia Valkonen. Nurmeksessa syntynyt kirjailija Matti Pulkkinenhan (1944-2011) eli viimeiset vuosikymmenensä juuri Lapinlahdella.
Kirjallisuusiltaa luotsasi kirjailija-toimittaja Gerry Birgit Ilvesheimo. Hän oli laatinut myös tilaisuuden esittelytekstin ja miettinyt monia oivaltavia kysymyksiä pohdittaviksi. Keskustelijoiksi oli kutsuttu pari helsinkiläistä tohtoria, nimittäin uskontotieteilija, professori Terhi Utriainen ja tutkijatohtori Sanna Nyqvist, joka selvittää mm. plagiointia eli toisten kirjallisuustekstien lainamista. Myös Pulkkis-fani eli Öisinajattelija oli saanut yllättävän kutsun tähän arvovaltaiseen seuraan.
Matti Pulkkinen muistoissamme -kirjallisuusilta keskittyi käytännössä Romaanihenkilön kuolema-teokseen (1985), jonka rakenneanalyysia selvitti Parnassoonkin ahkerasti kirjoittava Sanna Nyqvist. Hän kiteytti esityksensä suorasanaisesti: ”Matti Pulkkinen ei arastellut, vaan ampui aiheet maaliin saakka”. Vähän myöhemmin romaanin rakenteen ”musikaalisesta rytmistä” piti pitkän puheenvuoron Pasimusic Festivalin Pasi Lyytikäinen. Terhi Utriainen, joka on myös kaunokirjailija, toi esille mielenkiintoisia raamatullisia seikkoja ja raja-alueita Pulkkisen romaanitaiteen ja raamatun monivivahteisen kerronnan suhteen. Pari teesiä häneltä: ”Raamatussa on paljon kirjallisuuden eri lajeja…, esimerkiksi psalmithan ovat kuin aforismeja”. ”Matti Pulkkinen oli kirjailijana ympäristönsä imupaperi, joka veti itseensä kaiken”.
Öisinajattelija on siinä mielessä samaa mieltä, että raamattu on kokoelma upeita myyttisiä kertomuksia ja toisaalta kelpo ja julma satukirja aikuisille, jonka suosiota voi selittää vaikka evankeliumien erilaisuudella, siis polyfonia-näkökulmalla. Myytit elävät ikuisesti, vaikka hutkit ja tutkit niitä miten pitkään ja puhki!
Ja vielä: Pulkkinen itse totesi muutamassa lehtihaastatteluissa käyttävänsä kirjoittamisessaan kaikenlaista materiaalia, koska ”Romaani on kuin sika, se syö mitä tahansa” (tai ”Romaani on kuin sika, kaikkiruokainen”). Hän siis yritti selvästi vähätellä ”postmodernia” otettaan ja perinteisen romaanirakenteen rikkomista. Eli: niin vain kävi kun kirjoitti mitä mieleen tuli ja tarkkaili mitä maailmalla tapahtui.
Öisinajattelija mietiskeli mielessään menomatkalla JNS-Lapinlahti paria asiaa Matti Pulkkisen Romaanihenkilön kuolemasta ja ja kahdesta sitä edeltävästä kirjasta.
A) Romaanihenkilön kuolema sisältää komean kokoelman kantaaottavia ja filosofisia ajatelmia, pienkertomuksia, sivujuonteita, näennäisen ohikiitäviä heittoja sekä aforismeja, jotka pyrkivät vaikuttamaan lukijan maailmankuvaan, jopa muuttamaan sitä ja erityisesti hämmentämään sitä seisovaa vettä, joka aatteellisessa mielessä maassa vallitsi 1970-80 lukujen taitteessa. Olen varma, että maailmaa ilkikurisen ironisesti ja tarkasti silmäilevä, kuunteleva ja lukeva Pulkkinen olisi menestynyt mainiosti aforistikkona.
B) Esikoisromaani Ja pesäpuu itki (1977) sekä sitä seurannut Elämän herrat (1980) eivät pyri lainkaan viihdyttämään lukijaa eivätkä sisällä maalaishuumoria sen suomalaisessa merkityksessä. Nuo mainiot teokset lähenevät venäläisten ”toisinajattelijoiden” eli ns. siperialaiskirjailijoiden maaseutuproosaa ja karua realismia. Tarkoitan Valentin Rasputinia, Vasili Belovia, Viktor Astafjevia ja jopa Vasili Shukshinia (esim. Pulkkisen dialogi!).
C) Matti Pulkkinen tuli julkisuuteen kaksi kertaa ”väärään aikaan”. Ensin Heikki Turusen Simpauttajan, Kivenpyörittäjän kylän ja Joensuun Ellin jälkeen – ja sitten ”ideologisesti” vääränä hetkenä, kun Romaanihenkilön kuolemaa ei vielä pystytty sulattamaan pysähtyneisyyden kauden Suomessa!
Keskusteleva Lapinlahti
Panelistien puheenvuoroja seurannut keskustelu oli vilkasta ja kohdentui myös oikeasti teemaan ”Matti Pulkkinen muistoissamme”.
Äänessä olivat niin seura-aktivistit Pia Valkonen kuin Raili Miettinenkin (olisivat voineet ehkä enemmänkin kertoa seuratoiminnasta ja suunnitelmista?) kuin myös veteraaniopettaja, historioitsija Leo Puurunen ja Lapinlahdelle ”paluumuuttanut” kunnallispoliitikko Pia Kyyrö-Harju. Keskustelun kuluessa professori Terhi Utriainen rohkeni ehdottaa jopa Pulkkiselle nimetyn Kirjailijaresidenssin perustamista Lapinlahdelle, mitä Pasimusic Festivalin Pasi Lyytikäinen kannatti lämpimästi omassa puheenvuorossaan. Hieno ajatus, mutta kukapa tai mikä taho ryhtyisi sitä ajamaan. Ainakin kirjailijan oma nimikkoseura, eikö vain? Myös elämäkerta Matti Pulkkisesta on vireillä – kunhan vain sille löytyisi vähän ns. starttirahaa… . Yhtä ja toista on jo puuhasteltukin. Pulkkisen nuorruusaikojen ystävät ja tutut nurmeslaiset toki puuttuivat keskustelusta. Tarkoitan esimerkiksi Kuopiossa nykyisin asuvaa Yrjö Ihalaista, joka on kirjoittanut Pulkkisen lapsuudesta ja nuoruusvuosista muistelmakäsikirjoituksenkin – sekä Nurmeksessa edelleen asuvaa tuotteliasta kirjailijaa, Veikko Huotarista.
Hyvin koskettavan puheenvuoron käytti lopuksi kansalaisaktivisti Pentti Ryth, joka vieraili usein Matti Pulkkisen luona tämän asuessa Peltomäen mökissä, 15 kilometrin päässä Lapinlahden keskustasta. Kun Ryth kuuli kirjailijan kuolinuutisen toukokuussa 2011, hän ryhtyi pian veistämään Pulkkiselle ”Muistopölkkyä”, johon piti kiinnittää muistolaatta ja pystyttää se haudalle. Omaiset ehtivät kuitenkin ensin, mutta pölkky on tallessa edelleen…, siis ”Pulkkisen Pölkky”!
Ihme ja kumma, myös lehdistö oli löytänyt Pulkkis-tapahtumaan. Ainakin Iisalmen Sanomat ja paikallinen Matti ja Liisa-lehti olivat paikalla. Jälkimmäinen on saanut ilmeisesti nimensä Lapinlahden kuuluisasta tankkaus-, tauko- ja ruokapaikasta valtatien varressa…Vai olisiko toisinpäin?
(ks. www.mattijaliisa.fi )
Öisinajattelija