Lomareissulla seurasin huonosti uutisia. Jälkikäteen lehtiä lukiessa (harvoin luen uutisia netistä), huomasin, että ministeri Päivi Räsänen oli pitänyt joillakin herättäjäjuhlilla puheen, josta oli irrotettu pari kohu-uutista:
1) Räsänen asetti raamatun sanan tietyissä tapauksissa lainsäädännön edelle – jos siis uskonnollisen ihmisen omatunto ei anna myötä noudattaa lakia
2) Räsänen piti aborttilainsäädäntöä löyhänä ja taisi todeta, että eläimillä on Suomessa enemmän oikeuksia kuin syntymättömällä sikiöllä
Päivi Räsäsen puheen seurauksena kirkosta on tähän pv mennessä (15.7.) eronnut viikonloppuna lähimain 5000 ihmistä. Tervehdin ateistina sitä lukua tyydytyksellä. Se on aikamoinen määrä ja melkoinen verotappio valtionkirkolle. Niin pitääkin olla – kirkko pitää mitä pikimmin erottaa valtiosta. Osittain eronneiden määrä on taatusti median ansiota tai ”synti”. Aikaisemmin, kun Päivi Räsänen tuomitsi homoavioliitot, kirkosta erosi vielä enemmän kansalaisia, siinä joukossa nuorin poikani (joka kuului suomalaisen lainsäädännön mukaan luterilaiseen valtionkirkkoon, koska äitinsä siihen kuuluu – olisiko tässä jotakin sukupuolista epätasa-arvoa?).
Muutama vasemmistolainen(kin) kansanedustaja ja muu vaikuttaja on nyttemmin vaatinut ministeri Räsäsen eroa. Mielestäni aivan syyttä, aika huonoin perustein – kun mielipiteitä ja sananvapautta ajatellaan laajemmin. Ministerillä on erityisasema, mutta jotenkin olen alkanut ajatella, että ihmisillä pitää olla asemasta riippumatta yksityinen mielipide-sananvapautensa. Politiikassakin! Eihän ketään heitetä yleensä pihalle talouselämästäkään, vaikka laukoisi minkälaisia mietteitä työväenliikkeestä. Politiikassa ja hallituksessa ministeri tietenkin voi joutua sanomisistaan sellaiseen paitsioon – esim hallitusohjelmasta poiketessaan – että joutuu eroamaan. Mutta tämähän on tuttua vasemmalla laidalla! Näin ollen Päivi Räsänen tietänee itse seisooko nurkassa (?) vai ei. Mutta loukkasiko hän kenenkään muun Suomen kansalaisen ihmisoikeuksia, kiihottiko kansanryhmää vastaan, rikkoiko oikeasti lakeja?
Sananvapaudesta ja kansalaistottelemattomuudesta
Kuuntelin iltapäivällä (15.7. klo 14.30-14.45) YLE-radiosta piispa Irja Askolan haastattelun. Piispa oli rohkeasti sitä mieltä, että ”…kansalaistottelemattomuus kuuluu vastuulliseen ihmisyyteen ja ihmisoikeuksiinkin”. Hän kyllä pohti sitäkin, miten tämä soveltuu ministeri Räsäsen toimenkuvaan. Myös toinen ministeri eli Erkki Tuomioja otti viisaasti kantaa kansalaistottelemattomuuteen. Sekä piispan että Tuomiojan mietteet voi tulkita varovaisesti jopa siten, että kyllä ministeri Räsäsellä oli – ainakin yksityishenkilönä – oikeasti oikeus mielipiteeseensä. Samaa mieltä. Miksi ihmeessä ministeriys korotetaan jonnekin aateliin ja jaska jokunen saisi laukoa lonkalta mitä huvittaa…
Niin, kummallista on, että joskus on hienoa ja kunnioitettavaa olla kansalaistottelematon ja toisinaan ei. Yleensä meikämanne / vasemmistolainen (?) ajattelee niin, että on aivan oikein olla lakeja kunniottamaton, esim vainottujen ihmisten suojelussa tai vaikka siinä että vaatii sensuuriin helpotuksia jumalanpilkka- tai USA-Snowden ja Venäjä-Hodorkovski- asioissa. Minun näkökulmastani Päivi Räsäsen kansalaistottelemattomuus on niin sanotusti käänteistä tai nyrjähtänyttä ja peräti vanhahtavaa kansalaisyhteiskunnan toiminnallisuutta. Mutta annan hänelle mieluusti ”synninpäästön”. Räsänen toimii ja puhuu kuten oikeaksi näkee – ja lähtee hallituksesta kun alkaa liikaa ahdistaa periaatteiden menetys. Suosittelen samaa vasemmistoministereille. Ei tässä sen kummempaa…
Kun ajattelen niitä satojen tuhansien ihmisten joukkoja, jotka matkailevat tänäkin kesänä erilaisista uskonnollisista herättäjäjuhlista toiseen, tulen väistämättä johtopäätökseen: Päivi Räsäsen mielipiteillä on satojen tuhansien ihmisten tuki! Olen pohjalaisena ja silti VASEMMISTOLAISENA hyvin perillä esim lestadiolaisten mielipiteistä. Ja helluntailaisiakin tunnen, jopa rakkaus-lähisuhteesta. Eikö heillä saisi olla MIELIPIDETTÄ, omaa äänitorvea nykykeskustelussa? Eikö toisenmielinen kansalaisyhteiskunta pysty vastaamaan vapaassa sananvaihdossa vanholillislestadiolaisille, helluntailaisille, Räsäselle? Eikö haluta keskustella? Pitääkö heti esittää erovaatimus?
Miksi KANSALAISTOTTELEMATTOMUUS olisi vain muodikas turkistarhauksen vastustajien tai graffitien tekijöiden yksinoikeus? Eikös muuan ministeri Paavo Arhinmäki ollut aika ”kansalaistottelemattomaton” aikoinaan joulukuun kuudennen mielenosoituksissa tai puolustaessaan graffiti-taiteilijoita? Miksi tottelemattomuuden tuoma gloria / suoja kuuluisi vain vasemman laidan anarkistisille ”tottelemattomille”? Enkä tarkoita, että joku halla-ahjolainen saisi vapaasti solvata esim pakolaisia ja maahanmuuttajia ja tehdä ihmisoikeusloukkauksiin verrattavia tekoja. Tässä on toki vissi ero! Tarkoitan erilaisia yhteiskunnallisia mielipiteitä, toimintoja, aktivismia, mistä itse saattaisi olla samaa tai toista mieltä. Kestäisinkö? Kestäisitkö sinä?
Räsänen ja minä
En nyt enkä tässä tapauksessa – tilanpuutteen vuoksi – ryhdy erittelemään sen laajemmin miinisteri Päivi Räsäsen mietteitä vs omiani. Mutta pari esimerkkiä sallittakoon.
Minusta Päivi Räsänen saa ihan vapaasti ja ministerinäkin olla seuraavaa mieltä jos ja kun on:
1) Aborttiperusteet Suomessa ovat joskus liian löyhät ja aborttia uskonnollinen ihminen voi tutkailla myös raamatun ja ”elämän kunnioittamisen” valossa…
2) Raamattu ja sen periaatteet voivat joskus olla sellaisia, että tietyn liikkeen uskovainen ei voi noudattaa kaikkia mahdollisia lakipykäliä Suomessa – ja johonkin herätysliikkeeseen kuuluva noudattaa siis mieluummin raamattua kuin pykäliä…
3) Homoavioliitot voivat joskus olla uskonnollisessa mielessä käsittämättömiä raamatun sanomaa kirjaimellisesti / omintakeisesti seuraaville ihmisille…
Minä taas olen tätä mieltä:
1) Abortti on täydellisesti naisen päätettävissä ja siitä ei voi eikä saa seurata mitään sanktiota Suomessa… . Sen sijaan ympärileikkaus – niin miehelle kuin naiselle, alaikäiselle varsinkin – on rangaistava teko tässä maassa, vaikka se joissakin kulttuureissa sallitaan…
2) Suomen kansalaisen ei ole tarve aina noudattaa lakia, jos ja kun hän on tietyssä tilanteessa sitä mieltä, että ”…kansalaistottelemattomuus kuuluu vastuulliseen ihmisyyteen ja ihmisoikeuksiinkin”
3) Homo- ja lesboavioliitot olkoot lain edessä verrannollisia muihinkin avioliittosuhteisiin. Homoilla ja lesboilla pitää olla oikeus niin siviili- kuin kirkollisiin vihkimisiin ja ehdottomasti tasavertaisesti oikeus kaikkiin mahdollisiin työtehtäviin ja virkoihin, myös lasten adoptointiin.
Öisinajattelija