Karjalan tasavallan pääkaupungissa, Petroskoissa, on käyty kiivasta keskustelua ja kamppailua Kansallisen teatterin tiimoilta. Maaliskuussa 2010 kaupungissa alkoi kiertää huhu, että teatteri häädetään pois omasta talostaan. Jäljet johtivat sylttytehtaalle eli kulttuuriministeriöön ja ministeri Galina Brunin harkitsemattomiin lausuntoihin siitä että prameat tilat kumisevat tyhjyyttään ja ne tarvitaan muuhun käyttöön. Nyt neuvottelut jatkuvat, mutta uhka on silti todellinen ja teatteri on vedonnut ystäviinsä Suomessa.
Kansallinen teatteri on ainoa Suomen rajojen ulkopuolella toimiva ammattiteatteri, jossa näytellään suomeksi. Karjalan kielen ja tasavallan alkuperäiskulttuurin ylläpito ja elvyttäminen ovat keskeinen osa sen tehtäviä. Yhteistyö rajan yli on myös ollut vilkasta ja Kansallinen teatteri toimii siltana suomalaisen ja venäläisen teatterikulttuurin välillä.
Niinpä Öisinajattelija on vahvasti sitä mieltä, että myös VIRANOMAISTAHOT Suomessa voisivat ottaa kantaa teatterin puolesta. Kysymys on suomen kielen säilyvyydestä itänaapurissa! Ja vielä: näyttäväthän venäläisviranomaisetkin ottavan kantaa esim. Suomessa asuvien suomalais-venäläisten perheiden lastenhuoltokiistoissa (?)
Petroskoin Kansallinen teatteri pähkinänkuoressa
”Suomalaisen teatterin” nimellä pitkään tunnettu Petroskoin Kansallinen teatteri perustettiin vuonna 1932. Kansalaissodan ja 1930-luvun alun maailmanpulan jälkeisinä vuosina Venäjän Karjalaan oli päätynyt pakolaisina monituhatpäinen joukko suomalaisia, joista monet olivat aktiiveja kulttuuri-ihmisiä. Teatterin puuhamiehiä olivat kirjailija Ragnar Nyström ja harrastelijateatterilaiset Kuuno Sevander ja Alarik Sundelin, joiden johdolla oppia haettiin Pietarista saakka.
Stalinismin ja neuvostosensuurin pahimpinakin vuosina Kansallinen teatteri pystyi säilyttämään elävänä suomen kielen ja teatteriperinteen. Kalevala-aiheista on vuosikymmenten saatossa siirrytty milloin Niskavuorelle, milloin Nummisuutarien jalanjäljille. Aiheita on riittänyt Gorkista Moliereen.
Pieni paradoksi on sekin, että vasta Neuvostoliiton hajottua teatterin ”suomalaisuus” alkoi olla todella vaarassa monien ammattilaisten muutettua Suomeen. Nykyisin esityskielinä ovat suomi, karjala ja venäjä siten, että suomenkielisissä näytöksissä on venäjänkielinen simultaanitulkkaus.
Kansallinen teatteri peruskorjattiin 2000-luvun alussa ja nykyisin sen 300-paikkaisella Suurella näyttämöllä sekä 60-paikkaisella Pienellä näyttämöllä on käytössään täysin moderni tekniikka valo- ja äänilaitteistoineen. Teatteri onkin Venäjän valtiollisten draamateatterien joukossa tekniikaltaan aivan huippuluokkaa. Vuodesta 2004 upeita tiloja pääsi hyödyntämään uusi teatterinjohtaja, Sergei Pronin. Hän toimii myös teatterin taiteellisena johtajana. (Vuoden 2009 lopulla Proninin johtama näyttelijäseurue kävi Joensuussa esittämässä huikean modernin uustulkinnan Tulitikkuja lainaamassa –klassikosta…)
Suomen kieltä on elvytetty paitsi yhteistyöhankkein myös suomalaisohjaajien ja näyttelijöiden avulla. Petroskoista ovat viime vuosikymmeninä näyttelijäoppia hakeneet ainakin Timo Munne, Riina Uimonen, Marko Tiusanen ja Jaakko Tohkanen. Vierailevina ohjaajina Kansallisessa teatterissa ovat työskennelleet puolestaan mm. Kurt Nuotio, Kaisa Korhonen, Paavo Liski ja Timo Ventola.
http://www.adressit.com/petroskoin_kansallinen_teatteri
pkt@onego.ru ( teatterin sposti )
Joensuun virallinen Öisinajattelija