Käväisin keskiviikkona ja torstaina 9-10.4. Joensuussa, työtehtävissä. Joensuu on toki syrjässä Lieksasta katsottuna enkä hiljaisuudesta tykkäävänä erakkona mieluusti lähde isoihin aluekeskuksiin. Mutta: tulee provinssikaupungissakin joskus piipahdettua… kun siellä on perinteiset markkinat… tai joku maksaa matkan, tässä tapauksessa UEF eli Itä-Suomen yliopisto.
”Mökkivierailu”
Tarinaniskennän Pohjois-Karjalan mestaruuskisa oli keskiviikkoillan kohokohta. Joensuun teatteriravintolan Kellarikabinetti on intiimi tila ja periaatteessa sen pitäisi inspiroida mehevään-intiimiin-herkulliseen tarinankerrontaan. Osin tuo atmosfääri piti paikkansa, mutta valitettavasti tarinankertojia / kisailijoita ilmestyi paikalle vain neljä. Pari muutakin ilmoittautui, mutta ilmeisesi sairaus nimeltä esiintymiskuume iski viime metreillä.
Pohjois-Karjalan tarinamestariksi rankattiin Joensuun teatteriravintolan Kellarikabinetissa 9.4. KARI VÄISÄNEN Joensuusta. Hän edustaa itärajaa Kärsämäen Tarinaniskennän SM-kisoissa 19.7. 2014. Odotukset ovat taas kerran korkealla. Väisäsen ”Mökkivierailu” oli – tuomariston mielestä – erinomaisen sujuvasti kerrottu ja humoristinen tarina siitä, mitä voi tapahtua kun miesporukka ryhtyy syömään jokisimpukoita ja lähtee verkkoja laskemaan. Kun vene uppoaa…on hätä käsissä? Entä sepalus? Onko se sopivasti auki?
”Mökkivierailu” sisälsi itseironiaa ja monta hauskaa detaljia suomalaisen miehen kustannuksella.
Tuomaristossa kilpailijoita arvioivat:
Inka-Kivi Stranius (Honkalampisäätiö, Luova-keskus)
Seppo Timonen (Joensuun kaupunginteatteri, näyttelijä)
Pentti Stranius (FL, journalisti, Elämäntarina-lehti)
Venäjää ja Ukrainaa
Torstaina oli vuorossa Russki kruzhok / Bannyje tshtenija-kokous. Jätetään nimi arvoitukseksi venäjää taitamattomille, mutta sanottakoon sen verran, että kyseessä on kerran kuukaudessa kokoontuva venäjänkielinen keskustelukerho Joensuun yliopiston kampuksella. VERA-professori (= Venäjä- ja rajatutkimuskeskus) Ilkka Liikanen ehdotti joku aika sitten minulle kerhon vetojuhdan paikkaa ja suostuin välittömästi. Olen sen verran hullu, että mieluusti puhun venäjää silloinkin kun minua kieltä paremmin taitavat vaikenevat: suomalainen on ujo. Mukaan tulivat heti myös VERA-naiset: Minna Piipponen ja Olga Davydova.
Torstain kokouksen teema oli mitä ajankohtaisin: Ukraina. Paikalle oli kutsuttu Spektr-lehden päätoimittaja ja KU-kolumnisti Eilina Gusatinsky ja journalisti-kirjailija Polina Kopylova. Pitää sanoa, että puheenjohtajalla oli hyvin vähän työtä kun keskustelu lähti lainehtimaan. Mukana oli ammattijournalistien ohella myös muita venäläisiä ja suomalaisia venäjän taitoisia. Voitte uskoa, että meikäläisen ainoaksi ammattitaitoiseksi tehtäväksi jäi pistää keskustelulle piste! Olen ennenkin todennut: venäläinen intelligentti on helppo saada puhumaan, vaikeampaa on saada hänet vaikenemaan!
Niin, Russki kruzhokin tarkoitus ei ole ottaa poliittisesti kantaa mihinkään ongelmakysymykseen. Keskustelemme ajankohtaisista aiheista ilman sen kummempaa tarkoitusta – päämääränä se, että eri tasoisesti venäjää osaavat kartuttavat kielitaitoaan, puhekieltä.
ps. satuitteko muuten tietämään, että kirjailija / kielinero ja monesta kielestä kaunokirjallisuutta suomentanut Pentti Saarikoski (1937-1983) katui aina sitä, ettei osannut PUHUA vieraita kieliä (vaikka niistä loisteliaasti suomensi!). Ainoastaan ruotsia hän oppi puhumaan ja kirjoittamaan asuttuaan maassa viimeisen vaimonsa eli Mia Bernerin kanssa 7-8 vuotta…
Öisinajattelija