Eri oikeusistuimet ja asteet Suomessa ovat aika ajoin käsitelleet ns. Tiitisen listaa, joka ”perimätiedon mukaan” sisältää 18 suomalaisen nimet. Nämä 18 nimeä esiintyvät vieraan vallan, entisen DDR:n eli Itä-Saksan ohranan eli Stasin listoilla jonkimmoisina ”kontakteina”, joiden kautta Stasi on hankkinut erilaista sisäpiirin tietoa suomalaisen yhteiskunnan ytimestä. Mitään varmuutta ei ole siitä millaisista kontakteista tai peräti ”vakoilusta” DDR:n hyväksi voisi olla kyse. Kaikki on hämärän ja rähmän peitossa.

Kannatan Tiitisen listan julkistamista. Se on ainoa keino listalla olevien oikeusturvan kannalta puhdistaa oma maineensa – tai sitten myöntää julkisesti olleensa jonkin asteen kontakti-informoija-agentti. On nimittäin selvää, että aika moni poliittisen ja taloudellisen eliitin jäsen jo tietääkin Tiitisen listan henkilögallerian, ei vain presidentit Mauno Koivisto, Tarja Halonen, Seppo Tiitinen tai nyky-supo. Toisaalta, joku listalla olija ei kenties aavista kuuluvansa lainkaan 18 valitun joukkoon.

Alpo Rusilta meni melkein maine ja mielenterveys nimensä ja agentti-maineensa puhdistamisessa. Lähimain ainut asia, mistä syystä kunnioitan EU-komissaaari Olli Rehniä, on se, että hän oli ystävänsä vilpittömyydestä varma ja tuki Alpo Rusia. Kävi ilmi, että Alpo sekoitettiin veljeensä Jukkaan. Tehokkaaksi mainittu Stasi möhli ja suomalainen media tuomitsi ennen oikeusistuimia Alpo Rusin kadotukseen.

On suuri vaara, että ne jotka Tiitisen listasta tietävät, ovat jo mielessään heittäneet sen 18 nimeä samaan ex-agenttien jätekuiluun, minne Rusikin oli menossa. Tai sitten ei – Tiitinen itsekin voi naureskella eläkevuosinaan Stasin mielikuvituksellisia ja pitkälle meneviä johtopäätöksiä suomalaisista muka-vakoilijoista.

Tiitisen lista kummittelee myös kaunokirjallisuudessa. Muistelen, että esimerkiksi Juha Ruusuvuoden ”Stallari”-kirjan fiktiiviset ex-taistolaiset pelkäsivät nimensä tahriintumista ”listan” julkistamisen myötä. Ruusuvuori satuilee humoristista fiktiota muutenkin siitä miten taistolaiset olisivat edelleen kovan luokan poliittisia ja taloudellisia taustavaikuttajia Suomessa. Eivät he sitä olleet edes 1970-luvulla. Listalla heitä tuskin on montakaan: kysymyshän on siitä, että taistolaiset olivat ns. hyödyllisiä idiootteja Stasin ja KGB: n kannalta. Eivät he suomalaisessa yhteiskunnassa koskaan päässeet sellaisten valtiosalaisuuksien ääreen, että heistä olisi ollut todellista iloa Stasin kannalta. Enemmän polvet saattavat tutista demareissa, kepussa ja kokoomuksessa.

Kuten Saksa-spesialisti ja professori Seppo Hentilä on todennut (suunnilleen, muistinvaraisesti), tärkeä syy Tiitisen listan salailuun on se, että muutamilta nykyjulkisuuden poliitikoilta tai talousvaikuttajilta menisi hetkiseksi maine, jos kohulista tulisi julki. Siis aivan syyttä suottakin. Maineen palautus taas vaatii aikaa, tupakkaa ja monta keltaisen lehdistön lööppiä. Silti kannatan listan julkistamista. Selvisihän Alpo Rusikin median myllytyksestä komeasti voittajana.

Joensuun virallinen Öisinajattelija