On Kalevalan päivän / suomalaisen kulttuurin päivän ilta.
A Hard Day´s Night / Kovan päivän ilta siinä mielessä, että sekä kaikella kulttuurilla että kulttuurilehdillä on ollut viime vuosina tiukkaa, elanto niukkaa. Porvarihallituksen suomat apu- ja määrärahat ovat tippuneet, mainosmarkkinat olemattomat ja esimerkiksi lehtien potentiaalinen tilaajakunta yleensä köyhää.
Seuraan säännöllisesti muutamaa kulttuurilehteä: esimerkiksi Filmihullua, Kulttuurivihkoja, Kaltiota ja Elämäntarinaa. Joskus niihin kirjoitankin.
Elämäntarina – www.elamantarina.fi
Mainitsemistani kulttuurilehdistä piskuisin on Elämäntarina, jota julkaisee Elämäntarinayhdistys. Lehti ilmestyy vain neljä kertaa vuodessa ja se julkaisee pääasiassa harrastajakirjoittajien lyhyitä tarinoita, novelleja ja runoja. Myös kirja-arvostelujen kirjo on mittava. Päätoimittaja, kirjailija Liisa Enwald keskittyy Elämäntarinan ( 4 / 2016 ) pääkirjoituksessaan muistoihin, ahdistaviin ja iloisiin. Lehden takaa löytyy kuitenkin aktiivinen Elämäntarinayhdistys ry, Kärsämäen elämäntarinafestivaali ja Tarinaniskennän SM-kisat. Festivaalia ja lehteä ideoivat aikoinaan professori-emeritus JP Roos ja Kärsämäen kulttuurivaikuttaja, jo edesmennyt opettaja Anja Vähäaho.
Kaltio – www.kaltio.fi
Kaltio on korostetusti pohjoisen kulttuurilehti Oulusta. Paavo J. Heinosen päätoimittajakaudella sen laatu on mennyt selvästi ylöspäin ja visuaalisesti Kaltio on upein mainitsemistani lehdistä. Kaltio tuo esiin marginaalitapahtumia, näyttelyitä, runoilijoita, pieniä festareita ja aloittelevia sekä tuntemattomia taiteilijoita ja tekijöitä pohjoisesta. Heinonen on tyrmännyt jonkun kirja-arvosteluni perustellusti tyyliin: ”Se kirja kuuluu valtavirtaan ja mainetta saanut jo Hesarissa”. Kun vielä lahjomaton sarjakuvapiirtäjä Ville Ranta kuuluu Kaltion perusporukkaan, voi sanoa, että kuvia ei kumarrella.
Kulttuurivihkot – www.kulttuurivihkot.fi
Kuten Kaltio, myös Kulttuurivihkot uskaltaa ottaa kantaa myös yhteiskunnallisiin asioihin. Päätoimittaja Elias Krohn on kehitellyt lehden linjaan hyvin sopivia teemanumeroja. Viimeisin Kulttuurivihkot ( 1 / 2017 ) palailee epämuodikkaasti 1970-luvun taistolaisaikoihin, tosin kovin Helsinki-keskeisesti. Mukana on muistoja Repo-radiosta, Akateemisen Sosialistiseuran kasvusta taistolaiseksi ja mainio, vähän kevyempi Kimmo Sarjen artikkeli ”Valtio ja vallankumous saapuu Lauttasaareen”. Hyvin perusteellisessa jutussa pohditaan myös suomalais-neuvostoliittolaisen…vaiko neuvostoliittolais-suomalaisen?… yhteistyöelokuvan ”Luottamus” syntyvaiheita.
Filmihullu – www.filmihullu.fi
Filmihullun päätoimittajaksi tuli Peter von Baghin kuoleman jälkeen pari vuotta sitten nuori elokuvahullu Lauri Timonen, monipuolinen, paljon lukenut ja klassikkonsa katsonut kulttuurimies. Laadusta ei ole tingitty ja teemanumeroilla on jatkettu. Viimeisin Filmihullu ( 6 / 2016 ) esittelee tuntematonta japanilaselokuvaa siihen malliin, että normaali elokuvaintoilija punastuu. Teema aukenee tosin Markku Kosken johdannolla ”Ozumia”, ja Yasujiro Ozu ja Kenji Mizoguchi lienevät tutumpia ohjaajia tämänkin blogin lukijoille. Mutta kun siirrytään Mikio Narusen, Masaki Kobayashin, Shohei Imamuran, Takashi Miiken ja Koji Wakamatsuan elokuvataiteeseen, lukija joutuu aitoelokuvalliseen sivistysryöpytykseen. Wakamatsua on kaiken lisäksi eroottisen elokuvan aito apostoli – heti japanilaisen Nagisha Oshiman ( Aistien valtakunta, Intohimon valtakunta) jälkeen.
Näin Kalevalan päivän iltana vetoan sekä harvalukuisiin lukijoihini että korkean tason lukuisiin päättäjiin: TUKEKAA KULTTUURIA JA KULTTUURILEHTIÄ, sillä ilman kulttuuria maailma ja me olemme hukassa – trumpismin, putinismin ja idiotismin suossa! Sitäkö haluatte? …tana!
Öisinajattelija