Venäläisen kirjallisuuden seura ja elokuva-arkisto (KAVI) järjestivät Kino Reginassa (Helsinki / Oodi-kirjasto) Vasili Shukshin-seminaarin 27.11.2021. Tiedoksi: Reginassa esitetään joulukuussa myös Shukshin-elokuvien sarja.

Lauantaiseminaarin puhujina olivat Pekka Pesonen (Shukshin kirjailijana) ja Lauri Piispa (Shukshin elokuvaohjaajana) sekä Öisinajattelija (Shukshin: siperialainen muotokuva)

 

Vasili Shukshin: nuoruus ja ihmissuhteet

Esitysten pohjalta käytiin vilkasta keskustelua ja muutaman kommentin sain vielä seuraavina päivinäkin. Hyvä ystäväni, Shukshin-fani ja Saksassa vuosikymmeniä asunut toimittaja Jussi Tuormaa kyseli s-postilla kuuluisan kolmikon, Vasili Shukshinin (1929-1974), Vladimir Vysotskin (1938-1980) ja Andrei Tarkovskin (1932-1986) keskinäisistä suhteista: ”Mitä muuten Vysotski ajatteli Tarkovskista?”.

Siinäpä kysymys!? Sen verran tiedetään, että kolmikko Shukshin-Vysotski-Tarkovski vietti 1950-luvun lopulla aikaansa paljonkin kommunalkassa, Moskovan osoitteessa Bolshoi Karetnyi Pereulok, siis Vysotskin kämpillä. Venäläinen wikipedia tietää kertoa:

 

Именно здесь Владимир Высоцкий жил вместе со своим отцом и мачехой. На этой же улице и образовалась та дружеская компания, в которой Высоцкий пел свои первые песни. Сейчас там музей-квартира поэта. У поэта есть одноимённая переулку песня («Где твои семнадцать лет? На Большом Каретном…»).

Kolmikko siis ystävystyi ja kokoontui varsin usein “öisinajattelemaan”, juopottelemaan, parantelemaan maailmaa ja kuuntelemaan Vysotskin lauluja. Luulisin, että tuosta lahjakkaasta porukasta juuri Vysotski ja Shukshin ymmärrsivät parhaiten toisiaan, olivat lähtöisin tavallisesta kansasta siinä missä Tarkovskin sukutausta oli puhtaasti “intelligenttinen” ja moskovalainen. Tietty isättömyys ja orpous sekä sivullisuus myös yhdisti: kolmikko nimitti itseään ironisesti “tyhjäntoimittajiksi”. Ja sehän jos mikä oli jo melkein rikos työväenluokan valtiossa.

Shukshin oli aikansa venäläinen Pentti Haanpää, joka kulki sarkahousuissa ja saappaissa ärsyttäen moskovalaisälymystöä ihan tahallaan. Hän näyttelee itseään eli näytelmäkirjailija ”Fedjaa” Gleb Panfilovin Pyydän puheenvuoroa -elokuvassa, missä haastaa vallanpitäjät ja tekee humaltuneena hankalia kysymyksiä ravintolakohtauksessa mm. kaupunkineuvoston puoluejohtajalle, jota näyttelee hienosti Inna Tshurikova.

Tarkovski oli moskovalaista älymystöä, siis intelligenttisuvun jälkeläinen, Vysotski alempaa katutasoa, upseeriperheestä ja Shukshin kokonaan maalta, Siperian Altailta. VGIK-elokuvakoulun pääsykokeissa Vasja Makaritsh, tuo siperialaisen puhekielen, tarinankerronnan ja dialogin mestari, vastasi Mihail Rommin kysymykseen vanhemmistaan:

Isää ei ole ja äiti on käynyt vain pari luokkaa alakoulua, mutta ymmärtää enemmän kuin moni meikäläinen ministeri!”.

Aika rohkeasti lohkaistu: isä oli teloitettu 1933 kulakkina ja isäpuoli kuoli sodassa 1941 kun Shukshin oli 12-vuotias….Siispä vastaus Jussi Tuormaan kysymykseen: uskoisin että tarkovskilainen elokuvamaailma oli aika vieras sekä Vysotskille että Shukshinille. Porukka kyllä viihtyi kaiketi yhdessä silloin kun Tarkovskikin otti vielä paukkua, ja suhde vallanpitäjiin yhdisti, mutta kyllä he puhuivat eri kieltä! Niin, ja tapasivat 1960-luvun puolivälin jälkeen todella harvoin.

Shukshinilla oli muuten kaiketi lyhyt suhde ennen Lidija-vaimoa runoilija Bella Ahmadulinaan (ainakin juorujen mukaan). Shukshinin kuoleman jälkeen vaimo Lidija Fedosejeva-Shukshina (s. 1938) on ollut parikin kertaa naimisissa ja viettänyt kesiä Suomen Punkaharjullakin näyttelijätyttärensä Marian kanssa…

Tiedoksi myös tämä Öisinajattelijan raportti Shukshin-seminaarista 27.11.2021:

https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/4650145-kavin-ukin-elokuvien-sarja-kaynnistyy-joulukuussa-teemana-elokuvissa-on-usein-maalaisuus-siperialaisuus-ja-nyrjahtanyt-syrjaytyneisyys

Ja tässä vielä Vladimir Vysotskin runo: ”Vasili Shukshinin muistolle”

Vasili Šukšinin muistolle (1974)

Ei kylmää maata peitä jäinen ies,

lämmintä yhä, punaisena hehkui heisipuu –

kun Novodevitšin hautausmaalle

mullan alle kätkettiin tuo kelpo mies

Ei hän uskonut enteisiin –

vierasti juhlallista sanahelinääkin

vaan kuolema korjaa ensin ne,

joille toivoisi hartaasti pitkää ikääkin

Vasja Makaritšälä enää hätäile ja juokse,

hellitä jo hieman pihtipielistä

ota uusi rooli, kuvaa, kirjoita ja tule luokse

palaa eläväksi keskuuteemme sieltä!

Kuin luotia sä vatsahaavaa kannoit,

sait varautua miehen kyyneliin,

löi kipu sinut maahan, kulkukoiran syliin…

mutta heisipuu se kurkotteli taivaisiin

…..

Kuin sopivasti, saunan jälkeen heti

putipuhtaana ja lähtöön valmiina

Yhtäkkiä, Vasja, kaaduit oikeasti vatsallesi –

vakuuttavammin kuin valkokankaalla.

(Vladimir Vysotski, raakasuomennos: Pentti Stranius)