Uusi sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) tuo suomalaisen hallituspolitiikan nykyaikaan. Hän näkee suomalaisten kokeman turvattomuuden siinä, missä se todellisuudessa on näinä aikoina ja hän uskaltaa sanoa sen ääneen pelkäämättä trolleja ja natseja.
Nyt jos koskaan Vasemmistoliitto on saanut kumppanin, jonka kanssa työskentelyn on lähtökohtaisesti mahdollista onnistua.
Vaikka nyt on uhrattu turkiseläimet konseksuksen vuoksi, hallitusyhteistyö on aloitettava toivekkaasti. Vihreitten Ohisalon ja myös Vasemmiston Li Anderssonin puheista tulee kirkkaasti esiin se, miten Keskusta ja varmasti myös Ruotsalaiset nostivat turkistarhauksen koskemattomuuden kynnyskysymykseksi hallitusneuvotteluissa. Kitkerästä sivumausta huolimatta tämä nyt kaiken katkeran, myrkyllisen vihapuheen Suomeen pystytetty hallitus on kaikkien aikojen eniten toiveita herättävä kokoonpano.
Mitä kirkkaammin ministerit uskaltavat sanoa rumaa sanaa siksi, mikä se on, sitä kirkkaammin myös tavallinen kansalainen näkee sen tuhnuisuuden ja heppoisuuden, jossa maailmassa perussuomalainen politiikka asiaansa ajaa. Kun yksi tyhjänpuhuja siirtyy Eurooppa-politiikkaan, toinen tyhjänpuhuja astuu kotimaan politiikassa valtakunnantasolle. Raja ”vanhojen ja uusien puolueiden” välillä saa uuden merkityksen. Se on merkityksettömyys.
Suomalainen keskustelu on vihdoin siirtynyt uudelle tasolle ja uudelle vuosituhannelle.