Ensimmäinen varapuheenjohtaja Riikka Purra on järkevän roolissa perussuomalaisissa. Hän sanoo, että hän vastustaa maahanmuuttoa, kun se on kallista suomalaisille. Siksi siis kannattaa äänestää perussuomalaisia olematta silti juntti.
Purra ei kritisoi eduskunnan puhemiehistöön kuuluvaa Juho Eerolaa, joka haluaa, että vihapuhetta ei karsita lailla. Purra on hyvää pataa ilkeyksiä sosiaalisessa mediassa latelevan Jussi Halla-ahon kanssa (tapaus Jessika Aro – vainoajat Huuhtanen, Keskimäki – ilkkuja Halla-aho). Tällaista on siis perussuomalaisten järkipolitiikka.
Perussuomalaisten sliipattukin puoli pohjaa olemassaolonsa ja suosionsa muukalaisvihaan ja tosiasioiden kieltämiseen.
Purran mielestä perussuomalainen politiikka ei perustu enää soinilaisiin letkautuksiin. Kuitenkin se perustuu letkautuksiin: ”Ei Suomi voi koko maailmaa elättää!” ”Ei Suomi voi yksin ilmastoa pelastaa!” ”Kansa on pettynyt vanhoihin puolueisiin!”
Letkautus on myös se, että perussuomalaisilla on jokin uusi ajatus, joka ”pelastaa” Suomen. Ei heillä ole.
***
Syrjäytettyjen poliitikkojen messevä edusmies Timo Soini palasi pimennosta valoon ja ruoti lupsakkaasti populismia. Se on niin, että kansalaiset kaipaavat menneeseen hyvään aikaan, jolloin sai tehdä, mitä halutti.
Muikeasti kelpo kaverimme osui osittain oikeaan, mutta ajanjakso arvioitiin väärin. Ei se kaivattu hyvä-paha aika osu 1930-luvulle, sillä ei näistä nykyajan populisteista juuri kukaan ole sitä nousevan natsismin aikaa elänyt eikä siitä päässyt nauttimaan.
Sen sijaan liki jokainen persukellokas on käynyt yläasteen (tai sen aiemman vastineen, kansalaiskoulun tai keskikoulun), jolloin ihminen ajattelee kaikkein vähiten ja haluaa tehdä vain sitä, mikä itsestä hyvältä tuntuu.
Se on sitä aikaa ihmisen elämässä, jolloin koulukiusaaminen rehottaa. Siihen nämä kansaa kädestä pitäen ohjaamaan pyrkivät äärioikeistopopulistiset poliitikot houkuttelevat haikailemaan. Se oli sitä luvattua aikaa, jolloin sai tehdä mitä halusi joutumatta koviin vaikeuksiin, kun eihän lapsi ole vastuussa. Jos pahaksi haukuttiin, sai suurta kunniaa.
Houkuttaahan se, että saa purkaa pahaa oloaan heikompiin.
Oli välillä sellainen aikuisuuden aika, että piti näytellä sivistynyttä, vaieta, vaikka teki mieli kiusata ja pilkata.
Journalismin Timo Soini, Ilta-Sanomien kolumnistikaima on myös päässyt kahleista. Saa puhua pehmoisia ja pikkuilkeitä. Nimittäin toimittajatkin saavat nyt jättää taakseen ajan, jolloin piti analysoida ja perustella. Nyt Halla-aho ja Trump ovat antaneet luvan aukoa päätään vapaasti länsimaisissa sivistysyhteiskunnissa. Eläköön paluu yläasteelle!
Toimittaja Tuomas Enbuske sanoi takavuosina tv-ohjelmassa, että toimittajat ovat tyhmiä. Oikeistolaisena Enbuske ilmeisesti piti tyhmänä toimittajia, jotka arvostelevat viisaita yritysjohtajia, esimerkiksi vielä tuolloin jumalasta seuraavaa Jorma Ollilaa.
Viime aikoina olen ruvennut ajattelemaan, että Enbusken sanoissa saattaa piillä totuuden siemen. Missä ihmeen kuplassa nämä tietyt toimittajat oikein elävät? Kun ajattelevat ihmiset perustavat täällä Italian sardiiliikkeen tapaan suomalaisen silakkaliikkeen, tätä väheksytään, hämmästellään, pilkataan. Keskistytään etsimään pikku virheitä, vääriä ulostuloja kansanliikkeestä. Temmataan tuulesta motiiveja, joiden väitetään olevan liikkeen takana.
Kaikenlainen liike rasismia, populismia, äärioikeistoa vastaan on kuitenkin välttämätön. Ennen tekoja ovat sanat.
Mitä tästä opimme? Koulusiusaamiseen pitää puuttua entistä lujemmin. Ilkeyksiä puoluetoveriltaan sietävä Purra on näitä tolkun luokkatovereita, jotka hiljaisesti hyväksyvät.