Iijoki-sarjan ensimmäiset kirjat ilmestyivät 1970-luvun ensimmäisinä vuosina, jolloin käsite työläiskirjailija oli kova sana. Muistikuvieni mukaan Kalle Päätaloa ei kuitenkaan mainittu ansiokkaiden työläiskirjailijoiden joukkoon kuuluvana, vaikka hän kirjoitti työn tekemisestä varmasti enemmän kuin kukaan toinen.

Poliittisella 1970-luvulla Kallen asenne oli väärä. Hän ei kirjoittanut työläisistä, jotka heräävät ymmärtämään oman asemansa ja ryhtyvät taistelemaan paremman tulevaisuuden, jopa sosialismin puolesta. Kalle kuvasi itseään ja muita 1930-luvun työläisiä sellaisina kuin oli ajan metsäkämpillä ja muilla työmailla kokenut. Keskinäistä solidaarisuutta oli köyhyyden ja nälän äreyttämillä miehillä aika vähän. Sen sijaan 13-vuotiaalle Kallelle opetettiin uitolla tällainenkin jätkän laki:

”Opi sinä poika alusta pittäen se tottuus, että jätkälle ei kukkaa lahajota mittää. Ainuva minkä sinäki tulet saamaan kenkkijä, on kipijä ristiselekä ja reumatismi ja ennenaikanen könttyri”. Näin sanoi mies, joka mieluummin poltti suksensa kuin antoi ne Kallelle.

Työkaverien tylyyden hän sai kokea myös elämänsä ahtaimmassa paikassa, hankinnan eli valtion savotassa talvella 1934. Metsäkämppä oli ääriään myöten täynnä ja Kalle joutui nukkumaan jääkylmällä lattialla. Kun hän edes yhdeksi viikonloppuyöksi mahtui ritsille, siitäkin ärähdeltiin.

Tämä ei tietenkään ole koko totuus. Joka työmaalla Kallelle löytyi puolustajiakin, mutta suhtautuminen keskenkasvuiseen täysirahkeisten miesten töissä ei ollut niitä ymmärtävimpiä. Tilipäivinä häntä lisäksi sakotettiin kohtuuttomasti pelkän nuoren iän takia.

Käsittämättömiä työpäiviä ja -matkoja

13-14-vuotiaan Kallen työmatkat ja työmäärät olivat nykyihmiselle käsittämättömiä. Kun hän yllättäen pääsi kirkonkylän uuden apteekkitalon työmaalle, Kalle käveli samana päivänä sen ja Jokijärven välisen matkan kolme kertaa, siis kaikkiaan 60 kilometriä. Heinäaikana niittäminen alkoi viimeistään neljältä aamulla ja sitä jatkettiin iltakahdeksaan vähintään. Ja kaikki tämä huonoilla ruuilla ja loppuun asti kulutetuissa vaatteissa ja jalkineissa. Talvisavotoissa eväänä oli jäätynyttä leipää.

Mainittu Hankinnan savotta oli työmaa, jossa metsätyömies oli ahtaammalla kuin koskaan. Valtio maksoi yksityisiä yhtiöitä huonommin ja leimikot Somersydänmaalla olivat huonolaatuisia. Täysirahkeisillakin miehillä oli täysi työ ansaita edes oman syömisensä verran eikä se kaikilta onnistunutkaan.

14-vuotiaalle Kallelle tehtävä oli mahdoton. Hän söi päivässä toista kiloa leipää, mutta pystyi ansaitsemaan rahaa parhaimmillaankin vain kiloon. Kun vielä pomo kiusasi ja saha katkesi, joutui Kalle Somersydänmaan savotassa kokemaan jätkän suurimman häpeän, karkaamaan työmaalta.

Velhonkonsteja mielisairaaseen

Lopussa kiitos seisoo. Täyden tuntirahan lopussa Herkko yllättäen paranee yli neljä vuotta kestäneestä mielisairaudestaan. Sitä ennen häntä yritettiin hoitaa Piirimielisairaalassa, pakkotyössä ja jopa velhonkonstein, sillä Riitu oli varma, että Herkon on joku kironnut.

Tyräjärven mies ehdotti parannuskeinoksi äkäistä sakinhivutusta. Siihen ei Riitu suostunut, mutta antoi Herkon sedän Pää-Janin yrittää ”verriin väpsäyttämiskonstia” eli jäisen vesisangon tyhjentämistä Herkon niskaan saunassa.

Riitu ja Kalle kävivät nelivuotisen taistelun perheen pitämiseksi koossa. Uhkana oli, että Kallioniemi olisi tyhjennetty. Vanhimmat lapset Kalle ja Martta olisivat saaneet elättää itsensä, keskimmäiset sijoitettu taloihin ja nuorimmat äidin mukana vaivaistaloon. Riitu oli kokenut jo lapsena perheen hajoamisen ja lähellä oli, ettei niin käynyt uudelleen.

Selkosen sanontoja

Manattu leipä => Kunnan jauhoista leivottu leipä.

Elämän varsitiellä

Sivu 2082: Kalle tutustuu kottikärryihin.

Sivu 2233: Kalle menettää poikuutensa tanakkavartaloiselle ja lyhytjalkaiselle naiselle, niittysakin ”haravamiehelle” Itäpään Keisarin pöksässä.

Sivu 2276: Kalle kuittaa täyden tuntirahan mukaan lasketun tilin Sillankorvan pirtissä kevään 1936 uitosta.

Tiedätkö, muistatko

Vastaus: Lautta matkalla Iin Haminaan oli törmännyt kovassa vaudhissa kiveen ja Kummun Kalle oman käsityksensä mukaan satutti siinä itseään tavalla, joka vei siittämiskyvyn.

Keneltä Kalle osti Viktoria Verke -polkupyörän?