Lähdimme tälle matkalle Kalle Päätalon Iijoki-sarjaan 20. syyskuuta 2012. Yli seitsemän kuukautta siinä meni. Nyt on yhteenvedon ja johtopäätösten aika.

Olin syyskuussa melko epävarma siitä, onko Päätalo-aiheiselle lukupäiväkirjalle mitään tarvetta ja kysyntää. Vai onko hän vankan vanhan fanikuntansa ulkopuolella yhtä unohdettu kuin omat nuoruuden suosikkinsa A.E. Järvisestä Toivo Pekkaseen.

Onnistuinko herättämään uutta mielenkiintoa Päätaloon? En tiedä. Tätä lukupäiväkirjaa on viime aikoina luettu melkein 9000 kertaa kuukaudessa, mutta keitä te olette? Ainakin kommentaattorit ovat jo valmiiksi uskossa olevia.

Yli 400 kommenttia

Toinen tavoite oli kokemusten vaihto.

”Ei olisi noitumista, jos tästä muodostuisi vilkas areena vaihtaa kokemuksia ja tuntemuksia”, kirjoitin syyskuussa.

Siinä ainakin onnistuimme yhdessä yli odotusten, kiitos teidän lukijoiden. Blogin kirjoituksia on kommentoitu yli 400 kertaa – ja millä tavalla. Väitän, että olemme yhdessä pystyneet tuomaan Kallea koskevaan kuvaan aivan uuttakin, vaikka hän itse kirjoitti omista kokemuksistaan kolmisenkymmentä romaania ja hänestä on lisäksi kirjoitettu useita teoksia.

Ainakin se ensimmäisessä kirjoituksessani lainattu professori J.P. Roosin näkemys, ettei kukaan kirjoissa mainittu henkilö ole väittänyt vastaan, on tullut kyseenalaistetuksi entistä vankemmin.

Selväksi tuli myös se, että Iijoki-sarja on ainakin minun luulemaani enemmän kaunokirjallisuutta ja vähemmän omaelämäkertaa.

Junassa, mutta muissa maailmoissa

17000 sivua seitsemässä kuukaudessa ja 70 juttua luetusta päivätyön päälle ei missään vaiheessa tuntunut urakoinnilta. No, yksi epäuskon hetki taisi tulla keskitalvella kirjattua, mutta kokonaisuutena suosittelen kirjapäiväkirjan pitämistä kaikille lukumiehille ja -naisille.

Tahtini oli kova, mutta hitaammin en olisi voinut edetä. Kallen teksti vei edelleen mukaansa ja olin usein täysin hänen maailmassaan. Puoli tuntia junassa aamuin illoin meni huomaamatta selkosen savotoilla, sotavuosien melskeessä ja Tampereen kiperissä tilanteissa.

Tekstin imu on käsittämätön, sillä totta kai tässä vaiheessa tiesin juonen. Mutta eihän tätä vain juonen takia luetakaan. Kallen tunnot, tunnelmat, ihmiset ja kieli ovat pääsyyt.

Fanien totuus ei riitä

Olen tullut koko ajan vakuuttuneemmaksi siitä, että tarvitaan kunnon Päätalo-elämäkerta. Vaikka Kallesta on olemassa nuo edellä mainitut määrät kirjoja ja esimerkiksi Päätalo-sanomissa vuosikymmenien mittaan julkaistut tekstit päälle, eivät ne korvaa tutkimukseen perustuvaa elämäkertaa. Kalleen liittyvät kirjat ovat tämän  blogin tapaan fanien työtä. Verrattomia, mutta kuitenkin yksipuolisia.

Olen sitä mieltä, että Kalle Päätalo -elämäkerran tulisi ilmestyä vuonna 2019. Kaikki varmasti ymmärtävät, miksi juuri silloin. Vastuu työn toteuttamisesta ja rahoituksesta kuuluu Kallen kirjoilla isot rahat tehneelle Gummerukselle. Se myös rahoittakoon nyt ensi alkuun Kallen arkistojen järjestämisen ja luetteloinnin, mikäli työ on pahasti kesken

Mainittakoon, että Kallen mielikirjailijoihin lukeutuneesta Pentti Haanpäästä ilmestyy Matti Salmisen kirjoittama elämäkerta elokuussa Into Kustannukselta.

Pitäisikö Iijoki-sarja julkaista uudelleen?

Entä miten Kallen tuotantoa tulisi vaalia? Gummerus on julkaissut Koillismaa-sarjaa komeina kuvitettuina laitoksina. Viimeinen osa Mustan lumen talvi ilmestyy ensi syksynä. Kirjoja ei kuitenkaan ole markkinoitu mitenkään.

Mitä seuraavaksi? Pitäisikö Iijoki-sarja julkaista uudelleen? Onko 26-osaiselle paksujen romaanien uusinnalle tarvetta?

Minusta on. Mutta vain, jos kirjojen uuden tulemisen puolesta tehdään myös työtä. On päästävä eroon Kallen väärästä maineesta tylsänä ja vanhanaikaisena kirjoittajana. Kyseessähän on nuoren miehen hurja odysseia – aivan kuin joukkoa 1980-luvun suomalaisia elokuvia aikoinaan kuvattiin. Iijoki-sarja on todella hurja ja moderni itsetilitys. Nykyään aikakauslehdet kilpailevat tällaisista paljastuskertomuksista, joita Kalle tuotti solkenaan jo koko 1970-luvun. Hän ei ole vanhanaikainen, vaan oli rutkasti aikaansa edellä.

Aika on otollinen uudelle tulemiselle

Näen, että Kallen uudelle tulemiselle on markkinarakokin, jos asia hoidetaan kunnolla. Taloudellisesti kovina aikoina elää kaipuu yksinkertaisempaan elämään, käsillä tekemiseen ja vanhoihin menetelmiin. T’ämän päivän kuumia juttuja ovat käsityöt, leipominen ja kaupunkiviljely. Siellä on Kallelle valmiina uusi yleisö, joka kunnioittaa myös hitaampaa tahtia.

Jos Iijoki-sarja uusittaisiin, se pitäisi tehdä normaalia tiheämmällä ilmestysmisvauhdilla. 26 vuoden projektissa ei ole järkeä, vaan ainakin kaksi kirjaa vuodessa, ehkä kolmekin pitäisi julkaista. Silloin niitä voitaisiin myös hieman tiivistää ja poistaa monien harmittelemaa toistoa.

Vai mitä mieltä olette? Saako kirjoja muokata yhtään?

Pelkään, että ilman uusintajulkaisuja ja kustantajan nykyistä huomattavasti aktiivisempaa panosta Kallelle käy niin kuin kävi hänen omille suosikkikirjailijoilleen. Varmasti monetkin lukevat edelleen esimerkiksi Toivo Pekkasen tuotantoa, mutta ei se ”elä” kuin vannoutuneiden sisäpiiriläisten parissa. Päätalon tuotanto on niin poikkeuksellisen kiinnostavaa, että me emme voi tyytyä sellaiseen.

Kustantajan tukena olemme me, ehkä tuhansien vapaaehtoisten joukko valmiina tekemään Kalle Päätalon tuotantoa tunnetuksi.

*  *  *  *  *

Kun syyskuussa aloitin, aikomukseni oli lukea Iijoki-sarja ja päättää tämä päiväkirja siihen. Kuten tämän jutun otsikosta voi jo päätellä, tulin matkan jatkuessa toiseen tulokseen – myös lukijoiden pyynnöstä. Jatkan Kallen kirjojen lukemista ja niistä kirjoittamista tässä blogissa.

Lukisinko seuraavaksi Koillismaa-sarjan vai yrittäisinkö alkupään kirjoja ilmestymisjärjestyksessä? En ole päättänyt vielä. Aion kuitenkin nyt lukea muita kirjoja, muun muassa väliin jääneitä dekkareita, joten julkaisutahti hidastuu huomattavasti.

Aion edelleen julkaista blogin tähän asti ilmestyneen osan kirjana. Kustantajat eivät ole kiinnostuneita, joten täytyy suuntautua omakustanteeseen.

Kirjassa ei ole mieltä ilman teidän kommenttejanne. Aikataulua en tiedä, mutta jos joku EI halua kommenttejaan mahdolliseen kirjaan, niin ilmoittakoon pikaisesti suoraan minulle: kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi

Kiitän kaikkia kommentoijia tasapuolisesti, mutta haluan kuitenkin mainita Aini Vääräniemen paljon lisävalaisua tuottaneet tiedot omasta ja Kallen tekoselkosen historiasta sekä Mikko Ihalaisen tämän blogin kautta jakamat aiemmin julkaisemattomat tiedot ja dokumentit.

Tällä erää ei muuta kuin suuret kiitokset upeasta reissusta Päätalon matkassa ja tapaamisiin matkan jatkuessa.

Tiedätkö, muistatko

Viimeinen vastaus: Rakennusmestarien talo, Solenan kenkätehdas, As Oy Ilmarinkatu 8, Tampereen seurakuntien talo, Kudos Oy:n tehtaan muutostyö, Tampereen Työväen Teatterin muutostyö, Tampereen meijeriliikkeen muutostyö, Kangasalan koulu.