Presidentti Donald Trumpin alkukauden toimet ovat jo antaneet selvän kuvan siitä, mihin hän ja hänen hallintonsa pyrkivät. Virkanimityksiä ja poliittisia linjauksia leimaa voimakas sitoutuminen fossiilikapitalismiin.
Trump haluaa heikentää hiiliteollisuuden ympäristömääräyksiä ja lisätä hiilen käyttöä, rakentaa kaasuputkia sekä muutenkin parantaa maan energiaomavaraisuutta fossiilisten polttoaineiden lisääntyvän käytön avulla. Hän pyrkii myös irrottamaan Yhdysvallat Pariisin ilmastosopimuksesta, jotta fossiilitalouden toimintaa ei rajoitettaisi ilmastopolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi.
Ulkoministeriksi valittiin Exxon yhtiön pääjohtaja Rex Tillerson, jolla on hyvät suhteet Venäjään. Tarkoituksena on päästä entistä tehokkaammin hyödyntämään Venäjän öljyvaroja yhdessä Putin hallinnon kanssa. Exxon toimii jo Siperian öljykentillä.
Fossiilitalous tarvitsee tuekseen myös Yhdysvaltojen armeijaa. Sen avulla varmistetaan pääsy Lähi-idän öljylähteille, ja mikäli ilmastonmuutos johtaa suuriin pakolaisvirtoihin, näitä voidaan ryhtyä patoamaan asevoimin. Muuri Meksikon rajalla palvelee samaa päämäärää.
Ydinaseiden uusiminen ja puheet rajoitetusta ydinsodasta osoittavat selkeästi, kuinka uhatuksi fossiilikapitalismi on alkanut itsensä tuntea. Samoin se raivo, jolla konservatiiviset poliitikot ovat Yhdysvalloissa jo vuosia kieltäneet ilmastomuutoksen olemassaolon kaikista lisääntyvistä tieteellisistä todisteista huolimatta.
Onnistuuko fossiilitalouden vastaisku? Yhdysvaltojen ympäristöliikkeellä on pitkät perinteet ja laajaa kannatusta. Maassa on nopeasti kehittyvä uusiutuviin energiamuotoihin panostava teollisuus. Monet osavaltiot kuten Kalifornia ovat sitoutuneet uusiutuviin energialähteisiin eivätkä aio näistä tavoitteista luopua. Jopa Yhdysvaltojen asevoimat ovat alkaneet vähentää riippuvuuttaan fossiilisista polttoaineista, koska näkevän niiden saatavuuden muodostavan strategisen uhkatekijän.
Kansainvälisestikin uusiutuvien energialähteiden käyttöönotto etenee nopeasti. Kiina on johtava ympäristöteknologian kehittäjä ja käyttöönottaja maailmassa. Jos Yhdysvallat alkaa nyt panostaa fossiilisiin polttoaineisiin ja irtautuu kansainvälisistä ilmastosopimuksista, niin voi hyvinkin olla, että Kiinan etumatka vain kasvaa.
Suurin vastavoima fossiilitaloudelle saattaa kuitenkin tulla teknologian kehittämisestä. Aurinkoenergian käyttöönotto halpenee koko ajan. Mitä suuremmat valmistussarjat sitä nopeampaa on halpeneminen. Aurinkoenergian etuna on, että kun investoinnit on tehty, energian tuotanto on lähes ilmaista. Saasteita ei synny. Aurinkoenergia sopii sekä suureen että pieneen tuotantoon. Maailmassa riittää kattoja aurinkopaneeleille. Paneeleja pystyvät kohta hankkimaan myös kehitysmaiden köyhät.
Sen sijaan fossiilisten polttoaineiden tuotantokustannukset ovat kasvussa; joudutaan hyödyntämään yhä heikompilaatuisia esiintymiä. Ei auta, vaikka voimalaitoksilta poistettaisiin ympäristömääräyksiä; tuotantokustannukset kasvavat niin suuriksi, ettei öljy yksinkertaisesti enää pitkään pysty kilpailemaan aurinkoenergian kanssa.
Trumpille jää kansainvälisessä energiapelissä hiilen pahasti likaamat heikot kortit käteen. Mutta pahimmillaan hän pystyy yhdessä Venäjän ja OPEC- maiden kanssa pitkittämään fossiilikapitalismin näivettymistä ja vakavasti vaikeuttamaan ilmastonmuutoksen torjuntaa. Ja aikaa ei olisi hukattavissa lainkaan.
Antero Honkasalo