Suomalaiset! Täällä puhuu pääministeri vielä kerran! Selvitän nyt lopullisesti kaiken epäselvyyden liittyen tietojeni tietämisen tiedostamiseen valtakuntaa kuohuttaneessa tapauksessa.

Käväisin pari viikkoa sitten Kolumbiassa! Tosi juttu! Silloin kun Nalle ilmoitti että Nordeasta potkitaan  6000 työntekijää pois. Ja aivan sattumalta olin siellä, kun tämä yhden vasikoivan toimittajan kirja julkaistiin. (Kolumbiassa oli lumi muuten vähän erilaista kuin Suomessa ja se oli kaupallistettu paremmin.)

Mitä tulee tietoihini hallituskumppanini, äärioikeistopuolue Perussuomalaisten (hallituksessa vuodesta 2015, osa sakista on siellä edelleen) hajaannuksesta, lausuma sitä koskien on tässä, täsmällisesti muotoiltuna. Jaan sen ennen kuin se menee minuutin päästä silppuriin.

1

Haluan tehdä tiettäväksi, että en ole tietoinen siitä tiedosta, jonka tiesin ja muistin kesällä 2017, tai siitä mitä tieto koski  ja miten tietoisuuteni tiedosti tiedon, jota en muistaakseni tiennyt enkä tietääkseni muistanut.

Sanon nyt, että se, mitä sanoin silloin pitää ja sen mitä sanon sen pitämisestä sanon, koska pidän sanomisesta ja se pitää sanoa. Tietoa ei ollut siitä mitä ei voinut tietää, eikä varsinkaan suunnitelmaa mahdollisuudesta tietää mahdollinen tieto, annan siitä silloisen sanani.

Mitä tulee siihen kuka ja miten ja miksi ja kenen aloitteesta ja missä yksinäisessä kama sutra -asennossa oli suunnittelematta auton takakontissa on selvästi selvitetty ja  onkin selvää, että salailua ei ollut missään tapauksessa tietääkseni. Se on tiedossani tällä hetkellä oleva totuus sanottuna ja pitäydyn näissä sanoissa, se on sanomattakin selvää.

2)

Kesä oli kylmä, sateinen ja tuulinen. Olen ilman mielikuvituksen apua unohtanut, että unohdin eräät asiat, jotka muistin ennen niiden unohtamista…ehkäpä lensin lentokoneella, ehkäpä autopilotti lensi…ehkäpä joku sanoi Halla-aho…niin…presidentti ei halunnut tarjota pullakahveja…oliko se niin…vai kahvi ilman pullaa…

Annan myös insinöörimäisen esimerkin: en voi tietää mitä muistan tulevaisuudessa nykyhetkestä, joka on tulevaisuuden ja menneisyyden välissä. Mitäpä voisin nyt tietää tiedoistani ja muistoistani ajassa, joka ei ole vielä ? Miten siis, vastaavasti, voisin muistaa enää mitä tiesin tietoisuudessani toisella tapaa toisessa ajassa eli menneisyydessä, joka oli jo? Täh???

3)

Entäpä mitä tiedän? Sitä mitä en tiedä, en tiedä. Mutta, oletteko ajatelleet, että minää ei ehkä ole. Ihminen luulee olevansa jotain mutta ei ole kukaan. En voi tietää, koska en ole olemassa, on naamio jota pidän ylläni…lasit ja puku ja rauhallinen puhuminen…se rooli on mennyt läpi…Suomen valtiolla on omaisuutta, jolla voidaan tehdä rahaa, rahaa, valtavasti rahaa.. niin…mitä siitä…tarvitaan peitoksi sanoja verhoksi ja usvaksi ja uduksi ja sanoja tulee ulos suustani ja mitäpä minä niistä tiedostan tai mistä olen tietoinen..salaisuus, vale…vai ihana unohdus?…se voi olla totta…unohdus…tietoisuudessa voi olla tietämättömyys tai unohdus…jos ajattelee tarkasti ajatuksilla ja muistilla, niin unohtaa tai muistaa ajatuksia ja muistoja siitä mitä silloin tapahtui ja josta sanottiin ja kuultiin sanoja…

4)

Muistoja…silloin kesällä…ehkäpä olento joka on minussa mutta en ole minä…,se joka puhuu minua, minussa, mutta ilman minua, alkoi liikuttaa suutani….Timo Soinin valtiosihteeri…oliko hän siellä vai ei…yllätyin… puoluekokous…Halla-ahon vallankaappaus…coup d’état…ne sanat, olivatko ne olemassa silloin…en keksinyt niitä, en ollut niistä vastuussa, ne olivat olleet olemassa jo ennen syntymääni, muisti…se on mielikuvitusta…mielikuvitus on muistia…menneisyyden kuvat siirtyvät jonnekin…entäpä silloin… olin täälläolollani, rajapintani avulla erottautuvuana ihmiskappaleena siellä eräässä paikassa joskus ja en muistaakseni sanonut mitään…vaan minua puhuttiin, sanat sanoivat sanansa, merkityksensä, jota ei…ole…minuakaan ei ole..hyvinvointi…yhteiskunta…sopimus… eivät ne ole asioita…ollenkaan…Selvä homma.

5)

Kieleni paksunee sentin vuodessa…sen voin kertoa teille…ja suuni vain liikkui silloin kerran lentokentällä kun olin menossa Jennin ja Saulin luokse pullalle ilman kahvia tai päinvastoin…automatisoituneiden periaatteeiden mukaan lentokone lensi minua, sanoja oli ja tuli ja meni ja tietoja… kieli on kieltä, puhe on puhetta…muisti aivot, keskushermosto…ne olivat juonessa mukana…jos voisin väittää että en muista tietäneeni edes sitä mitä sanoin tai kuulin sanoiksi tietoisuudessa tulkittuna, koska sanat ja kuvittelu leikkaavat minut irti itsestäni, on vain oleminen…katson tällä hetkellä eduskunnan miestenhuoneen peiliin…siellä on vain kuva ,jonka kuvittelen yhtenäiseksi…en se ole minä, minä on tyhjä paikka, olemattomuus, nothing, siellä ei ole mitään loppujen lopuksi, kosken sormellani peiliä…en ole se kuva joka tuolla on…mustat silmälasit, puku…en ole olemassa…on vain täälläolo, väliaikainen oleminen maailmassa…kone puhumista varten, ruuansulatus, ulostaminen…kaikki vain erillisiä koneita…kiinni ruumiissa joka lakastuu

6)

Tämä on lausunto, joka on lausuttu, jonka lausuja en välttämättä ole. Kiitos Suomen kansa. Nyt jatketaan omaisuutenne ottamista…parempiin käsiin…on suuria ja mahtavia ihmisiä, jotka hallitsevat suuria ja mahtavia rahavuoria, Suomen, teidän suomalaisten omaisuudella voimme kasvattaa noita rahavuoria ja tehdä suuret ja mahtavat iloisiksi ja kavereiksemme, minun kavereikseni…niin…kansa…teitä on paljon…monta ihmistä…rahaa on on paljon, mutta sitä ei jaeta ellette äänestä vasemm…mitä…nämä edelliset sanat…nehän ovat tot…olen luhistumassa…soitan Björnille ja Annelle,  Auttavaan puhelimeen…auttakaa amnesiassa, unohtamisessa, antakaa sanoja…voimaa, lupauksia, että sitten kun tämä kaikki on tehty…saan…paljon…paljon…todella paljon…