SOSIAALITURVA EI OLE VAIN KÖYHILLE

(Kuvassa aikansa Juha Sipilä Jeesus ja vaimonsa Maria ovat matkalla haalimaan rikkauksia Beetlehemin pörssiin)

Rikkaat lyövät köyhiä Raamatulla päähän. Taas. 

Hesaria maanantaiaamuna selailtuaan alkaa pelätä ja inhota kapitalismia ja sen moraalia.

Peruskysymys on: rikkaat haluavat maksamansa verorahat takaisin. Silloin KELAn ei pidä tukea vain köyhiä.

Ja kun jollakin on iso rahakasa ja toisella ei mitään, tarvitaan paljon ”viisaita”, jotka oikeuttavat absurdin järjestelmän olemassaolon. Se onnistuu vaikka Raamatulla, amerikkalaiseen tyyliin.

Yksi kapitalismin pappi on KELAn tutkimusjohtaja Olli Kangas.

Joidenkin vasemmistolaisten mielestä KELA on paikka, josta hakevat apua vain ne, jotka eivät pärjää. Kangas kertoo, että näin ei ole. Sosiaaliturva on myös rikkaita ja hyvinmenestyviä varten.

Professori ottaa aseekseen myös Raamatunkohdan.

Kangas kertoo ”Matteus-periaatteesta”. Siinä matkalle lähtevä tilanomistaja antaa rahaa  orjilleen.

Mutta tämä osoittautuu kapitalistin kavalaksi ansaksi.

Yksi palvelijoista hautaa rahat ja jatkaa hommiaan. Toinen heistä (”sankari”) osoittautuu kunnon kapitalistiksi: sijoittaa ja moninkertaistaa fyrkat. Halleluja!

Kun plantaasiherra palaa, hän katsoo tilanteen. Ensimmäinen orjista oli pistänyt rahat kiertoon ja kasvattanut rahamäärää. Tämän isäntä palkitsee antamalla osan rahoista orjalleen.

Mutta sen orjan, joka oli säästänyt rahat ja vain jatkanut duuniaan, (tappanut rahat hautaamalla ne) hän potkii pihalle. (”Sinä olet antanut pääoman laiskotella, kurja koira!” ”Et ole yrittänyt rikastua!” ”Sinusta ei ole kapitalistiksi!”)

Näin. Evankeliumissakin siis sanotaan, että pelkkä työnteko ei riitä, rahasta pitää tehdä lisää rahaa.

Samalla logiikalla suurituloisille pitää antaa paljon rahaa, Kangas selittää.

Se, että rikkaille ja vauraille maksetaan sosiaalitukia samalla tavalla kuin henkensä pitimiksi niitä tarvitseville, on siis oikein.

Jatketaan Kankaan viitoittamalla hurskaalla polulla:

Rikkaat ovat oikeamielisiä. He kunnioittavat Jumalan tahtoa: rikastumista. Eli ovat  yrittäjiä. He haluavat olla miljonäärejä.

Esimerkiksi USA:ssa, missä kirkkoja on yhtä paljon kuin Burger Kingejä, köyhyys ja elämässä epäonnistuminen ovat Jumalan rangaistus.

Kalvinilaisen ennaltamääräämisopin mukaan ne, jotka pärjäävät, ovat Jumalan valittuja ikuiseen elämään. Sosiologian yksi perustajista, Max Weber, päätyi juuri tähän lopputulokseen.

Kapitalistiuskovaisille menestys on Jumalan kultaisen sormen ohjaamaa.

Esimerkiksi pörssikurssien manipulointi tai perintäyhtiön perustaminen eivät sinällään ole ”hyvä” tai ”paha” asia. Ne ovat vain keinoja katsoa, onko sinusta vaurastujaksi. Ja rahakasa on merkki siitä, että olet hyvä ja valittu.

Kunnon kalvinistinen protestantti on siis taipuvainen ajattelemaan, että työntekijää ei pidä auttaa, hän ei yritä rikastua, vaan rikastuttaa jotain muuta. Tuhlaria, juoppoa, laiskaa, luuseria tai muuta häviäjää ei pidä auttaa, koska he ovat kirottuja.

Koska jo tässä maailmassa näkee sen, ketkä ovat valittuja ikuiseen elämään.

Eli palaamme kapitalismin uskonnolliseen ja protestanttiseen pohjaan: moralisointiin.

Miksi taivasten valtakuntaan pääsevien pitäisi jakaa ”onnestaan” (rahoistaan) kirotuille, joista jo päälle päin näkee että he joutuvat helvettiin?

Jumala on langettanut narkkarille narkkarivanhemmat, tuhlarille saidan huoltajan, hullulle hakkaajasedän, alkoholistille alkoholistivanhemmat, sairaalle mädät geenit jne.

Mutta Kangas sanoo, että ”yksilön pitää ottaa vastuu omasta elämästään”. He eivät pysty.

On ilmeisesti myöskin ”häpeällistä” joutua autettavaksi. Vaikka kuolisi muuten nälkään.

Niin sanoi…hmm…kuka löydetään…Adam Smith, tuo ”oman edun ajamisen filosofi”.

Amerikan Yhdysvalloissa, tuossa Kaikkein Hienoimmassa Valtakunnassa Josta Jeesus Olisi Ylpeä,  on yksi asia olennaista:  kun näet asunnottoman pahvilaatikossa, älä tunne sääliä, ainakaan lompakossasi.

Sinulla ei kannata olla mitään yhteistä hänen kanssaan. Liittoudu rikkaiden kanssa. Jos bisneksesi menestyy, sinusta tulee myös ”The Chosen One”. Winner.

Sama pätee uusliberalistisen ideologian Suomessakin. Rikkaat ansaitsevat kaiken sen mikä heillä on ja vielä lisää. Siellähän pääministerinkin rahat ovat: kuorien turvaamssa suojassa köyhien sossupummien täriseviltä kourilta.

Jos omaisuutta ei kasvata, joutuu kirotuksi.  Jos ei saa tehtyä rahaa, helvettiin mahtuu. Jos hillot tuhlaa, on menolippu Saatanan hikipajaan varma.

Avaa Matteuksen evankeliumi ja lue sieltä.

Kun köyhät ja alkoholistit alkavat taas talvisin paleltua hiekkalaatikoihin kuten vanhoina hyvinä aikoina, on tärkeää katsoa muualle.

Se on tuon oma vika. Se ei yrittänyt.

Pahin koira kaikista on Robin Hood. Ottaa rikkailta ja antaa köyhille. Paholaisen asianajaja. Yhteiskunnan vihollinen. Ammutaan aamunkoitteessa.

John Dillinger ryösti pankkeja 30-luvun alun laman USA:ssa. Se on pyhäinhäväistys. Pankithan tekevät rahasta rahaa, mikä on elämän tarkoitus kapitalismissa.

Iso osa KELA:n rahoista on rikkaiden ja pärjääjien veroja. Sen vuoksi ne pitää jakaa takaisin heille. Se on oikeudenmukaista ja siihen pyritään.

Mitähän vanha kunnon Jeesus sanoisi tästä kaikesta? Miten se meni se, että ”kaikki pääsevät taivaaseen” -juttu? Ja keitä hän auttoi? Rikkaitako?