Kieli kehittyy ottaakseen ihmiset paremmin huomioon.

Aamulehden linjaus sukupuolineutraaleista titteleistä ja siitä seurannut keskustelu osuivat lähelle, sillä johdan puhetta Yleisessä Lehtimiesliitossa. Liiton nimestä lisää tuonnempana, ensin pari sanaa sukupuolettomista sanoista.

Maakuntalehden ilmoitus yllätti minut iloisesti, mutta vastaanotto oli odotettu. Moni kiitteli linjausta, päivystävät konservatiivit paheksuivat ja joillekin miestittelit olivat liian pieni asia muutettavaksi (mutta jotenkin silti kyllin suuri kommentoitavaksi).

Eniten olen ajatellut tätä viimeistä ryhmää, jossa on monta muulla tavalla viisastakin ihmistä. Itse toteutan tehtävälistoja usein helpoimmasta vaikeimpaan. Yksinkertaisen ja helposti perusteltavan kehitysaskeleen luulisi olevan hyvä harjoitus matkalla kohti suurempia yhteiskunnallisia ponnistuksia.

Todellisuudessa liian pienet tasa-arvoaskeleet taitavat vaivata niitä, jotka pitävät niitä turhana vaivana. ”Ei kosketa minua, ei ole siksi tärkeää” on tuttu ajatus, jota saa olla aika ajoin torjumassa omastakin päästä. Toisaalta mitkä tahansa muutokset puhutussa kielessä kohtaavat aina vastustusta. Vaikka miestitteleillä ei olisi mitään henkilökohtaista väliä, ehdotukset muuttaa puhetapaa on helppo ottaa henkilökohtaisesti.

Sukupuolineutraalit sanat ja muu poliittisesti korrekti kielenkäyttö – jota puolustan pilkasta huolimatta ja juuri siksi – ovat keino ottaa muut ihmiset entistä paremmin huomioon. Vaikka Maria Lohelaa puhemiehittely ei haittaa, lapsilleni en jaksaisi selittää, että puhemies voi olla nainenkin, koska he sitä kyllä ihmettelevät. Heille tuskin enää riittäävät samat selitykset kuin meille, sillä kriittisen sukupuoliherkkyyden lisääntymistä ei voi enää pysäyttää.

***

Mutta Yleisen Lehtimiesliiton nimi – siinähän on tunnetusti kaikki sanat pielessä. Yleinen on kiertoilmaus vasemmistolaiselle samaan tapaan kuin demokraattinen on usein ollut. Lehtimiesten eli sukupuolineutraalisti toimittajien lisäksi yhdistys hyväksyy jäsenikseen myös muita viestintäammattilaisia. Liittokaan emme varsinaisesti ole, sillä yhdistykseen liitytään suoraan henkilöjäseneksi eikä jäsenjärjestöjä ole.

Ennen YLL solmi työehtosopimuksia, nyt toiminta painottuu sivistykseeen ja yhdessäoloon opintomatkojen, kulttuuritoiminnan ja koulutusten muodossa. 70-vuotiaan ammatiliiton historiasta muistuttaa vanhahtavan nimen lisäksi jäsenyys SAK:ssa.

Liiton nimen vaihtamisesta keskusteltiin virallisesti ja äänestettiinkin viimeksi liittokokouksessa keväällä 2014. Perinteinen linja voitti muistaakseni melko selvästi. Uskon, että silloinen äänestystulos ja aiheesta silloin tällöin pulpahtava keskustelu kuvastaa aika hyvin myös jäsenjakaumaamme. Vajaasta 200 jäsenestämme reilusti yli puolet on eläkeläisiä tai eläkeikää lähestyviä, joille järjestön perinteiseen nimeen yhdistyy varmasti erilaisia mielikuvia kuin vaikkapa meidän kolmekymppisten.

***

YLL:n nimi muuttuu sitten, kun järjestö on siihen valmis. Sitä odotellessamme voimme tehdä tasa-arvotekoja vastaamalla vaikka SAK:n puheenjohtajan Jarkko Elorannan haasteeseen keksiä vaihtoehto luottamusmies-sanalle.

Ensimmäisenä mieleen tuleva luottamushenkilö sekoittuu helposti muihin luottamustoimiin ja työntekijöiden edustaja kuulostaa liian yleiseltä. Luottamusvaltuutettu puolestaan on jo käytössä. Ehkä luottamussanat voisi korvata valtuutuksella ja nimetä luottamusmiehet esimerkiksi työpaikkavaltuutetuiksi. Sopisiko se työsuojeluvaltuutetun pariksi vai menisivätkö sanat sekaisin?

Itse en panisi pahakseni, vaikka puhekielinen lyhenne luottari vakiinnutettaisiin viralliseksi. Sillä minä luottamusmiehen yleensä kierrän.

[Kuva: FreeImages.com / Hervé de Brabandère]