Pariisin viimeviikkoiset terrori-iskut vaikuttavat uhrien omaisten, iskuissa loukkaantuneiden tai turvallisuudentunteensa menettäneiden lisäksi kaikkiin niihin, jotka olivat lähdössä seuraamaan Pariisin ilmastokokousta joulukuun alussa.

Mielenosoitusmatkoja järjestäneet suomalaisjärjestöt säikähtivät jo ulkoministeriön varoittelevaa matkustustiedotetta. Sitten tuli tieto, jonka mukaan Ranskan viranomaiset peruvat kaksi ilmastokokouksen yhteyteen suunniteltua suurmielenosoitusta turvallisuusuhan vuoksi.

Joku on varmasti jo tajunnut salaisen maailmanhallituksen järjestäneen terrori-iskun estääkseen ilmastomielenosoitukset, mutta itse en tähän salaliittoon usko enkä kirjoita siitä vihjaillakseni. Kirjoitan, koska ilmastokokouksen kansalaisosallistumisen sabotointi on todella surullista.

Kokouksen pelätään epäonnistuvan. Pahin epäonnistuminen olisi puolivillainen, ei-sitova sopimus, joka vain jatkaa riittämätöntä prosessia. Fossiilisista polttoaineista luopuminen, ilmastopäästöjen radikaali rajoittaminen ja globaalin oikeudenmukaisuuden takaava rahoitus ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumiseksi eivät voi perustua vapaaehtoisuuteen tai ”vihreään markkinatalouteen”.

Pariisin kokouksessa voi tapahtua odottamattomia asioita, mutta niitä harvoin pitkissä prosesseissa tapahtuu. Silti kansalaisyhteiskunnan läsnäolo olisi kokoukselle tärkeää. Isot mielenosoitukset kertovat asian tärkeydestä ja voivat saada uusia ihmisiä huolestumaan ilmastokriisistä oikeasti. Nationalistisiin ja kapitalistisiin lähtökohtiin nojaavat neuvottelijat tarvitsevat kansalaisyhteiskunnan muistuttamaan, ettei ilmastolla ole kotimaata tai omistajaa. Jos kokous epäonnistuu sitovan ja riittävän sopimuksen tekemisessä, ihmisten täyttämät kadut antavat sille oikeat mittasuhteet.

Mielenosoitusten perumisella ja Pariisin poikkeustilalla on ennen kaikkea symbolisia merkityksiä. Terrori-iskut tekivät Ranskassa sen, mitä vasemmisto on yrittänyt joka puolella Eurooppaa: syrjäyttivät talouskuripolitiikan. Ranska ei tosin aloita elvytyspolitiikkaa muilla kuin sota-aloilla.

Tällaista poikkeustilaa ei siis synnytä ilmastokriisi tai suurtyöttömyys vaan aseellinen hyökkäys, jonka tarkoituksena on juuri vastakkainasettelun vahvistaminen ja ihmisten radikalisointi. Daesh-järjestön eliminoiminen vaatii sotilaallisia ratkaisuja, mutta yhtä lailla huomiota ja rahaa vaatii esimerkiksi aavikoitumista aiheuttava ilmastonmuutos, jonka vuoksi Syyriassakin taistellaan vedestä.

Ympäristötoimijat vastasivat juuri mielenosoitusten perumiseen julistamalla, että kansalaisyhteiskuntaa ei voi vaientaa. Monet muut tapahtumat Pariisissa ja muualla maailmassa järjestetään suunnitellusti. Järjestäjät kutsuvat Pariisin-matkaa suunnitelleita tulemaan paikalle suunnitelmiensa mukaan.

Tiesivätpä terroristit, mitä tekivät tai eivät, he iskivät maapallon arkaan paikkaan. He saivat aikaan poikkeustilan, joka pyyhkäisee ilmastoneuvottelut ihmisjoukkojen ulottumattomiin, mutta avaa rahahanat sotateollisuudelle. Terrorismin vastaisen sodan uusien kierrosten sijaan maapallo ja ihmislaji olisi tarvinnut nyt kunnollisen ilmastosopimuksen.

(Pariisin tapahtumien sotilaallisista vaikutuksista olen lukenut muun muassa tämän keskustalaisanalyysin.)

Kuva: Marco Michelini