Parhaassa vaalijulisteessa on hymyä ja terävyyttä. Huomiota saa, kun jättää kuvasta jotain pois.

Sanovat presidentinvaaleja tylsiksi. Henkilökohtaisesti en ole niinkään tylsistynyt kuin burnoutin vuoksi vaalihommat väistänyt, mutta tällaisen korren ajattelin vaalikekoon kantaa. Kadunkulmissa pällistelevät ehdokasjulisteet saivat nimittäin viestintäihmisen hetkeksi heräämään.

Tässä asiantuntevat arviot ehdokkaiden vaalijulisteista ehdokasnumeroiden järjestyksessä:

Merja Kyllösen (vas) julisteessa on liikaa tavaraa: rintakuva, kampanjalogo yhdistettynä puolueen ilmoituspohjaan, nimi, ehdokasnumero, slogan kahdella kielellä ja vielä puolueenkin kuusivärinen tunnus. Vain kahden muun ehdokkaan julisteessa viitataan puolueeseen. Edellisten vaalien vassarikliseet on vältetty, mutta itse olisin tästä täyteydestä jättänyt pois myös yläreunan väriraidan ja Vasemmisto-logonkin.

Slogan ”Arvon presidentti” on nokkela ja arvokkaan (sic) kuuloinen. Ruotsiksi luvataan laatutakuu (EDIT: oikea sana on arvotakuu), mikä kuulostaa huonolta huumorilta ja kaupalliselta markkinoinnilta, mutta en tiedä, miten ruotsinkielinen tämän ilmauksen kokee.

Pekka Haaviston (vihr) kampanjatiimi on tehnyt rohkeimmat valinnat. Ehdokkaan nimen sijasta on kampanjan tunnus #Haavisto2018 ja ehdokasnumero on tiputettu kokonaan pois. #-tägäily vaikuttaa päälleliimatun nykyaikaiselta, mutta numerottomuudesta nostan lippistäni. Siitä välittyy luottamus ihmisten älykkyyteen ja siihen, että ”numero aina on, koska ihmiset odottavat, sillä numero aina on” -kierteen voi myös katkaista. (Mielipiteeseeni saattaa vaikuttaa myös kuntavaaleissa erään ehdokkaan kymmeniintuhansiin vaalilehtiin painattamani väärä vaalinumero.)

”Suomen seuraavat 100 vuotta” suuntaa sloganina kivasti tulevaisuuteen. Juliste pakenee yhtä lailla kivasti Vihreiden puolueilmettä, mutta taustalla kurkkiva pehmoleijona herättelee samoja fiiliksiä kuin puolueen ilmoitukset yleensä.

Matti Vanhanen (kesk) on puolestaan ainoa ehdokas, jonka julisteessa leijuu irtopää. Pelkistetty kuva on niin tätä päivää, että se alkaa olla illalla jo vähän vanhentunut. Huomiotta on jäänyt irtopään yhtäläisyys ArkiDesignin Kekkonen-tuotteiden kanssa. Minusta on selvää, että Vanhas-ilmeessä on haettu sanatonta, ehkä hieman ironistakin, yhteyttä keskustalaiseen kulttihahmoon.

Kekkos-mielikuvaa vahvistaa slogan ”Suomen asia on meidän”, joka ei toki viittaa historialliseen presidenttiin vaan historialliseen talvisotaan ja Suomen joukoissa sotineisiin ruotsalaisiin vapaaehtoisiin. Lauseen kytköstä presidentinvaaleihin 2018 on vaikea nähdä eikä sitä taida ollakaan. Ehkä se vain näyttää hyvältä julisteessa.

Laura Huhtasaaren (ps) julisteesta on jätetty pois pahimmat kopioinnit itsenäisyyden juhlavuoden ilmeestä, mutta ”Suomi takaisin” -slogan on toki tutulla fontilla kirjoitettu. Paraatipaikalta erottuu etunimen lisäksi ehdokasnumero, jota toisaalla kommentoitiin lottopalloksi. Perussuomalaisten keltainen väri poikkeaa kuitenkin Lotto-keltaisesta. Kauniissa rintakuvassa huomio kiinnittyy kaulaketjuun, jonka kannattelemaa riipusta ei näy, mutta jotenkin sen kuvittelee niin vahvasti olevan risti, että tavallaan lopulta kuvassa on risti.

”Suomi takaisin” katsoo tiukasti menneisyyteen. Samalla lausahdus on julisterivin paras yritys voimauttaa äänestäjää taistelemaan jonkin puolesta tai jotain vastaan.

Tuula Haatainen (sd) työntyy julisteessa kehysten läpi, mikä oli muodikasta vielä muutama vuosi sitten. Julisteessa on niin paljon punaista, ettei lieköhän sitä jäänyt yhtään Haataiseen tekemään politiikkaan? Naistenlehtimäinen asettelu luo kuitenkin tilaa poliittisille viesteille, joita muut eivät olekaan uskaltaneet julisteisiin painaa.

”Sydäntä sanoa” tiivistää hyvin presidentin roolin puhujana ennemmin kuin tekijänä, mutta sloganista tulee myös ikävästi mieleen se harvinainen tyyppi, jolla on sydäntä sanoa pianonsoitosta tai jääkiekosta innostuneelle lapselle, että ”susta ei kyllä koskaan tule hyvää tässä”.

Paavo Väyrysen (valitsijayhdistys) juliste on juuri niin old school kuin ehdokaskin. Ainoastaan sukunimen pudottaminen pois on jollain tavalla freesiä. Nettisivujen osoitekin tuntuu ysäriltä ja siinäpä julisteen sisältö oli. ”Paavo presidentiksi” -sloganiin tiivistynee Väyrysen poliittinen ura. Väyrysen julisteessa on muuten nähty vaivaa sen demonstroimiseksi, miten oikeaoppinen seiska äänestyslippuun piirretään.

Sauli Niinistön (valitsijayhdistys) juliste tulvii tavaraa. Muista poikkeava kuva henkii kiireistä presidenttiä, jolla ei nyt oikein olis aikaa tähän vaalihommaan, kun on työt kesken. Luulenpa, että Jenni Haukion kuva olisi haluttu julisteeseen isompana, mutta takaapäin otettu pikkukuva riittää viestimään maan äidistä, joka laajentaa Niinistön julkikuvaa inhimilliseen suuntaan.

Sloganin lisäksi julisteessa on Niinistön brändiin sopiva jaarittelu ”presidentin hommasta”. ”Rauha ratkaisee” -slogan on sinänsä hyvä, että se edes jollain tavalla viittaa presidentin ulkopoliittisiin tehtäviin. Siinä ei voi olla näkemättä myös itseironiaa, sillä houkutteleehan sanapari katsojaa suttaamaan ensimmäisen sanan kolmannen kirjaimen.

Nils Torvalds (r) haluaa kertoa vain nimensä, vaalivuoden, puolueensa ja ehdokasnumeronsa. Tiukka ilme kurottelee ”valtiomiesmäisyyteen”. Julisteesta tulee mieleen presidentistä joskus julkaistava postimerkki. Sloganittomuus oli RKP:n ehdokkaan valinta myös kuusi vuotta sitten, mutta nyt julisteesta ei saa lisätietoa edes QR-koodilla.

Yhdellä sanalla kuvattuna Kyllösen juliste on täysi, Haaviston hipsteri, Vanhasen överi, Huhtasaaren kaunis, Haataisen naistenlehtimäinen, Väyrysen nostalginen ja Torvaldsin juliste pönö. Niinistön julisteesta ei oikein saa kiinni ja muistiin jää lähinnä Teemu Selänteen pelinumero 8 ja SN-logo, joka ei Selänne-mielikuvaa ainakaan heikennä. Ehkä se sana siis on selänne.

Jos julisteista pitäisi valita paras, palkitsisin Huhtasaaren kampanjatiimin. Silmiin katsova, hymyilevä ehdokas, selkeästi suunnattu iskevä slogan ja pelkistetty sommittelu miellyttävät. Haaviston tiimille lähettäisin kunniamaininnan rohkeista valinnoista – ja onhan se pehmoleijona ihan hauska.

[Otsikkokuva on kaapattu Merja Kyllösen vaalivideolta.]