Aloitetaanpa tällä alustalla julkaisemalla vappupuheeni, jonka Forssassa ja Humppilassa haudoilla lausuin.
”Ystävät toverit,
Olemme kokoontuneet tänne muistamaan kauhuja, joita uusi itsenäinen valtiomme koki ensimmäisinä aamunkoitteinaan. ”Veli kääntyi veljeään vastaan”, sanotaan ja niinhän se oli. Sisällissota, jonka arvet eivät vieläkään ole parantuneet ja joka vieläkin jakaa tunteita ja mielipiteitä.
Voi vain kuvitella, mitä aikalaiset ajattelivat. Miten he sodan kokivat. Sota, joka hajoitti perheitä ja ajoi meidät tekemään kammottavia, raakoja tekoja toisiamme kohtaan. Voi vain kuvitella, kuinka raskasta siitä oli selvitä ja kuitenkin rakentaa yksi yhtenäinen valtio vailla oikeudenmukaisuutta, valtio joka rakennettiin voittajien ehdoilla.
Ystävät toverit,
Olemmeko muistaneet ottaa opiksi tästä tradegiasta? Sitä sopii kysyä tänäkin päivänä. Jo useiden vuosien, vuosikymmenien aikana, oikeistolainen politiikka on rakentanut maastamme luokkayhteiskuntaa. Sen seurauksena varallisuus on kerääntynyt entistä harvemmille köyhien kustannuksella. Meiltä on leikattu tukia, meiltä on leikattu mahdollisuuksia pärjätä omillamme, köyhä kansa on unohdettu samalla kun rikkaiden verotusta on alennettu miljardien arvosta.
Meillä on vallassa politiikkoja, jotka näkevät leipäjonojen kasvavan ja jotka ovat ylpeitä siitä, että joku täälläkin vapaaehtoisvoimin jakaa ruokaa heille, joilla sitä ei muuten ole. Meillä on politiikkoja, jotka eivät pysty ymmärtämään, millaista se on, kun ei ole mitään. Ei rahaa ruokaan, ei lääkkeisiin, eikä aina edes kattoa pään päällä.
Ystävät toverit,
Meidät on tieten tahtoen ajettu kurjuuteen ja usutettu toisiamme vastaan. Olemme tilanteessa, jossa turvaa Suomesta hakeneita ihmisiä auttava pappi saa tappouhkauksia. Tilanteessa, jossa mielipiteensä julkituominen johtaa leimaamiseen, johtaa vihaan ja aggressioon. Heikompien puolustaminen koetaan heikkouden merkkinä, ei enää velvollisuutena. Työttömiä määrätään orjatöihin yhdeksän euron päiväpalkalla, ja se saa laajaa kannatusta päättäjien piiristä.
Ystävät toverit,
On aika palauttaa mieleen miltei sata vuotta sitten tapahtuneet tapahtumat. On aika palauttaa usko yhtenäiseen kansakuntaan, siihen, että isänmaallisuus ei ole vihamielisyyttä toisiamme kohtaan vaan rakkautta ja välittämistä lähimmäisestä. On aika solidaarisuuden, aika sellaisen politiikan luomiselle joka yhdistää kansaamme. Vain yhdessä me pienet, köyhät ja tukea ja apua tarvitsevat voimme taistella kokemaamme sortoa vastaan. Vain yhdessä rintamassa voimme seistä ja sanoa, että tämä ei voi jatkua näin.
Isämme ovat pitäneet huolta, että Suomessa valta kuuluu kansalle. On meidän vuoromme ottaa sen oikeuden turvaaminen harteillemme. Hyvää vappua toverit.”