Keskimäärin laadukkaita kommentteja antava professori Markku Jokisipilä oli saanut keskiviikkoiseen Turun sanomien kolumniinsa mahtumaan sen verran monta virheellistä päätelmää, että onnistui provosoimaan vastauksen ainakin minulta.
Jokisipilä puhuu vähättelevään sävyyn siitä, kuinka ”meillä on vuosikaudet kannettu huolta ihmisten verkossa suoltamasta vihapuheesta”, eikä näe, että tämä olisi merkki rasismin lisääntymisestä ja asenneilmaston kovenemisesta. Oma arvioni on, että keskusteluilmapiiri on koventunut. Kuten Jokispilä varmasti hyvin tietää, siitä ovat saaneet osansa useimmat, jotka uskaltautuvat esittämään mielipiteitä: poliitikot, toimittajat, tutkijat, bloggarit ja ylipäätään ihmiset, jotka yrittävät keskustella jostain muusta kuin säästä. On aivan turha vähätellä tätä ilmiötä vaikka se esiintyisikin vain verkossa, sillä verkko ei nykymaailmassa ole mitenkään muita ympäristöjä vähempiarvoisempi paikka käydä demokratialle välttämätöntä yhteiskunnallista keskustelua.
Jokisipilän kirjoitusta voi tulkita myös niin, että hän yritti sanoa, ettei verkossa koventunut keskusteluilmapiiri välttämättä edusta suomalaisten asenteiden kovenemista laajemmassa mitassa. Tästä olen samaa mieltä. Sitä huolestuttavampaa demokratian kannalta on, jos tämä keskustelun sabotointi ja joidenkin keskustelijoiden terrorisointi, jonka ilmeisenä tarkoituksena on lannistaa ja vaientaa epämieluisia mielipiteitä esittävät keskustelijat ja kärjistää asiallinen keskustelu vauhkoontuneeksi vastakkainasetteluksi, on pienen piirin masinoimaa. He onnistuvat tavoitteissaan tällä hetkellä aivan liian hyvin.
Minulta on mennyt ohi, jos Suomessa on käyty laajamittaisempaa keskustelua ”oikeudellisesta puuttumisesta vihapuheeseen”. Sen sijaan perustuslain asiantuntijat ovat vaatineet – toistaiseksi tuloksetta – rasististen katupartioiden ja pohjoismaista kansallissosialistista valtakuntaa ajavan, useita väkivaltaisia hyökkäyksiä organisoineen natsijärjestön kieltämistä, koska ne uhkaavat suvereenin valtion yleensä itselleen varaamaa turvallisuusmonopolia ja kansalaisten demokraattisia perusoikeuksia.
Voisin käydä keskustelua siitä, kääntyykö vihapuheen konkreettiseksi väkivallaksi (josta Jokisipilän mukaan ei löydy todisteita) ja onko kansalaisten turvallisuustilanne heikentynyt (joka Jokisipilän mukaan on kokemuksena oikeutettua, vaikka hän ei tästä todisteita esitäkään), esimerkiksi poliisin uunituoreen rikostilaston pohjalta. En kuitenkaan tee sitä nyt, koska – ja sanon tämän nyt mahdollisimman selkeästi:
minä pidän kaikkien kaikkia kokemuksia heikentyneestä turvallisuudentunteesta vakavana asiana.
Oli syynä sitten muualta tulleiden asettuminen naapurustoon tai huutelu ja uhkailu sen vuoksi, että olet väärän näköinen tai sinulla on vääriä mielipiteitä. Nämä kokemukset on otettava vakavasti eikä niitä ole syytä asettaa arvojärjestykseen niin, että turvapaikanhakijoita koskeva huoli on vakava kun taas vihapuhetta koskeva ei, kuten Jokisipilä nähdäkseni tekee. Turvallisuuden tai turvattomuuden tunteen syistä on käytävä asiallista, faktapohjaista keskustelua, joka nyt valitettavasti turhan usein peittyy ”tästä asiasta ei saa keskustella” -metakeskustelun ja yllä kuvaamani kuvottavan ja tarkoitushakuisen öyhötyksen alle.
Täysin käsittämätön on Jokisipilän mielipide siitä, että on ”absurdi käänne”, että keskustelu turvapaikanhakijoiden tekemistä raiskausrikoksista sai väistyä ”suomalaisten miesten kollektiivisen syyllistämisen tieltä”. Valitettavasti mieleen tulee huomio, joka tehtiin aiemmin tätä keskustelua käydessä: useimmat varmasti ymmärtävät, että keskustelua naisten kohtaamasta väkivallasta ja häirinnästä ei ole tarkoitettu syyllistämään kaikkia miehiä. Kuitenkin ne, jotka ovat taipuvaisia itse yleistämään joidenkin turvapaikanhakijoiden tekemät rikokset koskemaan kaikkia turvapaikanhakijoita tulkitsevat myös tässä asiassa, että joidekin miesten tekemät rikokset syyllistävät kaikkia miehiä. Joten kävisikö tämä: otetaan ihan jokainen raiskaus, ahdistelu ja muu väkivallanteko vakavasti sen tekijästä riippumatta ja tutkitaan ja tuomitaan tekijät – ei ryhmää johon hänet haluamme liittää – Suomen lain mukaan.
Jokisipilän pääväite naisen aseman erosta pohjoismaiden ja islamilaisen maailman välillä on ymmärtääkseni oikeansuuntainen, sikäli kun näistä maailmoista on ylipäätään järkevää puhua tällaisina kokonaisuuksina. Kehityksen kohti entistä tasa-arvoisempaa maailmaa pitää jatkua niin Suomessa kuin muualla, eikä siinä pidä antaa periksi niin islamilaisille kuin muillekaan konservatiiveille.
EDIT: korjattu kirjoitusvirheitä