”Emme salli, että toimittajia vaiennetaan painostamalla”, totesi Ylen uutisten päätoimittaja Atte Jääskeläinen kollegoineen viime maaliskuussa. Nyttemmin lausunto on saanut sarkastisen sivumaun.

Sen jälkeen kun Kansan Uutiset paljasti, että Juha Sipilä (kesk) sukulaisineen on mukana yhtiössä, joka tekee isoja kauppoja valtion tuella hengissä pidetyn Terrafamen kanssa, meno on ollut ylen hurjaa. Pääministeri joutui tunnekuohun valtaan ja julisti epäluottamuslauseen Ylelle, minkä jälkeen Jääskeläinen kielsi tekemästä Sipilä-juttuja ja uhkaili niskottelijoita potkuilla.

Meno on ollut vinhaa ennenkin. Viime maaliskuussa Ylen MOT-ohjelmasta, joka käsitteli pörssiyritysten voittoja, osinkoja ja veronmaksua, leikattiin pois Juha Sipilän omaisuusjärjestelyjä koskeva kohta, koska pääministeri oli suuttunut. Päätöksen teki tuolloinkin Jääskeläinen.

Ylen ja hallituksen vuorovaikutuksella on vieläkin pidemmät perinteet, eikä se rajoitu pääministeriin.

Toukokuussa 2016 iso uutinen oli USA:n armeijan tulo Suomeen sotaharjoituksiin omasta aloitteestaan. Ulkoministeri Timo Soini (pers) ja puolustusministeri Jussi Niinistö (pers) eivät vaivautuneet kertomaan asiasta eduskunnalle. Kun Ylen politiikan erikoistoimittaja Pekka Ervasti huomautti ministerien puuhista blogeissaan (muun muassa täällä ja täällä), ei kestänyt kauankaan, kun hänet irtisanottiin. Asialla oli taas Jääskeläinen.

Marraskuussa 2013 Ylen toimittaja Jaana Kivi kirjoitti EU:n ja USA:n välisistä TTIP-sopimusneuvotteluista jutun, jossa hän toi esille neuvotteluihin liittyvän salailun ja asiantuntijoiden huolen, että sopimus antaisi suuryrityksille vaikutusvaltaa valtioiden lainsäädäntöön. Jutun julkaisun jälkeen silloinen Eurooppa-ministeri Alexander Stubb (kok) kutsui Kiven nuhdeltavaksi.

Kun Kivi jatkoi vapaakauppasopimusten vaikutusten selvittämistä esimerkkinään monikansallinen Monsanto-yhtiö, Kivi kertoo yhtiön lobbarien ottaneen yhteyttä Jääskeläiseen, joka muutti Kiven jutut lobbarien mielen mukaisiksi. Kivi itse sai nuhteet ”väärien” asiantuntijalähteiden käytöstä ja menetti työnsä.

Vuonna 2010 Ylen toimittaja Antero Eerola haastatteli Venäjän parlamentin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaa Konstantin Kosatshevia suomalaisministerien Venäjä-lausunnoista. Haastattelu ei ollut silloisen valtiovarainministerin Jyrki Kataisen (kok) mieleen. Kokoomus otti yhteyttä Yleen, ja Eerola erotettiin sillä varjolla, että hän oli laiminlyönyt tietoturvasta huolehtimisen, kun hänen työtietokoneensa oli varastettu.

Ainakin maallikon silmissä näyttää siltä, että journalistin ohjetta numero 2 tulkitaan Ylen johdossa perin oudolla tavalla. Ohje kuuluu: ”Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.”

Kaupallinen media, erityisesti Helsingin Sanomat, jolle valtiorahoitteisen Ylen rusikointi on sydämenasia, ottaa tietysti Sipilän ja Ylen sotkusta kaiken ilon irti. Hyvä, että ottaakin, jotta asia saadaan ruodittua pohjia myöten. Sen sijaan kansalaisilla ei ole aihetta iloon.

Jaana Kiven TTIP-kritiikki ja kohtelu jäivät täysin pimentoon useimmissa muissa medioissa (poikkeuksena Kansan Uutiset). Useimmissa kaupallisissa medioissa TTIP-sopimuksesta on kerrottu vain yritysten näkökulmasta ja kritiikittömän positiivisesti. Pekka Ervastin esiin tuoma eduskunnan harhauttaminen tilanteessa, jossa Suomeen tulee vieraan valtion armeija harjoittelemaan sodankäyntiä Suomen naapurivaltiota vastaan, oli Helsingin Sanomien mukaan pelkkä tiedotusongelma.

Yksityinen media tietysti kirjoittaa, mitä ja mistä näkökulmasta haluaa. Juuri siksi Ylen johdon toiminta on pöyristyttävää. Ylen omien eettisten sääntöjen mukaan sen journalismin tulee perustua ”totuudenmukaiseen, olennaiseen ja monipuoliseen tiedonvälitykseen”. Yle myös ”turvaa puolueettomuuden, riippumattomuuden ja luotettavuuden monipuolisella ja ennakkoluulottomalla tiedonhankinnalla ja ottaa huomioon eri näkökulmat”. Nyt Jääskeläinen kumppaneineen on tehnyt kaikkensa, jotta Yle ei erottuisi yksiäänisestä kuorosta.

Kliseisen vertauksen mukaan media on vallan vahtikoira. Journalistin ohjeen numero 1 mukaan taas lukijoilla, kuulijoilla ja katselijoilla on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Atte Jääskeläisen ja muun Ylen johdon kannattaisi kysyä itseltään, onko kumpikaan totta Ylen osalta.