Ensi sunnuntaina valittavilla valtuutetuilla on edessään valtaisa määrä muutoksia. Sote-uudistuksessa sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät leveämmille harteille, hyvinvointialueille. Poikkeus on Helsinki, jossa sote-palvelut jäävät kaupungin vastuulle.
Sote-palvelut ovat vaatineet valtuustoissa paljon aikaa ja energiaa. Nyt jää aikaa muihin kunnan tehtäviin. Yli puolet budjeteista siirtyy hyvinvointialueille.
Koronan jälkipyykki jää pääosin hyvinvointialueiden hoidettavaksi. Sekä sosiaali- että terveyspalveluissa on syntynyt hoitovajetta. Näiden jonojen purku siirtyy sote-uudistuksen myötä hyvinvointialueille.
Purku tuskin on aivan ongelmatonta, kun samaan aikaan ajetaan sisään uutta hallintoa.
Kuntatasollakin sote-palvelujen yhdistäminen ja saumattoman yhteistyön löytäminen on vienyt usein vuosia, kun erilaiset työkulttuurit yhdistetään.
Sote-uudistuksessa mittavat siirtymävaiheen haasteet
Sote-uudistuksessa on kyse vuosisadan uudistuksesta, joten myös siirtymävaiheen haasteet ovat samaa luokkaa. Tavoitteena on palvelujen parantaminen, ei niiden hankaloittaminen.
Syksyllä alkaa maakuntavaaleihin valmistautuminen, jos sote-uudistus etenee aikataulussa. Vaaleihin on jo kertaalleen valmistauduttu Sipilän hallituksen aikana. Nyt ne toteutuvat.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Markus Lohi (kesk.) on vakuuttanut sote-esityksen etenevän aikataulussa.
Kiista maakuntaverosta kuitenkin hiertää hallituksessa, mutta tähän sote-esitystä tuskin on mikään hallituspuolue valmis kaatamaan. Ei edes keskusta.
Hallitukselle on kunnia-asia saada sote-uudistus vihdoin maaliin.
Koulutus nostaa painoarvoaan valtuustoissa
Koulutuksen nousemisesta vahvasti keskusteluun voi kiittää opetusministeri Li Anderssonia (vas.) ja hänen sijaisenaan toimivaa Jussi Saramoa (vas.).
Heistä huokuu innostus ja osaaminen, joka on nostanut koulujen ja koulutuksen merkityksen politiikan agendalla aivan toiselle tasolle, mihin edellinen opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) kykeni.
Uudet valtuustot joutuvat ratkomaan koronan jälkeistä oppimisvelkaa ja oppimisen eriarvoistumista. Oppimiserot ovat kasvaneet hälyttävästi koko 2000-luvun alun, ja korona on niitä syventänyt.
Kuntapäättäjät joutuvat ottamaan kantaa tuki- ja erityisopetukseen, inkluusion toimivuuteen, kasvavaan opettajapulaan ja kouluverkkoihin.
Helsingin varhaiskasvatuksessa huutava pula työntekijöistä
Resursseja on panostettava kouluihin, joissa eriarvoistuminen kasvaa. On myös ennaltaehkäistävä ongelmia jo varhaiskasvatuksessa ja neuvoloissa.
Varhaiskasvatus on Helsingissä ja monessa muussakin kaupungissa yksi kipupisteistä.
Helsingin Sanomien (11.6.) mukaan maaliskuussa varhaiskasvatuksesta puuttui opettajia 425 eli vajaat 20 prosenttia. Edellisvuonna vaje oli 115 opettajaa suurempi. Lastenhoitajien vaje oli 311 ja edellisvuonna 162 enemmän.
Nämä ovat suorastaan hirvittävän suuria lukuja. Tuttavapiirissäni on lastentarhanopettajia, jotka ovat lähteneet duunistaan heti, kun on ollut mahdollista.
Työtään ei voi tehdä hyvin, kun on liian vähän työntekijöitä. Helsingin on pakko löytää Helsinki-lisän tyyppinen korotus palkkoihin, jotta työstä tulee houkuttelevampaa.
Työ on myös henkisesti kuormittavaa, sillä varhaiskasvatuksessa on paljon huomiota vaativia lapsia.
Työvoimapalvelut saatava kuosiin
Maaliskuun alussa yli puolet Suomen työttömistä eli noin 230 000 työtöntä siirtyi kuntien työvoimapalvelujen piiriin.
TE-toimistoille jäävät edelleen ansiosidonnaisella päivärahalla olevien työttömien palvelut sekä työnantajapalvelut.
Kuntiin – myös Helsinkiin – ovat siirtyneet työmarkkinatuella tai peruspäivärahalla olevat ja muuta kuin äidinkielenään suomea, ruotsia tai saamea puhuvat. Myös alle 30-vuotiaiden palvelut ovat kunnan vastuulle.
Helsingin valtuuston on nyt näytettävä kyntensä näiden ihmisten työllistämisessä, sillä kaupungissa on ajettu voimallisesti työvoimapalvelujen siirtoa.
Jotta työpaikka löytyisi ja palvelujen siirto johtaisi parempiin palveluihin, tarvitaan riittävästi erilaisia palveluja ja työntekijöitä.
Kaavoitukselle ja ilmastokriisin torjunnalle suurempi painoarvo
Hiilestä on luovuttava vuoteen 2029 mennessä. Tätä aikataulua on tarkoituksenmukaista aikaistaa Helsingissä.
Liikenne on merkittävä päästöjen lähde. Keskustelu kävelykaduista jatkuu kiivaana Helsingissä. Kävelykatuja tulee lisätä, mutta samaan aikaan on lisättävä joukkoliikenteen sujuvuutta ja edullisuutta.
Autoilun hillintään tarvitaankin keppiä ja porkkanaa. Myös ruuhkamaksuista päätetään ainakin Helsingissä suurella todennäköisyydellä seuraavan neljän vuoden aikana.
Täydennysrakentamisen arvostus nousee. Tässä taas ovat vastakkain nykyisten asukkaiden ja ilmastotehokkaamman rakentamisen intressit.
Asumisessa olennaista on, että rakennetaan edullisia asuntoja nykyistä enemmän. Valtuusto on linjannut asuntorakentamisen tavoitteet, ja se on vastuussa myös niiden toteuttamisesta.
Valvomista riittää, sillä Helsinki on jäänyt vuosittain jälkeen tavoitteistaan.
Kirjoittaja on Helsingin kaupungin varavaltuutettu (vas.) ja ehdokkaan kuntavaaleissa.