Yhteiskunta ei ole enää sama kuin 50-luvulla. Silloin ajateltiin, että ihmiset ovat rehellisiä ja heihin voi luottaa – ainakin useimmat heistä. Toki silloinkin oli kaikenmaailman keplottelijoita, mutta ehkä heihin suhtauduttiin tuomitsevammin kuin nykyään.

Nykyään moni ei oikein tiedä, mitä pitäisi ajatella. Epärehellisyys kukoistaa, mutta se verhotaan toisten auttamiseksi – ja unohdetaan kertoa, että itse ansaitaan toisten kustannuksella siinä sivussa sievoiset summat.

Miten työnantajat löytävät kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet henkilöt? Varmaankin heidän omat maanmiehensä kielitaitoisina toimivat välittäjinä ja todennäköisesti saavat välityspalkkioita joko turvapaikanhakijoilta suoraan tai suomalaisilta työnantajilta, eli turvapaikanhakijoita käytetään moneen kertaan hyväksi. Surullisinta on, jos turvapaikanhakijat joutuvat omien maanmiestensä tai näiden pyörittämien yritysten huijaamiksi.

Ammattiliitot eivät voi sulkea silmiään tältä asialta. Jäsenistön etua palvelee se, että räikeisiin epäkohtiin puututaan, työoloja ja palkkoja valvotaan ja rikollisesti toimineet työnantajat saatetaan edesvastuuseen. Ammattiliitoilla on muutakin tekemistä kuin jo hankitun omaisuuden ja sijoitusten hoito ja voittojen maksimointi.

Mutta, mutta – kukaan ei uskalla oikein tehdä eikä sanoa mitään, se on nykyään pelin henki.

Vilunkipeliä ja keplottelua on myös vuokramarkkinoilla. Kun ihminen saa kaupungilta vuokra-asunnon, joita riittää vain harvoille ja valituille, hänellä ei saa olla oikeutta vuokrata asuntoa eteenpäin ansaitsemistarkoituksessa. Koska asunto on ehkä useita satoja euroja edullisempi kuin vastaavan kokoinen vapaarahoitteinen asunto, vuokranantajalla on oikeus kirjata vuokrasopimukseen tällainen pykälä: asunnon vuokraaminen eteenpäin on kielletty ansaitsemistarkoituksessa.

Jos vuokralainen tilapäisesti majoittaa jonkun luokseen ja perii tältä vain puolet omista kuluistaan, se on ymmärrettävää. Tästäkin alivuokralaisesta on tehtävä tietysti selvitys vuokranantajalle, samoin perittävästä vuokrasta. Näitä asioita myös vuokranantajan on valvottava. Tällä tavoin ei pääsisi syntymään tilannetta, että suomalaiselle tai ulkomaalaiselle myönnetään asunto, jossa hän ei itse lainkaan asu, vaan vuokraa sitä eteenpäin useille vuokralaisille jopa nettisivuilla ja nimenomaan ansaitsemistarkoituksessa.

Valvontaa kaupunkien vuokra-asuntomarkkinoilla on tehostettava, jonkun on otettava vastuu. Aina ei voi vain levitellä käsiään.