Paljon on kirjoitettu siitä, kuinka suomalaiset itsenäisyyspäivänä muistelevat vain sotia ja jähmettyvät sohvalle Linnan juhlia seuraamaan. Suomen itsenäisyyspäivä vaan nyt sattuu olemaan tällaisena mahdollisimman pimeänä vuodenaikana, jolloin vielä usein sataa vettä tai räntää. Silloin voi hyvin vaipua sohvan nurkkaan tai käydä sankarihaudoilla katsomassa kynttilämerta. Olisipa itsenäisyyspäivä vaikka kesäkuussa – silloin juhla voisi olla toisenlainen.

Varmasti on satoja asioita, mitä kannattaisi itsenäisyyspäivänä muistaa, kuten Suomen koululaitos, tutkimus ja teknologia, arkkitehtuuri, kulttuuri ja suomalaisten luotettavuus. Myös Suomen sodat ovat osa historiaamme. Niin myös vuoden 1918 kansalais- tai sisällissota, josta blogisti Öisinajattelija ansiokkaasti kirjoittaa. Kiitos kirjavinkeistä, aion niihin tutustua. Kansalaissota on edelleen vaiettu aihe.

Ehkä Talvisota yhdisti rikki revittyä kansakuntaa. Venäjä – silloinen Neuvostoliitto – esitti lokakuussa 1939 aluevaatimuksia Suomelle varustautuessaan mahdollista sotaa varten Saksaa vastaan. Mitä siitä olisi seurannut, jos Suomi olisi aluevaatimukset hyväksynyt, sitä on turha jossitella. Suomi ei niitä hyväksynyt ja alkoi varustautua sotaan. Ehkä ajateltiin, jos antaa Neuvostoliitolle pikkusormen, se vie koko käden. Oliko se järkevää, siihen en ota kantaa. Monet ajattelevat, että sotien vuoksi saimme pitää itsenäisyytemme.

Kyllä sitä Talvisotaa voi ja pitääkin muistaa. Talvisodan muistomerkki on tarkoitettu sotilaiden muistamiseksi – ei sodan ihannointia varten. Jossain mielessä sen voi nähdä myös muistomerkkinä rauhanteolle ja sovinnolle sekä kansakunnan yhtenäisyydelle.

Eivätkö nämä ihmiset, jotka höpisevät ja uhoavat Venäjä-vastaisuutta, eivätkö he tajua, että Suomelle olisi voinut käydä paljon huonomminkin? Mikä oli se realiteetti silloin Jatkosodan lopussa siinä vaiheessa, kun Suomi solmi erillisrauhan Neuvostoliiton kanssa? Se oli varmaan fiksuin teko Suomen valtiojohdolta siinä tilanteessa. Oli kiikun kaakun, ehkä päivistä kysymys, ettei meille käynyt kuten Baltian maille. Sekin oli merkittävää, että Neuvostoliitolla oli kiire Berliiniin, eikä se voinut irrottaa joukkoja itärintamalta. Oli ainoastaan suomalaisten sotilaiden päättäväisyyden ja rohkeuden sekä viisaiden johtajien ansiota, että he ymmärsivät solmia rauhan, vaikka ehdot olivat kovat.

En ole mikään sotahullu – päinvastoin. Kuten aiemmassa blogissani kirjoitin, olen sitä mieltä, että Suomen ei pitäisi liittyä Natoon, vain hyvät suhteet kaikkialle itään ja länteen ovat maamme edun mukaisia.

Nuoria kaatuneita sotilaita voin kuitenkin muistaa Suomen satavuotispäivänä, kun heidän vierellään seisoo samanikäinen suomalainen sotilas.

Hyvää itsenäisyyspäivää ja Suomen 100-vuotisjuhlaa kaikille!