Kyllä maistui makealta Vasemmistoliiton vaalivoitto. Melkein kuin olisi syönyt pashaa, mämmiä ja sitruunajuustotorttua samaan aikaan.

Puoluejohtajien televisiotenteissä kaikki naispuheenjohtajat olivat edukseen. Ville Niinistö oli myös hyvä. Kaikkein paras oli kuitenkin Li Andersson, joka uskalsi sanoa suoraan asiat. Hän on selkeä ja tietää paljon asioista. Tätä mieltä olivat myös vaalitenttejä kommentoineet asiantuntijat. Vasemmistoliiton kaikki ehdokkaat tekivät hienon kampanjan pienellä budjetilla.

Jo sitä vaalivoittoa on ehditty odottaakin. Olenkin ihmetellyt, mikseivät ihmiset äänestä vasemmistoa, vaikka heidän tilanteensa on koko ajan huonontunut. On työttömyyttä, asuntojen hinnat ovat pääkaupunkiseudulla liian kalliita, on leipäjonoja, pätkätöitä, nollatuntisopimuksia ja suoranaista köyhyyttä. Se tyytymättömyys on purkautunut siten, että on kannatettu Perussuomalaisia. Tilanne on nyt muuttunut – toivottavasti pysyvästi.

Kun järkyttävä terroriteko tehtiin Tukholmassa kaksi päivää ennen vaaleja, moni varmaan mietti, vaikuttaako se vaaleihin. Niin tyhmiä Perussuomalaiset eivät olleet, että olisivat yrittäneet käyttää sitä hyödykseen kampanjoinnissa, joitakin pieniä ryhmiä lukuun ottamatta. Ei heidän tarvinnut. Aina voi jossitella, mutta luulen, että Perussuomalaiset olisivat hävinneet vaaleissa ehkä vielä puoli prosenttia enemmän ilman tuota tapahtumaa. Turvattomuuden tunne on voimakas ase.

Nyt on Vasemmistoliitolla yhteistyön mahdollisuus samanhenkisten kanssa. Ainakin Vihreillä on monia samankaltaisia vaalilupauksia. ”Pidetään huolta tasa-arvosta ja pienistä tuloeroista. Me uskomme että näin maa on onnellisempi ja haastamme kokoomuksen”, Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö sanoi tiedotustilaisuudessa viime tiistaina. Varmaan myös monissa muissa Suomen kunnissa ja kaupungeissa punavihreiden osuus nousi. Heidän pitää käyttää nyt tilaisuus hyväkseen. Pitää tuoda esille myös puolueiden eroja, niitäkin on, kuten suhtautuminen verotukseen. Eroista huolimatta toivon punavihreiden yhteistyötä. Vasemmistoliitto voisi olla punavihreiden aatteellinen selkäranka.

Myös Sosiaalidemokraateilla oli ihmisten tasa-arvoa kannattavia vaalilupauksia, ”SDP pitää aina kiinni ihmisten tasa-arvoisesta kohtelusta”, julistetaan heidän vaaliohjelmassaan. Näistä vaalilupauksista kannattaa muistuttaa, jos Demarien valtuutettuja yritetään ylipuhua oikeiston suunnalle. Kysymys Demareille kuuluukin: Kenen joukossa seisot?

Nyt pitää palauttaa ihmisten luottamus yhteiskuntaan ja luottamus myös poliittisia päättäjiä kohtaan. Oikeudenmukaisuus ei tule odottelemalla ja valittamalla, sen puolesta pitää taistella.