Voima-lehti on julkaissut vastamainoksia vuodesta 1999 alkaen. Mainosten idea on kääntää jonkin brändin viesti nurin päin yleensä jonkin hauskan visuaalisen kikan avulla.
Itse vastamainosten sanoma on yleensä äärimmäisen yksinkertainen tyyliin ”Shell väittää olevansa vihreä, no, tiesittekös että oikeasti Shell tuhoaa luontoa” tai ”H&M on ihan tyhmä, kirjoitanpa kuvaan firman fontilla älykkyysosamäärään viittaavan lyhenteen”.
Olen nauranut monelle vastamainokselle. Vaikuttaa kuitenkin entistä enemmän siltä, että vastamainokset ja niihin liittyvä ”kulttuurihäirintä” ovat täysin voimaton ja parasiittimainen poliittisen toiminnan muoto. Niistä saattaa jopa olla enemmän haittaa kuin hyötyä, koska ne antavat voimaa arvostelemilleen brändeille ja toimivat täysin samalla logiikalla kuin tavalliset mainokset.
En ole yksin tämän tunteen kanssa, kuten vastamainoksiin keskittyvä Häiriköt-Facebook-sivu sai tuta.
Voiman Jari Tammisen ylläpitämä Häiriköt julkaisee usein linkkejä ja kuvia yritysten pieleen menneistä kampanjoista ja julkaisuista. Häiriköt-työryhmä sai joulukuussa Koneen Säätiöltä 60 000 euron apurahan ja alkoi laajentaa toimintaansa. Ryhmä muun muassa värväsi bloggaajaksi taiteilija Riiko Sakkisen.
Yksi Häiriköiden eniten viittaamista klassisista somemokista on niin sanottu #raatokuutio. Atria järjesti kilpailun, jossa piti keksiä nimi kanamikroaterialle. Ylivoimaisesti suosituin ehdotus oli ”raatokuutio”. Raatokuutiosta tuli pieleen menneen sosiaalisen mediakampanjan ja jonkinlaisen kulttuurisen vastarinnan symboli.
Nyt Häiriköille itselleen kävi raatokuutiot, kun sivu linkkasi Riiko Sakkisen bloggauksen otsikolla Häiritsevät neekeriukot (lisäys: Voima muutti otsikon kritiikin jälkeen).
Blogissa taiteilija kertoo ja näyttää, kuinka harjoitti ”kulttuurihäirintää” tilaamalla espanjalaisen yrityksen rasistisen maskotin varustettuna mustien poliittisten aktivistien nimikylteillä.
Nettikaupassa klikkaillessaan Sakkinen laittoi itsensä urheasti likoon taiteen nimissä:
Omassa tapauksessani pelkäsin, että tilauksen käsittelijä ymmärtää interventioni kyseenalaistavan brändin törkeän rasismin.
Vaan kuinka kävikään: Sakkinen sai tilaamansa maskotit nimikylteillä. Eikä siinä vielä kaikki:
Latasin teoksesta kuvat Instagramiin ja yllätyksekseni firman virallinen profiili tykkäsi hahmoistani.
Kyllä nyt ollaan kapinallisen kulttuurihäirinnän ytimessä. Kuulen jo, kuinka Sakkisen ankarasti manaama ”kapitalistinen totalitarismi” vapisee ja kaatuu kulttuuria häiritsevän taiteilijan edessä.
Ja jos sattuisi käymään niin hassusti, että yritys tykkäisikin Sakkisen taiteesta ja valjastaisi saamansa näkyvyyden markkinoinnin vankkureiden eteen, ei hätää, Sakkisella on keino pysyä autenttisena:
Minulle ei kuitenkaan kannata soitella, sillä pari vuotta sitten uhkasin suomalaista mainostoimistoa väkivallalla, jos ottavat minuun vielä yhteyttä ehdotellen ideoitani kapitalismin palvelukseen.
Tällä hetkellä suosituin kommentti Häiriköiden Facebook-sivulla on lievästi sanottuna kriittinen:
Kommenttiketjussa on kymmeniä vastaavia kritiikkejä.
Sakkinen puolustautui väittämällä, että hän ”ei pelaa varman päälle” taiteessaan vaan ”ottaa riskejä”. Hänelle huomautettiin osuvasti, että rasismin kohdalla riskejä on taiteilijan mukava ottaa, kun rasismi ei kosketa valkoihoista taiteilijaa itseään.
Sakkinen silminnähtävästi loukkaantui kritiikistä ja alkoi miesselittää eri värisille keskustelijoille, mitä rasismi ja sen kritiikki todella on. Lopuksi hän vetäytyi keskustelusta ja vetosi siihen, että teos oli onnistunut, koska se ”herätti inhoa”:
Tatu Ahponen postasi kommenttiketjuun kuvan, joka herättää kysymyksen siitä, mikä olikaan Sakkisen teoksen ytimessä:
Kun mainokset nykyään perustuvat ironiaan ja viestintätoimistoissa luetaan Derridaa ja Zizekiä, vastamainokset tuntuvat muutenkin yhtä tuoreelta vastarinnan keinolta kuin hylätyn huussin sisältö.
Lisäys klo 21:50. Uusi käänne:
