Kun sammutusvaahtoa huuhdotaan viemäreihin ja savupilvet haihtuvat Hampurin taivaalta, mitä G20-kokouksen vastaisista mielenosoituksista on jäänyt käteen?

Arviot mielenosoittajien korkeimmasta määrästä vaihtelevat 76 000 ja 200 000 välillä. Tapahtumat olivat niin moninaiset ja limittäiset, että kokonaiskuvaa ei ole kenelläkään. Kuvan saamista on vaikeuttanut se, että useat toimittajat ovat twiitanneet joutuneensa vaaraan poliisin toiminnan takia. Lisäksi vähintään 31 toimittajan akkreditointi G20-tapahtumiin otettiin pois sen jälkeen, kun he raportoivat mielenosoituksista.

Mediassa päällimmäinen vaikutelma on poliisin ja toimittajien tyrmistyminen turvatoimien epäonnistumisesta. Mielenosoittajia vastassa oli 20 000 poliisia, vesitykkejä joiden veteen lisättiin kyynelkaasua, panssaroituja miehistönkuljetusvaunuja, puskutraktoreita, pippurikaasua, helikoptereita, ratsupoliiseja ja parasta turvallisuusteknologiaa mitä tarjolla on.

Varustautumisesta huolimatta mielenosoittajien useimmat aktiot onnistuivat paremmin kuin oli ennakoitu. Kokonaisuudessaan G20-viikkoa on jo kutsuttu 2010-luvun mahtavimmaksi eurooppalaiseksi liikemobilisaatioksi. Paikan päältä on kuultu euforisia kokemuksia Hampurin autonomisesta infrastruktuurista ja poliisin epäonnistumisesta. Kokemukset luultavasti virtaavat eri maiden liikkeisiin uutena energiana.

Mielenosoittajien parissa on esitetty myös kritiikkiä. Tapahtumat olivat mielenosoitusta mielenosoituksen perään ja jatkuvaa aktiota ja katukarnevaalia. Työpajoja tai strategisia keskusteluja oli vähemmän. Voi kysyä, minkälaista energiaa osallistujat täsmälleen vievät koteihinsa.


Hampurissa koettiin
 Saksan voimakkaimmat mellakat sitten 1980-luvun autonomiliikkeen. Poliisi joutui jo protestien toisena päivänä pyytämään apujoukkoja muualta maasta. Yöllä erikoisjoukot tukivat poliisia, kun kaupungin sosiaalikeskuksia ratsattiin automaattiaseiden kanssa.

Kiinniottojen ja pidätysten määrä jäi yhteensä erittäin pieneksi, noin kolmeen sataan. Esimerkiksi Kööpenhaminan ilmastokokouksen rauhanomaisessa suurmielenosoituksessa 2009 poliisi otti kiinni noin 700 ihmistä tunnin sisällä.

Päätöstä tuoda huippukokous Hampuriin voi pitää G20:n näkökulmasta hivenen itsetuhoisena. Kaupungin vastakulttuurialueilla poliisiviha on avointa, ja mellakointia katsotaan terassilta kannustaen pizzan ja kaljan kanssa. Alueen sosiaalikeskukset ovat autonomisen organisoitumisen pesiä.

Hampuri oli kuin luotu vastustamaan tapahtumaa, jossa tapasivat 85 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta hallinnoivat johtajat. Huippukokouksen hinnasta tuli kova.

Julkisuudessa tosin on veivattu lähinnä numeroita mellakkavarusteidensa läpi loukkaantuneista poliiseista. Luvuista ei käy ilmi, kuinka moni poliisi on kirjattu loukkaantuneeksi poliisin omista toimista, kuten kaatumisesta poliisin tekemissä rynnäköissä – tällaisia tapauksia näkyi livestriimeistä useita – tai kaasun hengittämisestä. Esimerkiksi vuoden 2015 Blockupy-protesteissa useimmat poliisin loukkaantumisista johtuivat poliisin omasta pippurikaasusta.

Lisäys: Hessenschau-lehden mukaan 130 Hessenistä Hampuriin tullutta poliisia loukkaantui poliisin kyynelkaasusta. Tästä voi varovaisesti arvioida, kuinka paljon poliiseja on loukkaantunut poliisin omasta voimankäytöstä.

“Täällä oleminen teki hyvää uutistarinankerronnan ymmärtämiselle”, kertoo paikalla ollut suomalainen mielenosoittaja puhelimessa. Mediakärjeksi nostettiin Suomessa poliisien loukkaantuminen ja puhe kauppojen ryöstelystä ja “sisällissodasta”. Mielenosoittajan mukaan kauppoja meni vain muutamia, eivätkä ne olleet pienyrittäjien liikkeitä.

Osa asukkaista oli niin suivaantunut poliisin toimintaan, että parvekkeilta satoi pulloja poliisin päälle. Tämä luultavasti hillitsi poliisia: jos he olisivat yrittäneet perinteistä massakiinniottoa, olisi ollut riski, että mielenosoittajia tukevat asukkaat olisivat raivostuneet entisestään.

Poliisin pahoinpitelemistä ihmisistä on puhuttu suomalaisessa mediassa vähemmän. Samoin on kauhisteltu mellakoiden väkivaltaa piittaamatta lainkaan siitä taloudellisen väkivallan määrästä, jota G20-maiden johto ajaa.


Hampurin mielenosoitukset
 käyttivät vuosituhannen vaihteen globalisaatioliikkeen kaavaa poikkeuksellisen intensiivisesti. Toiminnan laajuutta ja voimaa voi pitää historiallisena.

Seattlen WTO-mielenosoituksista 1999 alkaen kansainvälisiä vastatapahtumia on määrittänyt kolme elementtiä. Ensimmäinen on mielenosoittajien yritys keskeyttää huippukokoukset tukkimalla teitä, tunkeutumalla kokousalueelle ja estämällä kokousdelegaatioiden pääsyn paikalle. Seattlessa hanke onnistui ja kokous keskeytettiin kaaoksen keskellä. Mielenosoittajat pystyivät globalisaatiosyklin aikana kaatamaan vapaakauppasopimuksia ja antamaan globaalin etelän hallituksille ja liikkeille lisäpontta neuvotteluihin.

Hampurissa käytettiin ympäristöliikkeen kehittämää viiden sormen taktiikkaa, jonka tarkoituksena on hajauttaa poliisin voimat eri suuntiin kulkevilla “sormilla”. Mielenosoittajat onnistuivat sekoittamaan kokouksen alun, käännyttivät osan kokousedustajista takaisin hotelliinsa ja saivat suuren osan kaupungista täysin poikkeustilaan. Itse kokous kuitenkin pidettiin pitkälti suunnitellusti, kiitos sotilashelikoptereiden, jotka kuljettivat kokousväkeä ilmateitse sen jälkeen, kun maa oli mielenosoittajien hallussa.

Kun globalisaatiosyklissä kansalaisjärjestöt ja ay-liikkeet olivat organisatorisesti merkittävässä roolissa, Hampurin torstain ja perjantain tapahtumista vastasivat pitkälti autonomiset ja anarkistiset antikapitalistiset ryhmät. Tämä siirsi fokusta itse huippukokouksesta liikkeiden väliseen verkostoitumiseen ja infrastruktuurin rakentamiseen, kuten voi lukea näistä kokousmuistiinpanoista. Osallistujat eivät niinkään olleet kiinnostuneita virallisesta politiikasta, vaan halusivat mobilisoida uusia ihmisiä ja rakentaa verkostoja.


Toinen tällaisia
 tapahtumia määrittävä piirre on valtava poliisiväkivalta, johon kuuluu rauhanomaisten mielenosoittajien ja toimittajien pahoinpiteleminen, nopeat kiinniotot, kyynelkaasun ampuminen ja sittemmin myös vesitykkien käyttäminen.

Synkimmät muistot poliisista jäivät Genovasta 2001. Poliisi teki tuolloin rynnäkön majapaikkana käytettyyn Diazin kouluun ja pahoinpiteli kymmeniä aktivisteja sairaalakuntoon. Eräältä brittiaktivistilta irtosi 16 hammasta ja murtui kahdeksan kylkiluuta. Koulun lattiat olivat täysin veren peitossa. Kiinniotettuja mielenosoittajia vietiin Bolzaneto-nimiselle kasarmille, josta kantautui tietoa järjestelmällisistä pahoinpitelyistä ja suoranaisesta kidutuksesta. Eräs poliisiupseeri kuvasi oikeudessa Bolzanetoa termillä ”meksikolainen teurastamo”.

Hampurissa mielenosoittajat ovat onnistuneet puolustautumaan poliisia vastaan tehokkaammin. Voi tosin olla, että lisätietoja poliisin uhreista on vasta tulossa.

Kolmanneksi huippukokousten vastaisissa tapahtumissa on tullut tutuksi mustaksi blokiksi kutsuttu sabotaasiin ja poliisin vastaiseen toimintaan valmistava mielenosoitustaktiikka, jota Helsingin Sanomatkin on Hampurin protestien yhteydessä analysoinut.

Hampurin G20-tapahtumissa tuttuun kaavaan lisättiin logistiikkaan keskittyminen, josta Saksassa on kokemusta myös esimerkiksi vuoden 2007 Heiligendammin G8-protesteista. Mielenosoittajat julistivat yhteiskunnallisen lakon ja pysäyttivät Hampurin sataman perjantaina. Opiskelijat marssivat kaduilla ja julistivat kieltäytyvänsä opiskelemasta kapitalismin tarpeisiin. Kuten Teivo Teivainen selittää Ylen tv-lähetyksessä, tehtaan pysäyttämisellä on vaikea painostaa nykyaikana. Siksi väki vie lakon kaduille ja pysäyttää liikenteen.


Tapahtumat toivat
 Suomeen takaisin vuosituhanteen vaihteen vanhat keskustelut: yritys erottaa hyvät mielenosoittajat pahoista, kyselyt siitä, tuottaako omaisuuden tuhoaminen tai väkivalta tuloksia ja vastahuomautukset siitä, että ilman laitonta toimintaa ketään ei kiinnostaisi (kuinka moni on kuullut esimerkiksi Hampurin hienosta zombimielenosoituksesta).

Edes lauantain noin sadan tuhannen ihmisen rauhallista Solidarity Without Borders -päämielenosoitusta ei juuri huomioitu Suomen mediassa. Sen sijaan julkaistiin mielenosoittajia moralisoivia kolumneja. Yksikään kolumnisti ei tainnut vaatia “dialogia” G20-mielenosoittajien kanssa: ilmeisesti “kuplan ulkopuolisten elementtien” kuunteleminen on varattu rasisteja ja äärioikeistoa varten.

Hampurin väkivalta alkoi torstaina poliisin toiminnasta, kuten saksalaiset lehdet vahvistavat. Poliisi pohjusti tapahtumia jo edellisenä viikonloppuna, kun se hajotti mielenosoittajien majoitusleirin pippurikaasulla ja takavarikoi ihmisiltä makuupusseja. Tiistaina poliisi hajotti Neue Pferdemarktilla olevan väkijoukon uusilla WaWe10-vesitykeillä.

Torstaina kokoontui 12 000 ihmisen antikapitalistinen Welcome to Hell -mielenosoitus, jonka reitin poliisi tukki välittömästi vedoten siihen, että osa mielenosoittajista oli naamioitunut. Alle tunti tämän jälkeen mellakkapoliisi hyökkäsi mielenosoittajien kimppuun vesitykeillä, pampuilla ja kyynel- sekä pippurikaasulla. Tämä aiheutti paniikkia väkijoukossa. Ihmiset lukitsivat käsivartensa ketjuiksi ja yrittivät estää poliisia jakamasta kulkuetta.

Pian mielenosoitus oli hajotettu ja kadulla makasi liikkumattomia ihmisiä. Kamerat kuvasivat mielenosoittajien vertavuotavia päitä ja ihmisiä, jotka hakivat läheisiltä rakennustyömailta tiilenmurikoita puolustautuakseen poliisia vastaan.

Paikalla olleiden kuvauksia voi lukea esimerkiksi Novara Mediasta ja Friktionista. Livepäivitystä Hampurista tekivät muun muassa Enough is Enough, Crimethinc ja Takku.

Tässä yksi tiedote tapahtumasta. Poliisin tiedottaja ei kiistänyt radiossa sitä, että mielenosoitus oli rauhallinen ennen kuin poliisi päätti hajottaa sen “turvallisuusriskin” vuoksi. Deutsche Welle kertoi, että yhteenotto alkoi sen jälkeen, kun poliisin mukaan mielenosoituksessa ei noudatettu käskyä poistaa naamiot.

Hampurin yleisradion toimittajien mukaan kärjistyminen ei alkanut mielenosoittajista:

Ilmoitettuja mielenosoituksia seurasi koko yön kestänyt pienryhmien mellakointi, jossa osa ihmisistä poltti autoja, tuhosi liikkeiden ikkunoita ja heitteli poliisia tavaroilla. Samaan aikaan livestriimeistä saattoi seurata, kun poliisi ampui kadulla istuvia ihmisiä vesitykeillä, suihkutti pippurikaasua kasvoihin ja hakkasi toimittajia pampulla. Poliisi myös esti joidenkin rauhanomaisten ja ennalta ilmoitettujen mielenosoitusten lähdön.

Netissä on valtavasti videomateriaalia sekä mielenosoittajien tekemästä sabotaasista että poliisin harjoittamasta väkivallasta. Tässä näkyy poliisi lyömässä toimittajaa päähän:

Esimerkkejä poliisiväkivallasta:

Ikkunoita olisi rikottu ja autoja poltettu varmasti myös ilman poliisin aloittamaa väkivaltaa. On kuitenkin selvä, että poliisin toiminta määrittää paljon sitä, miten mielenosoittajat toimivat myös silloin, kun poliisi ei ole lähellä. Esimerkiksi Göteborgin mellakat 2001 puhkesivat sen jälkeen, kun poliisi oli ensin piirittänyt mielenosoittajien leirin ja sen jälkeen hyökännyt ihmisiä päin hevosilla ja koirilla.

Tässä muutama video Hampurin mustasta blokista poliisiväkivallan jälkeen:

Perjantaina mielenosoittajat blokkasivat Hampurin sataman ja kokouspaikan tiet onnistuneesti muutaman tunnin ajaksi:

Poliisille on luultavasti jopa eduksi, jos mielenosoituksissa syntyy konfliktia sen verran, että se pysyy poliisin hallinnassa ja oikeuttaa jyrkän linjan sekä takaa poliisin tuen. Blokkausten jälkeen poliisi kuitenkin menetti usean kaupunginosan hallinnan. Se kohtasi niin kovaa vastustusta, että joutui paikoin vetämään jopa panssaroidun vesitykkiauton takaisin. Yön aikana poltettiin kymmeniä poliisiautoja.

Saksassa on tapana jakautua suurten mielenosoitusten jälkeen pienryhmiin, jotka harjoittavat sabotaasia tai hyökkäävät poliisia vastaan ja hajautuvat nopeasti. Hampurissa moni mielenosoittaja yllättyi kiinniottojen pienestä määrästä ja päätti kissa ja hiiri -leikin sijaan puolustaa systemaattisesti tiettyjä kortteleita. Puolustaminen ei olisi ollut mahdollista ilman merkittävää tukea alueen asukkailta. Pienyritysten ikkunoissa näkyi tuenilmauksia mielenosoittajille, Fuck G20 -kyltit värittivät aluetta ja perheet söivät tavalliseen tapaan pizzaa samalla kun vieressä mellakoitiin.

Poliisi tarvitsi yöllä puskutraktoreita ja lukuisia vesitykkejä päästäkseen palavien barrikadien läpi. Terrorisminvastaiset iskujoukot auttoivat poliisia saamaan Sternschanzen alueen takaisin hallintaan neljältä aamuyöllä.


Tietokirjailija ja
filosofi Ville Lähde peräänkuuluttaa kirjassaan Paljon liikkuvia osia uudenlaisten protestoinnin ja poliittisen toiminnan muotojen kehittämistä, kun niin sanotun virallisen politiikan merkitys on huvennut. “Uusien toimintamuotojen ei tarvitse olla rauhallisia. Mellakalle tulisi jättää kuitenkin oma paikkansa, koska ilman sitä ei ole merkkivaloa, joka kertoo pahimmista kriiseistä”, Lähde kirjoittaa.

Jos mellakka on merkkivalo pahimmista kriiseistä, Hampurin tapahtumat ilmentävät muun ohella G2o-ryhmän kriisiä. Filosofi Srećko Horvat korostaa Guardianissa, miten sisäisesti erimielinen ja epävakaa nykyinen G20 on. Kun aikaisempien vuosien G20-hankkeet ovat tähdänneet vapaakauppakonsensuksen ylläpitämiseen, nykyinen ryhmä ei pysty päättämään juuri mistään merkittävästä.

Ilmastonmuutos on yksi esimerkki. Mediassa on korostettu G20-kokouksen 19 maan yhteistä julkilausumaa ilmastopolitiikasta. Kokouksen alla julkistettu kansalaisjärjestöjen raportti asettaa julkilausuman erikoiseen valoon. Sen mukaan G20-maat tukevat puheistaan huolimatta fossiilisia polttoaineita julkisella rahalla neljä kertaa enemmän kuin uusiutuvia energianlähteitä.

Liikkeitä tarvitaan, koska institutionaalinen politiikka on täysin riittämätöntä.