Perjantaina 18. syyskuuta vallatusta Helsingin yliopiston Porthaniasta on tullut Suomen historian pisin yliopistovaltaus.

Valtauksen kokouksissa on käynyt parhaimmillaan yli 300 ihmistä. Paikalla on vieraillut ihmisiä niin ammattiliitoista kuin lukiolaisistakin. Valtaus oli livenä mukana keskiviikon Docventures-lähetyksessä. Se on saanut tukea eri puolilta maailmaa, ja nyt näyttää siltä, että valtaus on mahdollisesti leviämässä toiselle kampukselle.

Vallattu rakennus on Suvi Auvisen sanoin poikkeustilassa oleva yhteiskunta pienoiskoossa. Siivous, ruoanlaitto, viihde, päätöksenteko ja tiedotus hoidetaan yhdessä. Tarkoituksena on kaataa haitalliset valtarakenteet ja perua koulutusleikkaukset.

Tämä on kolmas Porthanian valtaus yhdeksän vuoden sisällä. Valtaukset muodostavat triptyykin ruohonjuuritason opiskelijaliikkeen kehityksestä.

328

Porthanian valtaus 2006. Kuva: verkkolehti Megafoni.


Ensimmäinen valtaus (7. joulukuuta 2006): Opiskelijat tietokapitalismin perustana. Lisää cäsbää!

2006 oli hullu vuosi Helsingissä. Kaikki epävarman, alistetun ja vihaisen kaupunkielämän konfliktit räjähtivät hetkeksi yhteiskunnan kasvoille.

Se oli tietokapitalismin muutosta tutkineen ja perustuloa vaatineen prekariaattiliikkeen huippuvuosi. Vappuna Kiasmalta lähti tuhannen ihmisen EuroMayDay-mielenosoitus perustulon puolesta. Kulkue nousi otsikoihin kivittämällä Aleksanterinkadun luksusliikkeitä, Elinkeinoelämän keskusliiton rakennusta ja poliisiautoja, jotka ajoivat mielenosoittajien päälle. Mielenosoituksen jälkeen osa mielenosoittajista valtasi VR:n vanhat makasiinit. Alueella puhkesi kuuluisa mellakka, kun palokunta yritti sammuttaa valtaajien kokkoa ja poliisilla oli vaikeuksia tyhjentää aluetta.

Elokuussa Helsingin keskustassa järjestettiin täysin käsistä lähtenyt Katutaiteiden yö -kulkue. Syyskuussa poliisi saartoi anarkistien Smash Asem -mielenosoituksen mellakkajoukoilla, rajavartiostolla, helikoptereilla ja tarkka-ampujilla. Seurasi taas jonkinlainen mellakka, ja Helsingin keskusta oli taas poikkeustilassa.

Tässä ympäristössä yliopisto näyttäytyi konservatiivisuuden linnakkeena. Virallinen opiskelijaliike eli Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL oli pystyyn kuollut. Opintotukea ei ollut nostettu aikoihin. Maailmalla yliopistoja vallattiin ja opiskelijat kapinoivat.

Koska monet helsinkiläiset liiketoimijat olivat opiskelijoita, yliopisto tuntui tärkeältä paikalta levittää kapinaa ja kapitalismianalyysia.

Joulukuun alussa yliopiston sähköpostilistoilla kutsuttiin opiskelijoita kokoontumaan Porthanian eteen “opiskelijalakkoon” protestiksi opintotuen alhaiselle tasolle. Pimeässä illassa pidettiin megafoniin puhe, jonka jälkeen arviolta toista sataa ihmistä siirtyi sisälle ja valtasi rakennuksen. Porthania koristeltiin banderolleilla. Naulakoiden luona pistettiin bileet pystyyn. Ilta-Sanomien toimittaja heitettiin ulos rakennuksesta, mistä tuli jälkikäteen paljon kritiikkiä.

Illan kehittyessä valtaajat päättivät jäädä rakennukseen yöksi ja tukkivat ovet sohvista ja tuoleista rakennetuilla barrikadeilla.  Kukaan ei kuitenkaan yrittänyt rynniä ovista sisään, eikä poliisikaan käynyt valtauksella.

Valtauksen slogan oli “lisää cäsbää”. Valtaajat vaativat opintotuen muuttamista perustuloksi. Tapahtuma kytkeytyi prekariaattiliikkeeseen, ja valtaajat itse halusivat yhdistää sen maailmalla alkaneisiin yliopistokamppailuihin.

Ajatuksena oli, että koulutuksesta käytävä kamppailu on myös kamppailua tuotantovälineiden hallinnasta. Koulutus on kapitalismin jatkumisen kannalta välttämätön instituutio, koska siinä tuotetaan tietokapitalismin tarpeisiin sopivia yksilöitä ja luodaan tärkeäksi muuttuvia verkostoja ja suhteita.

Opiskelijat nähtiin eräänlaisena tietokapitalismin etujoukkona:

Itse asiassa opiskelijat toimivat eräänlaisena koepopulaationa, johon kohdistetut kontrollimenetelmät laajenevat vähitellen koskemaan koko työvoimaa. Opiskelijan väliaikainen, prekaari tilanne – vaatimus jatkuvasta koulutuksesta, liikkuvuudesta ja joustavuudesta, valmius tehdä ilmaista työtä ja toimia vailla pysyvää työ- tai elinympäristöä – ovat piirteitä, jotka tendenssinomaisesti alkavat vähitellen koskettaa koko yhteiskuntaa.

(Megafoni: Jo riittää almujen aneleminen! Porthanin valtaajien manifesti)

Valtausmanifesti on kestänyt aikaa yllättävän hyvin. Sen vaatimus “elinikäisestä opintorahasta” on edelleen ajankohtainen. Myös analyysi opiskelijoista tietotalouden halpana ja osaavana perustyövoimana pitää yhä paikkaansa.

Paikan päällä oli puhetta opiskelijalakon levittämisestä ulos keskustakampuksilta ja esimerkiksi lukioihin, mutta toiminta hiipui yhden valtausyön jälkeen.

Valtauksella ei vakavissaan pyritty pitkäjänteisempään organisoitumiseen. Se oli ennen kaikkea poliittinen bilevaltaus. Seuraavana vuonna Eetu Viren kirjoitti:

Mikään yksittäinen tapahtuma kuten vaikkapa EuroMayday 2006 tai Porthanian valtaus joulukuussa 2006 ei tietenkään säikäytä porvareita heti kuoliaaksi, mutta ne ovat toivottavasti tuottaneet sellaisen muutoksen ihmisten tavassa hahmottaa kykyjään toimia, että vallanpitäjien olisi syytä alkaa varautua yhä laajeneviin taisteluihin. Ne olivat tapahtumia, joiden jälkeen me emme enää koskaan ole samoja kuin ennen. Ne tietenkin olivat vasta alkua, mutta tämän alun tuottama riemun ja vapauden tunne on jättänyt sellaisen muistijäljen, jonka ansiosta osaamme jatkossakin luottaa voimaamme elää ja puolustaa elämäämme, jonka logiikka on pääoman arvonlisäyksen kannalta käsittämätön. Samalla ne herättävät erityistä pahennusta porvarien keskuudessa, koska ne unohtavat valtapolitiikan määrittämän kurjuuden retoriikan ja häpeilemättä korostavat omaa voimaansa ja iloaan. Esimerkiksi Porthanian valtausta koskeneessa keskustelussa juuri häpeilemätön bilettely herätti silmitöntä raivoa.


Toinen valtaus (17. maaliskuuta 2010): Porthanian kommuuni. Perustuloa perkele!

Porthanian toisen valtauksen taustalla oli puolitoista vuotta aikaisemmin aloittanut Opiskelijatoiminta-verkosto. Liike dokumentoi itsensä melko hyvin aina kirja-artikkeleista itse julkaistuun tilinpäätöskirjaan ja blogianalyyseihin, joten kertaan tässä vain päätapahtumat.

Asunnottomien yönä 2008 vallattiin Helsingin yliopiston päärakennus protestiksi opiskelijoiden asuntotilanteella, korkeille vuokrille ja asuntojen puutteelle. Valtausta seurasi lukupiiri, jossa käsiteltiin muun muassa yliopiston roolia kapitalismissa sekä Italian ja Saksan 1970- ja 80-lukujen talonvaltausliikkeitä.

Lukupiirissä kehitettiin idea Vanhan ylioppilastalon valtaamisesta marraskuussa, kun alkuperäisestä Vanhan valtauksesta oli kulunut 40 vuotta. Idea kuulostaa erittäin kiltiltä ja itseään toistavalta, mutta se toimi.

Opiskelijatoiminta teki tapahtumaa varten oman lehden, Vallankumous-Ylkkärin, jota painettiin ja jaettiin muistaakseni tuhat kappaletta. Vanhalle tuli yli 300 ihmistä keskustelemaan uuden yliopistolain vastustamisesta, opiskelijan toimeentulosta ja Helsingin huonosta asuntotilanteesta.

Tammikuussa 2009 liike teki intervention Tieteiden päiville ja kutsui koolle yliopistolaisten yleiskokouksen, johon osallistui yli 500 ihmistä. Kokouksessa keskusteltiin keinoista toimia yliopistolakia vastaan. Tästä eteenpäin liikkeen massatoiminta kiinnittyi nimenomaan lain vastustamiseen. Alkoi syntyä erimielisyyksiä siitä, millainen toiminta on “uskottavaa” päättäjien ja median silmissä. Moni liikkeeseen liittyneistä halusi, että liike keskittyy argumentoimaan kansanedustajille rationaalisesti.

Koko kevään 2009 Opiskelijatoiminta järjesti mielenosoituksia ja valtauksia. 800 ihmistä valtasi yliopiston hallintorakennuksen helmikuussa. Yli tuhat valtasi päärakennuksen maaliskuussa. Loppukeväästä järjestettiin suuri vappumielenosoitus Elinkeinoelämän keskusliittoa vastaan ja vallattiin toimistorakennus Vallilasta yhdeksi yöksi.

Kesällä yliopistolaki meni ennustetusti läpi eduskunnassa. Opiskelijatoiminta muuttui pienimuotoisemmaksi ja radikaalimmaksi. Opiskelijat esimerkiksi valtasivat syksyllä Venetsia-rakennuksen Lapinlahdesta – saman rakennuksen, joka vallattiin uudestaan tänä syksynä ja häädettiin juuri ay-liikkeen suurmielenosoituksen ja uusimman Porthanian valtauksen aattona 17. syyskuuta. Vuonna 2009 Venetsian valtaus kesti kaksi viikkoa, kunnes mellakkapoliisit tyhjensivät sen.

Vuosina 2008-2011 Opiskelijatoiminta järjesti paljon lukupiirejä ja pienempiä aktioita. Liikkeen aktiivit esimerkiksi keskeyttivät Matti Vanhasen ja Jan Vapaavuoren puheet yliopistolla, maalasivat eduskunnan eteen katukiveen isoilla kirjaimilla viestin “perustuloa perkele” sekä päätyivät putkaan vietyään valtioneuvoston linnaan keppejä opintotuen ehtoja kiristäneelle Jyrki Kataiselle.

Keväällä 2010 politiikassa keskusteltiin työurien pidentämisestä ja opinto-aikojen lyhentämisestä. Kokoomus väläytteli yliopistoihin lukukausimaksuja. SYL kutsui koolle suurmielenosoituksen maksuja vastaan.

Vastalauseeksi koko keskustelulle Opiskelijatoiminta kutsui ihmisiä kokoontumaan yliopiston päärakennuksen aulaan mielenosoitusta edeltävänä iltana. Aiemmista valtauksista säikähtäneenä yliopisto oli varautunut päärakennuksen valtaukseen muun muassa sulkemalla kirjaston etuajassa. Kokoontuminen päärakennuksella oli kuitenkin vain hämäystä, ja paikalle saapuneet valtasivat Porthanian.

Paikalle kärrättiin laatikoittain kuohuviiniä ja karaoke-varusteet. Muistona maaliskuussa 1871 perustetulle Pariisin kommuunille valtaus nimettiin“ Porthanian kommuuniksi”. Valtaajat vaativat jälleen kerran perustuloa ja opiskelijalähtöisyyttä saneluvallan tilalle.

Harhautuksia-blogi kuvaili valtausta:

Sen sijaan, että kamppailemme pelkästään jatkuvia opiskelijan aseman ja elämän huononnuksia vastaan, meidän tulee vaatia enemmän. (…) Porthanian valtauksessa kyse on myös siitä, millaista yliopistoa me haluamme puolustaa. Marssimmeko me sivistysyliopiston ideaalia puolustaen vai luommeko me yhdessä yliopistolle toisenlaista avointa tilaa, joka lähtee meidän halustamme opiskella ja tutkia. Sen sijaan, että lähtisimme valmiisiin keskusteluihin sivistysyliopistosta ja työurien pidentämisestä, me voimme synnyttää uutta keskustelua omilla ehdoillamme. Meidän ei tarvitse puhua virkamiesten ja elinkeinoelämän kielellä. Porthanian valtauksessa sai taas huomata, että me voimme ottaa yliopiston tilan haltuun ja määrittää sen uudelleen.

Uudet barbaarit -blogi kirjoitti Pariisin kommuunista tekstin, jota liimattiin ympäri Porthaniaa:

Kommuunin molekulaarinen aspekti, laiskuus, juoppous ja siveettömyys on epäilemättä vielä tärkeämpää kuin koskaan, nyt kun sitoutumisesta kansanterveyden vaalimiseen ja työkyvyn kehittämiseen on tullut kaiken elävän työn riistämisen subjektiivinen perusta. Työvoiman kontrolli on ennen kaikkea työlle orjuutettujen subjektiivisuuksien tuotantoa, itsen kontrollointia ja alistamista: on itse haluttava omaa orjuuttaan, kaikkien ilojen ja nautintojen kieltämistä itsensä kehittämiseksi ja uran luomiseksi, suoritusten kasaamiseksi. Työ on ennen kaikkea velvollisuus, vaatimus sitoa voimansa johonkin omaan ja yksityiseen, jotta ei kykenisi muuttamaan maailmaa. (…)

Vallankumouksellisen aloitteen määrittäminen ”opiskelijan” tai ”yliopistolaisen” aloitteeksi, toiminnan latistaminen tietyn suljetun ryhmän toiminnaksi sulkee koko vallankumouksellisen prosessin sitomalla sen valmiiksi annettuun kehykseen. Opiskelijoille on annettava vähän suurempi pala ”kakkua”, mutta ”kakkua kasvatetaan” luomalla talouskasvua, pakottamalla ihmisiä työhön, nopeampaan valmistumiseen, velanottoon ja kaikinpuoliseen alistumiseen pääoman vaatimuksille. (…)

Kuitenkaan opiskelijoiden työläiseksi-tuleminen ei voi tarkoittaa rajoittumista olemassa olevien poliittisten instituutioiden piiriin, takertumista kuihtuneeseen poliittiseen vasemmistoon. Se ei voi tarkoittaa pakanallisen kärsimättömyyden suitsimista, pitkän tähtäimen tavoitteita eikä alistumista toimimaan pääoman vallan ehdoilla sen poliittisessa kehyksessä. Ei siis pelkästään yksittäisiä reformistisia vaatimuksia porvarihallituksen kaatamisesta, opintorahan korottamisesta tai kulloistenkin kusipäisten rajoitusten torppaamisesta.

Tämäkin valtaus kesti vain yhden yön. Valtauksen jälkeen järjestettiin vielä joitakin mielenosoituksia, lukupiirejä ja tapahtumia. Opiskelijatoiminta hiipui vähitellen vuoden 2011 aikana.

Vuosien 2006-2011 hajanaiset opiskelijaliikkeet opettivat, että pienelläkin joukolla voi saada valtavasti aikaan. Opiskelijatoiminnan ensimmäisessä lukupiirissä oli noin 15 osallistujaa. Vaikka ydinryhmä laajeni ja monipuolistui liikkeen kehittyessä, sen klikkimäisyys muodostui myös ongelmaksi.

Jokaisessa liikkeessä on tärkeää erilaisten ihmisten tuleminen yhteen. Jos puhutaan yliopistoliikkeestä, siihen eivät riitä vain opiskelijat eivätkä tutkijat ja opetushenkilökunta, vaan lisäksi tarvitaan esimerkiksi vahtimestareita ja ammattiliittoja. Näihin tuolloinen liike ei pystynyt ulottumaan.

Vuoden 2009 opiskelijaliikkeen nujersi hirttäytyminen nopeasti menetettyyn asiaan eli yliopistolakiin. Liike ei lopulta onnistunut organisoitumaan massaliikkeenä sen eteen, että oma toimintakyky kasvaisi ja se voisi parantaa asioita yliopistolla ja omassa elämässä suoraan. Liike rakensi liikaa sen varaan, että “puhutaan järkeä päättäjille ja argumentoidaan sivistyneesti”. Päättäjät eivät kuunneelleet, tai jos kuuntelivat, eivät välittäneet. Liikehdinnän kiivaimmassa vaiheessa opetusministeri tosin valtauksia säikähtäneenä väläytteli opintotuen nostoa.

Opiskelijaliike sai joitakin saavutuksia. Ensinnäkin se piti perustulovaatimusta julkisuudessa käytännössä yksin. Se sai kamppailtua opiskelijatoimijoille ylioppilaskunnalta oman tilan eli Kupolin, joka on edelleen olemassa. Liike myös radikalisoi virallisia järjestöjä, kuten HYYtä ja SYLiä, sekä johti punavihreiden ehdokkaiden voittoon ylioppilaskuntien edustajistovaaleissa 2009.

Liike johti monet sen toimijoista aktivismiin yleisemmin, ja siihen käytetyt vuodet olivat ainakin itselleni parhaita yliopistovuosia. Opiskelijaliikkeen viimeinen saavutus meille siinä toimineille oli tarjota väylä ulos yliopistosta.

Emme siis onnistuneet muuttamaan yliopistoa niin, ettei sieltä olisi tarvinnut paeta.

Porthanian kommuuni 2010. Kuva: Harhautuneita ajatuksia -blogi.


Kolmas valtaus (18. syyskuuta 2015): Vihaa, rakkautta ja organisoitumista. Tunkekaa innovaatiot perseeseenne!

Kolmannen Porthanian valtauksen perusteella antiautoritaarinen opiskelijaliike on nyt voimakkaampi kuin koskaan aikaisemmin Suomessa.

Valtaajat ovat aiempaa moninaisempaa väkeä. Opiskelijoiden, tutkijoiden ja opettajien lisäksi mukana on yliopiston muuta henkilökuntaa sekä esimerkiksi työttömiä, anarkisteja ja liittoaktiiveja.

Kun vuonna 2009 opiskelija-aktivistit saivat kirjaimellisesti tapella vahtimestarin kanssa päästäkseen viemään banderollin Tieteiden päiville, perjantaina 18. syyskuuta 2015 Porthanian vahtimestari tarjoutui oma-aloitteisesti avaamaan Porthanian suuren ykkössalin oven, koska “tämä on yhteinen taistelu”.

Valtaajat vaikuttavat myös sitoutuneimmilta kuin aikaisemmin. Valtaus ei jäänyt yhden yön biletempaukseksi, vaan seuraavana päivänä järjestäydyttiin esimerkiksi siivoukseen ja ruoanlaittoon. Valtaajat ovat pystyneet samaan aikaan pyörittämään Porthanian arkea ja suunnittelemaan pitemmälle tähtäävää organisoitumista, jolla on tarkoitus saada aikaan yleislakko.

Uusin valtaus on onnistunut kytkeytymään yleisempiin yhteiskunnallisiin muutoksiin ja konflikteihin, kuten leikkauksiin ja austerity-keskusteluun. Näin se on saanut myös valtavasti aikaisempia valtauksia enemmän ja myönteisempää mediahuomiota. Toimittajat ovat suorastaan hyökyneet Porthaniaan.

Kolmas valtaus on sekä pisin että voimakkain. Se on jopa niin voimakas, että olen lukenut kommentteja, joiden mukaan surkea poliittinen tilanne alkaa nyt kääntyä, kun meillä on niin voimakas yliopistoliikkeen alku. Kommentit innostavat, mutta samalla niissä on se riski, että luotetaan “toisiin”, jotka tekevät poliittisen työn “meidän” puolestamme. Että minun ei tarvitse vallata, koska yliopistolaiset valtaavat.

Siihen valtaajilla on kaksi kommenttia:

 
21627575495_9ca3985c8e_z
Porthanian valtaus 2015. Kuva: Hilla Kurki / Flickr.

En ole varmaan koskaan tuntenut sellaista ylpeyttä olla osa Helsingin yliopiston opiskelijayhteisöä. (…) Itse en ole aikaisemmin ollut valtaamassa mitään – en jotenkin ole ollut varma sen oikeista vaikuttamismahdollisuuksista – sekä osin ajanpuutteen vuoksi. Siksi se yhteisöllisyyden määrän kokeminen, jota Porthania löyhkäsi perjantaina, oli itselleni täysin uudenlainen tuntemus. Jollakin melkein mystiikkaa hipovalla tavalla sitä katseli toisia ihmisiä ja oli vain onnellinen heidän paikallaolostaan ja tuestaan asian eteen.

(Miten yliopisto vallataan?)