IMG_0648

Kokoomus leikkaisi 3 miljardia euroa. Keskusta leikkaisi 2 miljardia euroa. Perussuomalaiset leikkaisivat 2-3 miljardia euroa. Jopa vihreät ja demarit leikkaisivat miljarditolkulla.

Puolueet näyttävät lähteneen kilpajuoksuun siitä, kuka uskaltaa esittää hurjimmat leikkaukset. Talouspoliittinen keskustelu on osattu kääntää niin, että jopa suurin osa kansasta on saatu uskomaan, että Suomella on vain yksi vaihtoehto – leikata. Kaikki uskovat jo, että velkaantuminen on mörkö, jota vastaan taistelemiseksi meidän jokaisen on uhrattava itsemme. Ja jokaisella tarkoitetaan tietenkin vain niitä, jotka eniten tarvitsevat palveluita ja hyvinvointivaltion tukea.

Leikkauspopulismi on siis lähtenyt lapasesta. Tuntuu, että poliittisen uskottavuuden kerhoon liittymiseksi sinun on tunnustettava pyhän leikkauspolitiikan nimeen. Se onkin tällä hetkellä ainoa konsensus, johon puolueet vasemmistoliittoa lukuun ottamatta ovat valmiita. Voitte olla varmoja, että mediassa jatkuu trollauskampanja niitä vastaan, jotka esittävät tämän yhden vaihtoehdon ulkopuolisia mielipiteitä.

Onneksemme me toisinajattelijat emme ole ajatuksinemme todellakaan yksin. On huolestuttavaa, että taloustieteilijöiden kärkikasti vaatii täysin päinvastaisia toimenpiteitä kuin mitä puolueiden enemmistö. Mm. Nobel-palkittu yhdysvaltalainen taloustieteilijä Joseph Stiglitz on sanonut, että ”todisteiden valossa on selvää, että leikkauspolitiikka pahentaa talouden alamäkeä, lisää työttömyyttä ja heikentää taloutta.” Mukana kuorossa laulavat usean talousnobelistin lisäksi nyt myös Yhdysvallat ja IMF.

Onko kyseessä ideologinen linjaveto? Ei. Sekä Yhdysvallat että IMF ovat muuttaneet kantojaan, kun käytäntö on kylmästi osoittanut, että leikkauspolitiikka ei toimi. Aalto-yliopiston professori Haaparanta totesi Helsingin Sanomien haastattelussa, että ”on vaikea enää löytää akateemisesta tutkimuksesta yhtään mitään, joka tukisi kiristystä. Mutta Suomessa kaikki hokevat vain leikkauksista.”

Totta tosiaan. Taloutta on hoidettu koko eurokriisin ajan nimenomaan niillä keinoin, joita meille nyt yhteen ääneen taas tuputetaan.  On äänestäjien valinta, jatketaanko nykyisellä toimimattomaksi käytännössä todistetulla kurjistavalla radalla, joka on vain syventänyt talouden taantumaa, lisännyt työttömyyttä ja pahoinvointia. Toinen vaihtoehto on olemassa ja se on riippumattomien taloustieteilijöiden linja. Se on vasemmiston linja.