Kuumelääkettä

Suomen Pankki varoittaa asuntolainamarkkinoiden ylikuumenemisesta ja suurten asuntolainojen riskeistä. Suuressa osassa maata on jouduttu jo pitkään myymään asuntoja alle niiden ostohinnan. Asuntojen hintakuplat ja niiden puhkeaminen aiheuttavat toistuvasti laajoja haittoja ihmisille ja kansantalouksille.

Yksinkertainen konsti vakauttaa asuntomarkkinoita on laaja julkisen sektorin asunto-omistus. Asuntopulahan on pienituloisten ongelma. Varsinkin heidän, joiden työnsaanti on katkonaista. Ongelma on samalla koko yhteiskunnan. Monet pienituloiset eivät pääse töihin asuntopulan takia tai huono tai kallis asunto ja hankala asuinpaikka tekevät elämästä vaikeaa. Työttömyys ja väärässä paikassa asuminen hajottavat myös perheitä ja sosiaalisia suhteita.

Valtion investointipankki VIP
Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rahoitus ei kiinnosta yksityisiä sijoittajia eikä rahoituslaitoksia. Täystyöllisyyttä ja yleistä hyvinvointia tavoitteleva valtio tarvitseekin oman investointipankin. Sen yksi keskeinen kohde olisi lainoittaa kunnallisia vuokra-asuntoja alueille, joilla on jatkuvaa asuntopulaa tai joille on tulossa työpaikkoja tarjoavaa tuotantoa. Valtion ei kannata maksaa yksityisille yrityksille ja sijoittajille tukea, jolla tuotetaan lyhytaikaisia vuokra-asuntoja turvaamaan pienituloisten kohtuullista asumista. Nehän siirtyvät rajoitusajan jälkeen kovan rahan markkinoilla.

Valtiolle ja asuntopulassa oleville on huono kauppa myös tähän asti kokeiltu järjestöjen ja yritysten vuokra-asuntojen hankekohtainen tai asukaskohtainen tukeminen. Jokaisessa tukimuodossa on sekä valtion kustannuksia lisääviä että joitain asukasryhmiä syrjäyttäviä ominaisuuksia. Rahan kierrättäminen yksityisten rahoituslaitosten ja rakennuttajien sekä omistajien kautta voidaan korvata suoralla valtion rahoituksella. Asuntojen omistajaksi sopivat parhaiten itsehallinnolliset maakunnat tai myös suuret kunnat.

Valtion investointipankki VIP ei perisi yhteiskunnan omistamien talojen lainoista reaalikorkoa. Sen lainathan ovat kansan yhteinen sijoitus, jolla toteutetaan riittävä kohtuuhintainen asuntokanta. VIPin myöntämä laina kuoletettaisiin vuokra-asuntojen todellisen käyttöiän mukaan. Asukkaat otettaisiin mukaan pitämään huolta käyttöiän pidentämisestä. Vuokrat määräytyisivät rakentamisen ja kunnossa pitämisen hinnan ja rahan arvon muutoksen mukaan.

Valtion rahoitus ei sekään auta asuntopulan poistamiseen, jos valtaosa asunnon tarvitsijoista haluaa muuttaa yhteen tai muutamaan kaupunkikeskukseen. Suomalaiset tuskin tahtovat Helsingistä, Tampereesta ja Turusta Hongkongia, jossa asunnot ja työpaikat läjätään muurahaiskeoksi. Siksi valtiolla on oltava aktiivinen aluepolitiikka, joka kehittää riittävän määrän melko tasavertaisia keskuskaupunkeja. Silloin ihmiset voivat muttaa tasapuoliseksi kasvavassa verkostossa, jossa on alkuasukkaille ja muuttajille sopivia pesäpaikkoja ja työpaikkoja sekä palveluja.

Maakunnat rakentamaan
Tulevat maakunnat ovat paras tuottaja omakustannushintaisille vuokra-asunnoille. Maakunta olisi mainio omistaja myös rakennusyritykselle, joka paneutuisi maakunnan omistamien kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen suunnitteluun ja toteuttamiseen asuntopula-alueilla. Sama yritys voisi tuottaa hinta- ja laatusäänneltyjä omistusasuntojakin.

Maakunnan rakennus vastaisi rakentamisen suunnittelusta ja toteuttamisesta pääasiassa omalla jatkuvasti oppivalla työvoimallaan. Työntekijät myös kiertäisivät sekä uudisrakentamisessa että peruskorjaamisessa, jotta heille tulisi perusteellinen ymmärrys siitä, mitä kestävä rakentaminen edellyttää.

Suurena yrityksenä jokaisen maakunnan oma rakennusyksikkö pystyisi aikatauluttamaan eri hankkeita taloudellisesti ja pitkäjänteisesti. Kestävän rakentamisen suunnittelussa on yhtenä tärkeänä erityisosaamisena hankkeiden ja työvaiheiden joustava kulku, joka vähentäisi paljon kustannuksia aiheuttavaa tyhjäkäyntiä ja työttömyyskausia. Tehokkuutta lisäisi myös 6 + 6-työaikamalli, joka parantaisi samalla työntekijöiden jaksamista, terveyttä ja vapaa-aikaa.

Kohtuuhintaiset asunnot ja ilmainen koulutus ovat perusedellytys sille, että kaikki ihmiset pääsevät elämään ja tekemään työtä siellä missä muutkin elävät ja käyvät töissä. Maakuntavaltuustojen yksi keskeinen tehtävä pitää olla ohjata kestävien aluekeskusten ja peruskuntien syntymistä oman alueensa yleiskaavan ja maan lunastamisen avulla. Aluekeskuksiin on saatava tarpeeksi sekä maakunnan yhteisesti omistamia kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja että muita asumisen hallintamuotoja. Hyvä runkoliikenne aluekeskusten ja peruskuntien keskusten välillä on välttämätön monipuolisten työpaikkojen syntymiselle.

Laatu- ja hintasäänneltyä omistusasumista keskuksiin
Asunnon vaihtajilla on Suomessa usein omistusasunto. Halvalla alueella sen myynnissä saa liian vähän rahaa, jotta uuden asunnon saisi ostettua kalliilta paikkakunnalta. Työn perässä lähtiessä tai lasten kasvaessa muutot osuvat yleensä ruuhkavuosiin. Silloin ihmisillä on paljon muutakin huolehdittavaa kuin kovan rahan markkinahintaisen asunnon löytäminen ja maksaminen.

Kohtuuhintaisten maakunnallisten vuokra-asuntojen rinnalla myös kohtuuhintaiset omistusasunnot ovat erittäin hyödyllisiä kasvualueelle muuttajien elämänhallinnalle. Työnantajat löytävät sopivia työntekijöitä, kun tulijat pääsevät vaihtamaan asuntoa ilman sitoutumista tuskallisen kalliiseen asuntoon. Jos entistä asuntoa ei saa edes myytyä, sen jäljellä olevan lainan maksaminen ja ylläpitäminen johtavat helposti umpikujaan. Vuokra-asunto uudella paikkakunnalla voi auttaa muuttamiseen.

Maakunnallisten vuokra-asuntojen lisäksi maakunnat voisivat rakentaa myös hinta- ja laatusäänneltyjä omistusasuntoja (hitas) ja tarjota maata myös muille sellaisten rakennuttajille. Hitas-asuntoja tarjottaisiin ihmisille, jotka pystyvät sijoittamaan omaa tai lainarahaa asuntoonsa. Helsinki luovuttaa hitas-tontteja asuntorakentamiseen, jossa se sääntelee rakentamisen laatutasoa ja osto- ja jälleenmyyntihintaa. Vahvat poliittiset erimielisyydet ovat kuitenkin synnyttäneet repaleisen ja jatkuvasti muunnellun säännöstön, jossa eri aikoina tuotettujen hitas-asuntojen hinnat muuttuvat eri tavoin.

Sääntelyn pitää olla pysyvää. Silloin kohtuuhintaiset vuokra- ja omistusasunnot lisääntyvät vuosi vuodelta. Niiden avulla turvattaisiin ihmisten oikeutta asumiseen ilman että osan väestä pitää ponnistella yli omien ja perheensä voimien. Asunnon myyjä saisi myyntihintana korkeintaan rakentamisesta ja korjaamisesta maksamansa kustannukset riippumatta siitä, milloin asunto myydään. Myös hitas-asunnon vuokraamisen eteenpäin pitäisi olla hintasäänneltyä.Vain rahan arvon muutos otettaisiin huomioon, mutta ei alueen asuntojen yleistä hinnannousua. Sijaintilisää tai markkinahintalisää ei siis voisi saada. Pimeiden hintojen estämiseksi asunnot saisi myydä uusille ostajille vain maakunnan asuntoviranomaisen kautta.

Pysyvästi hintasäännellyt omistusasunnot ja maakunnallinen vuokra-asuntokanta hillitsevät asumiskustannuksia ja asuntokuplia. Tasaisen sijoittelun avulla pystytään samalla estämään parhaiden ympäristöjen muuttumista rikkaiden asuma-alueiksi, jonne heidän palvelujaan tuottavat työntekijät joutuvat matkustamaan pitkiä matkoja omilta pienituloisten asuma-alueiltaan.

Kestävät asunnot syntyvät rakentajien yhteistyöstä
Viranomaiset ohjaavat rakentamista monenlaisilla laatuvaatimuksilla ja tarkastuksilla. Niiden tavoitteena on luonnonvaroja säästävä, pitkäikäinen ja ihmisille ja muulle luonnolle terveellinen asunto ja asumisympäristö. Rakentamisen virheitä syntyy kuitenkin kaikissa vaiheissa alkaen yhdyskuntasuunnittelusta. Sen seurauksena meillä on raskas liikenneverkko, kaukana toisistaan sijaitsevia asuntoja ja työpaikkoja, heikko kevyen liikenteen toimivuus ja kalliita autopaikkoja.

Rakentamisessa tehdään paljon virheitä, joita usein korjataan uusilla virheillä. Yritykset tuottavat runsaasti teknisiä ratkaisuja ja tarvikkeita, joiden pitäisi soveltua toisiinsa. Niiden määrä ja erilaisuus varmistavat kuitenkin sen, että kukaan ei pysty takaamaan sitä. Uudisrakennukset pitää suunnitella ja varustaa niin, että riskikohtia on helppo seurata ja uusia.

Yksittäisten ja eri työvaiheisiin erikoistuneiden työntekijöiden ja eri puolilla maata ja eri maissa kiertävien porukoiden tai yritysten sijaan rakentamisessa tarvitaan sitkeitä alueellisia rakentajia, jotka tekevät kokonaisia rakennuksia ja vastaavat niiden pitkäaikaisesta toimivuudesta.

Tällaisia rakentajia syntyy pitkillä työsuhteilla ja yhteisellä oppimisella. Ammatillisen peruskoulutuksen on lähdettävä kestäviksi todetuista ratkaisuista. Koulutettavien on päästävä oppisopimusten avulla näkemään ja tekemään käytännön työtä kokeneiden ammattilaisten kanssa. Ohjaajien on osattava työnsä lisäksi myös kertoa oppilaille, mitä tekevät ja miksi ja miten heidän tekemänsä työ liittyy muiden samaa rakennusta tekevien työhön.

Asuintalojen ja muiden isojen rakennusten tekemiseen tarvitaan vahvoja ammattilaisten ryhmiä, joiden perustaitoja on hallita yhdessä rakennusprosessia. He ovat myös mukana uuden kohteen suunnittelussa ja tuovat siihen käytännön kokemusta siitä, mikä onnistuu ja mikä kestää myös korjaamista.

Maakunnan asuntojen jakaminen ja ylläpito
Vuokra-asuntojen vuokraamista ja hitas-asuntojen myyntiä hoitaisivat maakuntien omat asuntoyksiköt. Paikallisten vuokra-asuntojen arkielämää pyöritettäisiin maakunnan asuntoyksikön omistamien alueellisten asuntoyksiköiden ja niiden asukkaiden yhteistyöllä. Tai voisihan paikallisista vuokra-asunnoista tehdä osuuskuntiakin, joissa vuokralaiset olisivat äänivaltaisia jäseniä.