Yläkoulusta aikuisuutta kohti
Murrosikä heittelee varhaisnuoria perheen ja koulun todellisuuksista lukemattomiin rinnakkaistodellisuuksiin. Siksi yläkoulujen opettajat ja muut työntekijät tarvitsevat erityisen hyvää ammattitaitoa elää varhaisnuorten ja heidän perheidensä rinnalla.

Paikallisten koulujen yksi perustehtävä on vahvistaa lapsia ja nuoria tukevia yhteisöjä. Siinä onnistuminen tukee niitäkin yläkoulun päättäviä, jotka siirtyvät kauemmaksi lukio- ja ammattikoulutukseen.

Nuorisokoulut
Lukio- ja perusammattikoulutus erottavat nykyään nuorisoa saman suuntaisesti kuin entinen kansakoulu ja oppikoulu. Erottelu ei ole yhtä ratkaisevaa kuin aikaisemmin. Tarmokkaimmat voivat yhdistääkin lukion ja ammattikoulun, jos ne sattuvat sijaitsemaan lähekkäin. Muutkin aikuisuutta lähestyvät tarvitsevat kuitenkin vapautta yhdistellä kiinnostavia oppimisalueita. Melkein mihin tahansa oppisisältöihin voidaan liittää sekä yleissivistäviä että käytännön työhön harjoittavia tehtäviä.

Viiden- kuudentoista iässä useimmat nykykoulun ja nettielämän kasvatit ovat varsin aktiivisia tiedon hankkimisessa ja käyttämisessä. Innostusta lisää sellainen opetus ja ohjaus, joka auttaa arvioimaan, mitä nuori jo osaa ja mitä hänen voisi nuorisoasteella valita ja oppia.

Lukiot ja ammatillinen peruskoulutus kannattaisi yhdistää maakunnalliseksi nuorisokoulujen verkoksi. Nuorisokoulua voisi käydä noin kolmesta viiteen vuotta riippuen nuoren koulutustarpeista ja valitsemasta kokonaisuudesta. Nuorisokoulun pitäisi olla myös koulusta lähteneiden avoin opintojen täydennyspaikka, iästä riippumatta.

Maapallolla elämisen taito ja teoria
Yhdessä tekemisen taidot ja toisten ihmisten ja ihmisryhmien ymmärtämiselle olennaiset tiedot ovat Suomessakin edelleen aika puutteellisia. Nuorisoasteelle siirtyvien pitäisi oppia kunnolla jo varhaiskasvatuksessa ja yläkouluissa erilaisten ihmisten kanssa elämisen sosiaalisia taitoja. Käytännön valmiuksien pohjalta olisi sitten helppo opiskella myös sosiaalisten taitojen teoriaa. Nuorisokoulun tehtävä on yhdistää teoriaa myös työelämässä ja kansalaisvaikuttamisessa tarvittaviin taitoihin.

Mikä ihmisessä on samaa kuin muissakin eläimissä, mitä pystyy muuttamaan ajattelun ja keskustelun kautta, mihin ihmisten ja ihmisryhmien vuorovaikutus ja valta perustuu. Miten ihminen muokkaa maapallon elämää, mitkä muutokset auttavat elämää monipuolistumaan ja mitkä hävittävät sitä. Siinä peruskysymyksiä, joita on opittava esittämään ja ratkomaan, jotta nuoresta kasvaa vastuullinen aikuinen.

Monipuolinen oppimisverkko
Suomalaiset pakkautuvat nyt muutamalle kaupunkiseudulle. Kouluverkko supistuu ja eloon jäämisestä käydään kaupungeissakin kovaa kilpailua. Pienten lukioiden pelastushankkeet osoittavat kuitenkin, että jo nykyisellä tietojärjestelmällä pystytään saamaan aikaan hyvää paikallista oppimista ja pääsemistä jatkokoulutuksiin.

Uuden nuorisokoulun pitää pystyä järjestämään keskeiset yleissivistävät opinnot ja niiden ohjaus kaikille kohtuullisen koulumatkan päässä. Koulujärjestelmä ei saa ajaa alaikäisiä kotoaan asumaan itsekseen tai asuntoloissa. Nettitiedostot ja harjoitukset ovat olennainen osa elinikäistä oppimista. Osa oppimisesta pitäisi kuitenkin aina järjestää oman koulun ulkopuolella, työpaikoilla ja erityiskursseilla.

Lähihoitajat tai rakentajat voivat käydä samaa nuorisokoulua teoreettisiin opintoihin tähtäävien kanssa. Kaikkien kun pitää oppia samoja yhteiskunnallisia ja käytännöllisiä taitoja. Monet ammatilliset tai teoreettiset opinto-osat pitää kuitenkin suunnitella erillisinä kursseina ja oppijaksoina. Silloin harvinaisia opinto-osia voi keskittää vain muutamiin kouluihin tai työpaikkoihin tai vaikka korkea-asteen oppilaitoksiin.

Maakunnat voivat tarjota nuorisoasteen koulutuksen osia niin, että oppilaat pystyvät asumaan pääosin kotonaan, mutta myös osallistua eri paikoissa annettavaan erillisopetukseen. Harvinaisiin erityisosiin täytyy voida päästä hakemaan maanlaajuisesti.

Osa nuorista tai heidän vanhempansa hakevat jatkossakin monipuolisimpia tai parasta opetusta tarjoavia nuorisokouluja ja muuttavat niiden perässä. Koulut ja niiden oppilaat eivät ole koskaan samanlaisia. Lukion ja ammatillisen peruskoulutuksen yhdistäminen vähentäisi kuitenkin jakautumista teini-iässä eri ryhmiin, joista osan on pakko hakeutua pois kotoaan liian nuorina.

Ammatillinen peruskoulutus pitää tarjota niin, että sen aikanakin voi tehdä joustavia valintoja moneen eri suuntaan. Se onnistuu nuorisokoululaisten ja heidän opettajiensa yhteistyöllä. Maakunnallinen nuorisokoulujen ohjelmien suunnittelu ja työnjako sekä yhteistyö työpaikkojen kanssa mahdollistavat sitten niitä opinto-osia, joita yksittäiset nuorisokoulut eivät pysty tuottamaan.