Helsingin kaduilla ja Hakaniemen torin maalaismarkkinoilla tapaa eläkeläisiä, jotka kertovat omista ja sukulaistensa hoitokokemuksista. Päällimmäisenä on Helsingin terveysasemien edelleen riittämätön asiakaspalvelu. Käyntiajat ovat tiukilla ja potilaan kuuntelu ja keskustelu hänen elämäntilanteestaan puutteellista tai olematonta.
Terveydenhoitaja kyllä soittaa vastauspuhelun samana päivänä. Hän saattaa kuitenkin tyrmätä suoralta kädeltä pyynnön päästä lääkärin vastaanotolle. Esimerkiksi pitkään jalkasäryistä kärsivä halusi päästä lääkäriin osteoporoositutkimusta varten. Hoitajan sanoi, ettei soittaja tarvitse lääkäriä. Pitää syödä kalsiumia ja kävellä.
Lääkäriltä ei voi siis kysyä arviota siitä, mistä itsestään huolehtivan eläkeläisen pitkäaikaiset kivut johtuvat. Pitää vain jatkaa kävelyä kivuista huolimatta ja toivoa, että kipu hellittää sillä konstilla. Tämä eläkeläinen kertoi käyneensä lääkärillä viimeksi kolme vuotta sitten. Terveysasemalla ei siis ajatella, että vanhenevia kannattaisi tutkia silloin tällöin, antaa hyviä ohjeita terveyden edistämiseen ja huolehtia sairauksien lievittämisestä. Puhelimessa ei näe, mikä soittajan tilanne oikeasti on.
Keskustelin naisen kanssa, jolla on pitkäaikaissairauksia. Terveysaseman omalääkäri on koneen kanssa askaroivaa tyyppiä. Kuuntelu ja keskustelu asiakkaan kanssaan on puutteellista, niin myös lääkärin suomenkielen taito. Tuskastunut asiakas mietti, voisiko terveysaseman vaihto auttaa. Hänellä on todettu muistin heikkenemistä. Muistisairasta sisarta oli siirrelty helsinkiläiseen tapaan hoitopaikasta toiseen ja kotiutettu, vaikka hän harhaili kaupungilla. Kertoja pelkää ahdistuneena samanlaista tulevaisuutta.
Vasemmistoeläkeläinen on vuosia hoitanut äitinsä asioita. Äiti on keskellä tuota kaupungin vanhuspalvelujen kierrätysrallia. Hänet on vihdoin päästetty tilapäispaikalle jonottamaan hoitokotipaikkaa. Erään hoitokierroksen jälkeen hänet oli päätetty taas kotiuttaa. Poika sanoi, että se ei ole mahdollista, kun kotitalo on remontissa ja asunto on tiukasti lukittu. Hänelle oli vastattu, että kotihoidolla on keinot päästä sisään. Mutta ei ollut. Rapun asukkaat olivat kerääntyneet katsomaan, kun sairasta yritettiin retuuttaa portaita pitkin kolmanteen kerrokseen. Viejät joutuivat luopumaan yrityksestä.
Ei tästä mitään tule, jos Helsinki ei järjestä tarpeeksi palvelutaloja, joihin saa muuttaa kunnon heikentyessä ja joissa työntekijät ehtivät auttaa asukkaita elämään viimeiset vuotensa ihmisarvoisesti. Robotit voivat helpottaa hoitajien työtä. Vanha ihminen tarvitsee kuitenkin ihmisiä, joiden kanssa elää ja puhua omista asioistaan ja avuntarpeistaan. Kotihoidossakaan ei saa jättää ketään yksin.
Huonokuntoisen jättäminen vastoin tahtoaan kotiin näyttää kaupungin budjetissa usein taloudelliselta. Moni kotihoidossa oleva ei osaa enää pyytää apua. Heitteille jättäminen ja huono hoitaminen nopeuttaa kuoleman tuloa. Mutta hoitomallin kustannukset nousevat kovasti, jos ihminen kuskataan kerta toisensa jälkeen uudelleen sairaalaan. Kierrätys sairaalasta kuntoutusyksikköön ja taas kotiin on epäinhimillistä ja kallista.