Muutaman kerran tämän bloggausrupeaman aikana on käynyt ilmi, että teen kisaneuletta. Niin siis mitä? Selkoa seuraavassa. (Tässä tekstissä siis ei käsitellä jalkapalloa.)

Monet neulovat ihmiset ovat myös innokkaita penkkiurheilijoita, ja monilla neulojilla on tapana ”juhlistaa” suuria urheilutapahtumia valitsemalla telkun katselun kyytipojaksi jotain aivan erityistä väkerrettävää. Näitä sitten ihastellaan aiheille pyhitetyissä netin neuleryhmissä, ja esimerkiksi olympialaisten aikaan neulojat ovat organisoineet erilaisia tempauksia. Itse en ole näin järjestelmällinen, mutta olen jo vuosien ajan tavannut aloittaa aina kisojen alkaessa (olivat kyseessä sitten futiskisat, olympialaiset tai vaikka yleisurheilun MM) jonkin uuden neuleen. Toimin niin nytkin, ja silmukat loin puikolle avajaisia katsellessani.

2014-07-11 15.35.09Jalkapallon katselu vaatii sen verran suurta tarkkaavaisuutta, ettei samalla tehtävä neule saa olla kovin monimutkainen. Pyöröpuikko on erinomainen valinta, sillä siltä eivät silmukat tipu vaikka tekeleen viskaisi seinään vihulaisjoukkueen skoratessa. Myös mallin on syytä olla perusteiltaan tuttu, mitään ihan uudenlaista ei kannata yrittää värkätä. Näillä ehdoilla kisaneuleekseni valikoitui tällä kertaa Julia Tricen suunnittelema Yukiua Pullover.  Helmasta lähtien pyörönä tehty paita oli juuri sopiva tarkoitukseensa, tosin kaarrokkeen kikkailut vaativat hieman enemmän keskittymistä (mikä luonnollisesti kostautui ottelun viitteellisenä seuraamisena). Käyttämäni päälanka on Hopeasäikeen sukkalankaa, kuviolangat Lanitium ex machinan kimallesukkista. Väri on tietenkin albicelestensininen, ja paidan koko ohjeen pienin joskin senttikaupalla joka kohdasta pidennettynä – 180-senttiselle kaikki naisten neuleet ovat aina liian lyhyitä.

Paita oli niin nopeatekoinen, että sain sen lähes valmiiksi jo kisojen lohkovaiheen aikana. Noin 2014-07-11 15.35.53ylipäätään suosittelen lämpimästi neulomista etenkin oman suosikkijoukkueen pelatessa: jännitystä on hyvä kanavoida johonkin edes jotenkin järkevään oheistoimintaan, ja sitä paitsi hermoillessa kädet tikuttavat oletusasetuksia reippaasti vikkelämmin. Toisen välierän aikana syntyi senttikaupalla mekonhelmaa ihan huomaamatta.

Mietin hetken, että olisin esitellyt neuleen päälläni poseeraten kädet puuskassa kuten pelaajat kisojen joukkue-esittelyissä. En sitten rohjennut, sillä en olisi taatusti näyttänyt yhtä coolilta kuin Benoit Assou-Ekotto.