Sen ei pitänyt olla mikään suuri ottelu. Hollannin piti parkkeerata bussi kuudentoista rajalle ja keskittyä vain torjumaan La Furia Rojan hyökkäykset. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Espanjan ja Hollannin eilisestä otatuksesta tuli huikeaa ilotulitusta, jota muistellaan vielä kauan. Ensin ottelun päätuomari ottaa (jo edellisistä lohkokamppailuista tutuksi tulleella tavalla) liikaa roolia ja tuomitsee Espanjalle varsin kyseenalaisen pilkun, jonka Xabi Alonso iskee helposti verkkoon. Moni katsoja luuli matsin kääntyvän viimeistään tuolloin lopullisesti alkua hallinneelle Espanjalle, mutta oranssit olivat toista mieltä.

Ensimmäisen puoliajan viimeisellä minuutilla kisakatsomomme räjähtää ja herättää todennäköisesti myös naapurirappujen asukkaat. Tosielämän lentävä hollantilainen Robin van Persie puskee pallon maaliin tavalla, jota pikkujunnut epäilemättä treenaavat koko ensi kuun pihapeleissään. Selostaja Niki ”Zoosela” Juusela näki syöksyssä sukeltavan norpan, minä tribuutin Kosovon härälle Shefki Kuqille. Kommentaattori Aki Riihilahden ihasteluun ”eroottisesta tatsista palloon” voinevat kaikki yhtyä.

Ilmaisulla ”sexy football” on totuttu viittaamaan Antti Muurisen aikaiseen Klubiin, mutta viimeöisen jälkeen käsitettä ei voi olla yhdistämättä mursuviiksisen Vicente del Bosquen miehistön nöyryyttämiseen. Niin nautinnollista ja kaunista katsottavaa Oranjen tykitys oli. Vanhat sotaratsut van Persie ja Arjen Robben pistävät kaksi byyriä mieheen ja pääseepä Stefan de Vrijkin avaamaan maalitilinsä. Robbenilla on saumat vielä hattuunkin, mutta huikea potku menee hiukan ohi.

Loppuvihellyksen soitua syke on niin korkealla, etten meinaa kyetä nukkumaan ollenkaan. Tätä on arvokisafutis parhaimmillaan: yllätyksiä, hienoja yksilösuorituksia, aitoa onnistumisen iloa – ja toisaalta katkeria pettymyksiä, epäonnistumisia ja joutsenlauluja.

Espanjan esitys herätti valtavasti kysymyksiä. Paitsi että puolustava maailmanmestari ei ole koskaan hävinnyt kisoissa yhtä suurinumeroisesti, on Espanja kokenut vastaavan nöyryytyksen ja päästänyt viisi maalia MM-ottelussa viimeksi Herran vuonna 1950. Väitin lohkoennakossani Espanjan vievän ja muiden vikisevän, mutta tässä tangossa spanskit jäivät seinäruusuiksi. Ennen niin vuorenvarma Iker Casillas osoittautui maalillaan menneiden aikojen pyhiin kuuluvaksi, samoin puolustajat Sergio Ramosin johdolla olivat aivan kujalla oranssin tulituksen edessä. Ennakossani epäilin niin ikään Espanjan pahimmaksi viholliseksi aikaa: monet avainpelaajista ovat jo kohtalaisen ikääntyneitä. Kentällä tämän huomasi eilen kouriintuntuvasti, niin näppärästi Hollannin vekkulit kieputtelivat spanskit tapas-kioskille kaikilla mausteilla.

Toisaalta: se oli vain yksi peli ja Espanjalla on edelleen saumat aina pytynnosteluun asti. Hankalammaksi toki se käy, mutta Espanjalla on tässä yksi tekijä puolellaan – historia.

Kuvista kiitos Troll Football.