Saatteeksi: jätin tämän kirjoituksen Helsingin sanomien mielipidetoimukseen julkaistavaksi kesäkuu lopussa siinä toivossa, että kesäaikaan voisi saada julkaistuksi jotain hieman kriittisempääkin näkökulmaa Hesarin mielipidesivuilla. Ei onnistunut, kirjoitus oli kuulemma hetken jonossa, mutta putosi sieltä sitten Helsingin sanomien tunnetusti suureen mustaan laatikkoon.

 

Minulla on ollut mahdollisuus viime talven aikana eri yhteyksissä kysyä eläkeyhtiö Varman ja Suomen pankin johtajilta miksi Euroopan rahamarkkinoille tungetut sadat ellei tuhannet miljardit eurot eivät ole siirtyneet reaalitalouden investoinneiksi?

Vastaukset ovat olleet vältteleviä ja asian kiertämistä: tällä rahanpainamisella on ylläpidetty keinotekoisesti omaisuusarvojen inflaatiota. Saman aikaisesti hallitukset väittävät, että rahat on lopussa ja kaikesta meille tärkeästä on säästettävä. Missä mättää?

Ottakaamme esimerkiksi Englanti. Vuonna 2010 hallitus peruutti ohjelman, jonka tavoitteena oli rakentaa 715 koulua. Perusteena oli: rahat on loppu. Samaan aikaan Englannin pankki loi 375 miljardia puntaa uutta rahaa ”€œmäärällisen keventämisen”€ nimissä (Qantitative Easing). Tämä raha pumpattiin rahoitusmarkkinoille hyödyttämään kaikkien rikkaimpia ja heidän omaisuusarvojaan: osakkeiden arvot nousivatkin noin 20%. Reaalitalouteen valui kuitenkin vain 8%, loput jo rikastuneet laittoivat uudelleen finanssitalouden kiertoon rikastuakseen edelleen (ks. tarkemmin www.positivemoney.org).

Miksi monet hallitukset karsivat reaalitalouden hankkeita koska ”ei ole rahaa”, kun samaan aikaan (keskus)pankit pystyvät luomaan tyhjästä enemmän uutta rahaa kuin monen maan vuosibudjetti?

Rahaa painetaan lähes määrättömästi kaikkein rikkaimpien omaisuusarvojen ylläpitämiseksi ja lisäämiseksi, mutta ei meille kaikille niin tärkeiden asioiden kehittämiseen, siis työpaikkoihin, koulutukseen, terveyteen, asumiseen ja yhteisöllisyyteen.

Miksi? Julkinen valta on luovuttanut tärkeimmän taloudellisen työkalunsa -– rahan määrällisen sääntelyn – – yksityisille pankeille, jotka käyttävät sitä avoimesti ja julkeasti rakenteellisen korruption välineenä.