Puheenjohtajamme Li Andersson linjasi Porin puoluekokouksessamme tiukasti:

”Meidän kantamme ja linjamme pysyy. Vasemmisto on rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen ydinaseriisunnan asialla. … Vasemmistoliitto on aina ollut ja tulee aina olemaan sotaa ja militarismia vastaan.”

Puheenjohtajan linjauksesta huolimatta puoluekokous antoi tuen Suomen liittymiselle sotilasliittoon ja olla tältä pohjalta mukana ratkaisemassa suurvaltojen eturistiriitoja. Puoluekokous salli myös Suomen käyttämisen hyökkäysalustana toiseen maahan sekä mahdollisti tarvittaessa ydinaseiden, ulkomaalaisten pysyvien joukkojen ja tukikohtien sijoittamisen Suomeen. Puoluekokous ei hyväksynyt sille ehdotettuja rauhanaloitteita.

Oliko puoluekokous siis täysin eri linjoilla kuin puolueen puheenjohtajamme Li Andersson?

 

Andersson jatkoi: ”Tämä kevät on pakottanut meidät siirtymään pohdinnoissamme abstraktien periaatteiden tasolta siihen, minkälaisia käytännön kantoja me tässä epätäydellisessä ja väkivaltaisessa maailmassa haluamme ottaa ja joudumme ottamaan”

Tämä kevät? Eikö maailma ole ollut ”epätäydellinen ja väkivaltainen” kaiken aikaa?

Rauha ja militarisoituminenko vain ”abstrakteja periaatteita”? Milloin ne sellaisiksi ovat muuttuneet? Jos näin on, puolueen kotiläksyt on jäänyt tekemättä, ja pahasti. Toiminnasta on siis kadonnut historiallinen ja kansainvälinen horisontti.

Niinpä Anderssonin linjaukset ja puoluekokouspäätökset irtaantuivat toisistaan juuri siksi, että taistelusta rauhan puolesta ja militarismin vastustamisesta ei kyetty – tai ei haluttu – tehdä käytännön konkreettisia johtopäätöksiä. Käytännön johtopäätökset johdettiin aivan muualta … nimittäin presidentti Sauli Niinistön ulkopoliittisen elämäntyön täytäntöönpanosta, Suomen kansallisesta liittämisestä lännen ja pohjoisen liittoon itää ja etelää vastaan.

Sauli Niinistölle kysymys on ekorealismin eteemme asettaman eksistentiaalisen uhkan voimapoliittisesta ratkaisemisesta: jaamme maapallon ehtyvät voimavarat kansakunnissa ja kansakuntien välillä sodanrealismiin – siis militarismiin – tukeutuen.

Vasemmistolle kysymys on kuitenkin aivan jostakin muusta, kirjaimellisesti ja konkreettisesti meidän jokapäiväisestä leivästä, työstä ja – todellakin – rauhasta.

(ks. laajemmin: Leipää, työtä, rauhaa, KU blogi
https://blogit.kansanuutiset.fi/volanen-vasemmalta/leipaa-tyota-rauhaa/)

… palaan muilta osin puoluekokouksen päätöksiin myöhemmin.

kuva:
Paavo Pykäläinen https://www.facebook.com/photo/?fbid=543021917280264&set=pb.100047173820104.-2207520000..