Ossi Kurki-Suonio Iltalehti 05.11.2024
”Stubb jyrkkänä Ukrainan suomettamisesta: ”Unohtakaa!”
Tasavallan presidentti Alexander Stubb sanoo, että Ukrainan suomettaminen edistäisi vain etupiiriajattelua.
Nyt tiistaina Stubb jälleen korostaa, kuinka suomettuminen ja ajatus etupiireistä kuuluu menneeseen maailmaan. Hänen mukaansa Ukrainalla on ”täysi oikeus määrätä omasta suvereniteetistaan” ja ”sillä on vapaus solmia omia liittolaissuhteita”.
– Suomettumisesta haettava malli ei näitä takaa ja sen käsitteen tuominen keskusteluun Ukrainan kohdalla on kyseenalaista vähintään kolmesta syystä, Stubb aloittaa ja jatkaa tyylilleen uskollisena:

”Ensimmäinen on, että se asettaa kyseenalaiseksi koko eurooppalaisen turvallisuusarkkitehtuurin. Toinen syy on se, että se ei tue turvallisuus- ja puolustuspoliittista valinnanvapautta ja kolmas on se, että se edistää etupiiriajattelua.”

Eikö juuri NATO edusta par excellence USA:n transatlanttista etupiiriä Euroopassa? Kuten hyvin tiedämme Ukrainalla ei ole ollut ”täyttä oikeutta määrätä omasta suvereniteetistaan” eikä ”vapautta solmia omia liittolaissuhteita” koskaan toisen maailmansodan jälkeen. Paikalla on aina ollut molemmat suurvallat liittolaisineen päättämässä heidän puolestaan. Kuten nytkin. Siihen on saatava muutos!

Nyt ei ole kysymys etupiiriajattelun edistämisestä vaan sen purkamisesta. Eurooppalainen turvallisuusarkkitehtuuri on sovitettava yhteen Euraasian turvallisuusintressien kanssa. Onhan Kiinaa ja Intiaa jo kaivattu avuksi rauhan määrittämiseksi Ukrainan sodassa.

Eurooppa ei ole enää vain transatlanttinen vaan se on myös osa transvälimeristä, transtyynivaltameristä ja transjäämeristä turvallisuusarkkitehtuuria, siis vaatimaton Euraasian osa Afrikan, Etelä- ja Pohjois-Amerikan ja Euraasian keskinäisessä geopolitiikassa, jota haastaa nyt yhteinen eksistentiaalinen uhka – ekokatastrofi.

Stubb on itse asettanut – ja hyvä niin – kyseenalaiseksi ”eurooppalaisen turvallisuusarkkitehtuurin” korostaessaan tarvetta siirtyä moninapaisesta maailmanjärjestelmästä monenkeskiseen järjestelmään ja toivoessaan Kiinaa mukaan Ukrainan rauhanprosessiin.

Samanaikaisesti ei kuitenkaan voi – jos haluaa säilyttää integriteettinsä ja uskottavuutensa – pelotella ”suomettumisen” paluulla. Mikään historiallinen tilanne ei palaa sellaisenaan takaisin.

Kysymys on siitä miten voisimme kääntää ”suomettumisen” juurilleen. Eihän meitä ”suometettu” vaan ”suometimme” itsemme osaksi Pohjoismaita ja Eurooppaa ja samalla rakensimme Eurooppaa itsemme näköiseksi ETYKin kautta. Nyt olisi tehtävänä pohjoismaistaa koko maailmaa. Eikä aikaa ole paljon.

Viite