Teksti laadittu Demla ry:n seminaarissa 7.9.19 pidetyn esityksen pohjalta

Elina Nykyri

FM, tutkija, tilastotieteilijä, vammaisaktivisti, Vantaan sosiaali- ja terveyslautakunnan varajäsen, Vasemmistoliiton vammaispoliittisen työryhmän pj, Länsi-Vantaan Vasemmistoliiton pj, lautamies, Uudenmaan Vasemmistoliiton piirihallituksen jäsen, Vantaan Vasemmistoliiton kunnallistoimikunnan jäsen, Wellfare Oasis Communityn hallituksen jäsen (sihteeri)

 

Sisältö

1 Kuka on vammainen henkilö?

1.1 Vammaispalvelulain mukainen määritelm

1.2. YK:n vammaisten ihmisten oikeuksien sopimuksen mukainen määritelmä

2 Mitä tukitoimia vammaisille henkilöille on olemassa?

3 Mitä tarkoitetaan yhdenvertaisuudella?

4  Mikä on syrjintää?

5 Esimerkkejä syrjinnästä

6 Esteetön yhteiskunta hyödyttää kaikkia

6.1 Selkokieli, tulkkauspalvelut sekä ohjelmien suomenkielinen tekstittäminen             edistävät yhdenvertaisuutta

7 Vammaisten köyhyys on 4-5 kertaa muuta väestöä yleisempää

8 Vammaisten ihmisten poliittinen osallistuminen

9 Vaiettu ilmiö – Suomessa syrjitään lievästikin vammaisia

10 Miten vammaisten henkilöiden yhteiskuntaan osallistumismahdollisuuksia voidaan parantaa?

11 Maanantai kuuluu kaikille

12 Vammaisasiavaltuutettu Suomeen

 

1 Kuka on vammainen henkilö?

1.1 Vammaispalveluin mukainen määritelmä

 

  • WHO:n mukaan vammaiset ovat maailman suurin vähemmistö. Heitä on arviolta 15 prosenttia väestöstä. Tämä tarkoittaa, että Suomessa on yli 800 000 jollakin tavoin vammaista henkilöä.
  • Lainsäädännöstä on löydettävissä 300 erilaista määritelmää vammaisuudelle, joten ei ole yksinkertaista kertoa, ketkä ovat vammaisia henkilöitä. Vammaiset ovat hyvin heterogeeninen eli kirjava ryhmä. Heitä on vaikeasti kehitysvammaisista hyvin pieniä toimintakyvyn rajoituksia omaaviin henkilöihin asti.
  • Vammaisella tarkoitetaan vammaispalvelulaissa ”henkilöä, jolla vamman tai sairauden johdosta on pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista.
  • Seminaarissa todettiin, että olisi hyvä päästä irti palvelusidonnaisesta vammaisuuden tarkastelusta. Olen itse tämän toteamuksen kanssa samaa mieltä. Pitäisi mieluummin tutkia sitä, miten yhdenvertaisia vammaiset ovat keskenään ja vammattomien kanssa. Mikä on esim. vammaisten osuus johtajista? Voisi tehdä samantyylisiä vertailuja, kuin tehdään naisten ja miesten välisessä vertailussa.

 

1.2 YK:n vammaisten henkilöiden ihmisoikeussopimuksen määritelmä

 

  • Suomi ratifioi YK:n vammaisten ihmisoikeussopimuksen 10.6.2016. Sopimus lähtee liikkeelle siitä, että vammaisuus on ympäristön esteiden ja ihmisen toimintakykyrajoitteiden välistä vuorovaikutusta. Eli se lähtee liikkeelle siitä, että ympäristöllä on iso vaikutus, siihen keitä pidetään vammaisina ja miten isoja rajoitteita vammaisuus aiheuttaa vammaisen tehokkaalle yhteiskuntaan osallistumiselle.
  • YK:n vammaisten ihmisoikeussopimuksen mukaan vammaisia ovat ne: ”joilla on sellainen pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, joka vuorovaikutuksessa erilaisten esteiden kanssa voi estää heidän täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa.”

 

2 Mitä tukitoimia vammaisille on olemassa?

 

  • Vammaiset henkilöt voivat saada palveluita vammaispalvelulain, kehitysvammaisten erityshuoltolain, terveydenhuoltolain, tulkkauspalvelulain tai sosiaalihuoltolain perusteella,
  • Vammaispalvelu- ja kehitysvammalakien yhdistäminen on ollut käynnissä kauan, vähintään 10 vuotta.
  • On huomioitava, että kuntien välillä on suuria eroja siinä, miten palvelut käytännössä toteutuvat. Erot ovat suuret jopa lakisääteisissä palveluissa, jotka kunnan on hoidettava taloustilanteestaan riippumatta. Kunnat ovat laatineet omia lakien ja asetusten soveltamisohjeita.
  • Seminaarissa minulta kysyttiin olisiko hyvä, jos kunnilla olisi vähemmän valtaa vammaisten palveluissa. Mielestäni se olisi jossain määrin hyvä asia, sillä se vähentäisi vammaisten ihmisten eriarvoisuutta. Valtiolta voisi tulla tarkempia lakien ja asetusten soveltamisohjeita. Toisaalta Suomen kuntalain lähtökohtana on se, että kunnilla on valta päättää omista asioistaan.
  • Meillä on Suomessa hyvät lait vammaisten asioissa. Ongelma on enemmänkin lakien ja asetusten soveltamisessa. Vammaiset ihmiset ovat joutuneet valittamaan hallinto-oikeuteen asti saadakseen heille kuuluvat lakisääteiset palvelut.

Vammaispalvelu- ja kehitysvammalakien mukaisia lakisääteisiä palveluita ovat:

  • Kuntoutusohjaus, sopeutumisvalmennus, uudessa laissa valmennus ja tuki sekä lyhytaikainen huolenpito
  • Kuljetuspalveluita (uudessa laissa nimitys mahdollisesti on liikkumisen tuki) myönnetään henkilöille, joilla on erityisiä vaikeuksia käyttää julkista liikennettä.
  • Se miten kuljetuspalveluita järjestetään, riippuu kunnasta. Joissakin kunnissa on oma kyytien välityskeskus, kun taas jotkut kunnat ostavat palvelun taksiyrityksiltä, esim. Vantaan kyydit välittää ja hoitaa Lähitaksi, kun taas Helsingissä on oma matkapalvelukeskus.
  • Heinäkuussa 2018 voimaan tullut liikennepalvelulaki vaikutti paljon kyytien toimivuuteen, sillä takseilla ei ole enää asemapaikka- tai päivystysvelvoitetta, eikä esteettömien autojen kuljettajilla ole kouluttautumisvelvoitetta. Esteettömistä autoista ja maaseudulla ajavista autoista on ollut erityisesti pulaa.
  • Uuteen lakiin on kaavailtu julkisen liikenteen käytön neuvontaa, ohjausta ja opastusta. Lisäksi on pohdittu mahdollisuutta antaa työssäkäyville tai opiskeleville vammaisille henkilöille vuokra-auto käyttöön (leasing-autot).
  • Kuljetuspalveluissa ongelma on se, että kunnan tulee myöntää vapaa-aikaa ja asiointia varten vähintään 18 yhdensuuntaista matkaa eli 9 meno-paluumatkaa kuukaudessa. Matkoja ei voi yleensä siirtää kuukaudelta toiselle. Tuo 9 edestakaista matkaa ei useinkaan riitä henkilön harrastuksiin, ystävien ja sukulaisten tapaamiseen ja asiointiin. Osa kunnista myöntää hakemuksesta lisää matkoja, mutta monikaan ei osaa tai uskalla hakea lisää matkoja. Käytännössä minimistä on tullut maksimi.
  • Toinen ongelma on, että kuljetuspalvelukyytejä voi käyttää vain omassa kunnassa ja sen naapurikunnassa. Esim. kesämökkikunnassa ei matkoja voi käyttää.
  • Päivätoiminta on kodin ulkopuolella järjestettävää itsenäisessä elämässä selviytymistä tukevaa ja sosiaalista vuorovaikutusta edistävää toiminta. Päivätoimintaa saavat ne, jotka eivät pysty käymään lainkaan töissä tai opiskelemaan. Mahdollisesti uudessa laissa nimitys tulee olemaan päiväaikainen toiminta.
  • Henkilökohtainen apu on kunnan myöntämä henkilö auttamaan vammaista ihmistä hänen arjessaan kodissa ja kodin ulkopuolella.
  • Laissa oleva voimavararajaus: henkilöllä on oltava voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa. Tämä rajaus on käytännössä tarkoittanut sitä, että monet lapset ja nuoret, kehitysvammaiset sekä autistit ovat jääneet avun ulkopuolelle.
  • Avustaja auttaa vammaista henkilöä kaikissa sellaisissa arkisissa toimissa, joita henkilö tekisi itse, jos pystyisi. Eli avustaja tekee sellaisia asioita, joita vammattomat tekevät itse. Avustaja voi auttaa vammaista henkilöä kotona, asioinnissa, harrastuksissa, töissä tai opiskelussa. Usein avustaja on ainoa keino saada apua kodin/ asumisyksikön/ palvelutalon ulkopuolelle, jos ei henkilöllä ole läheisiä tai vapaaehtoista työntekijää apunaan.
  • Hyvin kuvaavaa onkin, että yli 40 prosenttia henkilökohtaista apua tarvitsevista ei ole saanut apua tarpeeksi (myönnetty tuntimäärä ei riittänyt kaikkeen tarpeelliseen). Tämä on totta erityisesti lasten ja nuorten kohdalla. Heille totta on usein erään henkilön toteamus, että ”äiti on mun avustaja.”
  • Palveluasuminen ja muut asumisen tuen muodot,
  • Asunnon muutostyöt, uudessa laissa nimitys tulee mahdollisesti olemaan esteettömän asumisen tuki: asunnon muutostyöt, asuntoon kuuluvat ja arkipäiväisessä elämässä tarvittavat välineet ja laitteet.

 

Terveydenhuoltolaissa määriteltyjä lakisääteisiä kuntien myöntämiä palveluita ovat apuvälinepalvelut ja hoitotarvikkeet.

 

Kelan myöntämiä palveluita ja etuuksia vammaisille ihmisille:

  • Tulkkauspalvelut
  • Aiemmin tulkkauspalvelut olivat kuntien vastuulla. Ongelma on ollut se, ettei tulkkauspalveluita saa tarpeeksi ja tulkeista on pulaa. Kela on kilpailuttanut tulkkipalvelut.
  • Tulkkauspalveluita käyttävät kuurot sekä kuulo-, kehitys- ja puhevammaiset.
  • Kela-kyydit eli Kelan korvaamat terveydenhuollon matkat kustantavat asiakkaalle enintään 300 euroa vuodessa tai 25 euroa/suunta.
  • Vammaistuki ja eläkeläisen hoitotuki

 

  • Päivätoiminta, kuljetuspalvelut, henkilökohtainen apu, kuntoutusohjaus ja sopeutumisvalmennus, asunnon muutostyöt ja tulkkauspalvelut sekä apuvälineet ja hoitotarvikkeet eivät ole sidoksissa kunnan määrärahoihin, eli kunnan on ne aina myönnettävä, jos henkilöllä on palveluun todettu olevan tarvetta. Vammaisilla ihmisillä on siis ns. subjektiivinen oikeus edellä mainittuihin palveluihin. Vammasta ei lain mukaan saa koitua ylimääräisiä kustannuksia, joten edellä mainittujen palveluiden tulee olla asiakkaalle maksuttomia.

 

Vammaispalvelulaissa olevia määrärahasidonnaisia palveluita ovat erilaiset taloudelliset tukitoimet, joita ovat:

  • ylimääräiset vaatekustannukset ja erityisravinto,
  • päivittäisissä toimissa, liikkumisessa, viestinnässä tai vapaa-ajan toiminnoissa tarvittavien välineiden/teknisten ratkaisujen hankkimisesta (esim. auton hankkimisesta) korvataan puolet.

 

  • Lisäksi on olemassa omaishoidontuki, jonka myöntää kunta. Omaishoidon tuen suuruus ja tuen myöntämiskriteerit vaihtelevat kunnittain. Omaishoitajat eivät siis ole yhdenvertaisessa asemassa keskenään.

 

3 Mitä tarkoitetaan yhdenvertaisuudella?

 

  • Ihmisten yhdenvertaisuus on lähtökohtana perustuslaissa. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan henkilöön liittyvän syyn, kuten vammaisuuden, perusteella.
  • Perustuslain 6 §, yhdenvertaisuus lain edessä:
  • ”Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella…”’

 

4 Mikä on syrjintää?

 

  • Yhdenvertaisuuslain mukaan syrjintää on: 1) välitön syrjintä, 2) välillinen syrjintä, 3) häirintä, 4) kohtuullisten mukautusten epääminen tai 5) ohje tai käsky syrjiä.
  • Kohtuulliset mukautukset ja positiivinen erityiskohtelu eivät ole syrjintää.
  • Vammaisen henkilön on voitava yhdenvertaisesti muiden kanssa asioida viranomaisissa sekä saada koulutusta, työtä ja yleisesti tarjolla olevia tavaroita ja palveluita samoin kuin suoriutua työtehtävistä ja edetä työuralla.
  • Positiivinen erityiskohtelu on erilaista kohtelua, ”jonka tarkoituksena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistäminen taikka syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäiseminen tai poistaminen”.

 

Yhdenvertaisuuslaki 15 §: Kohtuulliset mukautukset

 

  • Viranomaisen, koulutuksen järjestäjän, työnantajan sekä tavaroiden tai palvelujen tarjoajan on tehtävä asianmukaiset ja kulloisessakin tilanteessa tarvittavat kohtuulliset mukautukset, jotta vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa asioida viranomaisissa sekä saada koulutusta, työtä ja yleisesti tarjolla olevia tavaroita ja palveluita samoin kuin suoriutua työtehtävistä ja edetä työuralla.
  • Mukautusten kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan huomioon vammaisen ihmisen tarpeiden lisäksi toimijan koko, taloudellinen asema, toiminnan luonne ja laajuus sekä mukautusten arvioidut kustannukset ja mukautuksia varten saatavissa oleva tuki.
  • Työnantajan on pyynnöstä viipymättä annettava kirjallinen selvitys menettelynsä perusteista vammaiselle, joka katsoo kohtuullisten mukautusten epäämisen vuoksi tulleensa syrjityksi työtä tai virkaa hakiessaan taikka työ- tai virkasuhteessa.

 

5 Esimerkkejä syrjinnästä

 

  • Pyörätuolilla liikkuva henkilö ei pääse esteellisiin kauppoihin, työpaikkoihin tai luokkahuoneisiin, vaikka kohtuullisilla toimilla pääsy olisi järjestettävissä.
  • Huonokuuloinen henkilö ei kuule keskustelua meluisassa kokousympäristössä ja häneltä evätään induktiosilmukan käyttö.
  • Näkövammainen henkilö ei voi osallistua yliopiston pääsykokeeseen, koska koe perustuu näkemiseen, vaikka itse opintoura ja opintojen suorittaminen olisivat hänelle mahdollisia.
  • Vammaista maahanmuuttajaa ei oteta työvoimapoliittiselle kotoutumiskurssille, koska hänen työllistymismahdollisuutensa katsotaan olevan muita huonommat.Lähde: https://yhdenvertaisuus.fi/documents/5232670/5376058/Yhdenvertaisuuslakiesite-suomi/4ad18af0-d293-4ea8-bf36-9ddfcbfe6d2b/Yhdenvertaisuuslakiesite-suomi.pdf

 

Lisäksi esimerkkejä omasta elämästäni:

 

  • Avoin yliopisto järjestää luentoja tiloissa, joihin pitkät portaat, eikä hissiä. Kyseessä oli Helsingin yliopiston päärakennuksen vanha puoli.
  • Vaalitilaisuuksia järjestetään esteellisissä tiloissa. Tähän ovat ihan kaikki puolueet syyllistyneet. Jos järjestää vaaleihin liittyvän tilaisuuden esteellisessä tilassa, voi joutua maksamaan uhkasakkoja.
  • Kauppias kieltää menemästä pyörätuolilla kauppaan sisään. Kaupan ovella pyörätuolilla pääsyn kieltävä tarra. Kun menin sisään pyörätuolilla (oli ihan mahdollista kierrellä kaupassa pyörätuolilla), niin myyjä toteaa, että: ”eihän kukaan autolla kauppaan aja sisään.” Kun kieltäydymme poistumasta, niin myyjä soittaa poliisille. Poliisit kieltäytyvät tulemasta paikalle ja toteavat, että me voimme halutessamme tehdä ilmoituksen syrjinnästä. Kauppiasta nuhdeltiin, koska he syrjivät vammaisia henkilöitä kiellollaan.
  • Luennoitsija ei suostu puhumaan mikrofoniin tai induktiosilmukkaa ei osata käyttää tai sitä ei laiteta päälle.
  • Olen myös kuullut, että osa äänestyspaikoista on ollut esteellisiä.

 

6 Esteetön yhteiskunta hyödyttää kaikkia

 

  • Esteettömyys on muutakin kuin hissejä ja luiskia, muun muassa selkokieleltä, induktiosilmukoita, tulkkausta, kuvailutulkkausta ja suomenkielisten ohjelmien tekstitystä.
  • Äänestyspaikkojen ja julkisten tilaisuuksien, mm. kuntien, valtion, puolueiden tilaisuuksien, on oltava esteettömiä.
  • Vammaisten työnteon edellytyksiä ovat esimerkiksi työpaikan esteettömyys, toimivat apuväline-, kuljetus-, tulkkaus- ja kuntoutuspalvelut sekä riittävä henkilökohtainen apu.
  • Julkisen liikenteen esteettömyys parantaa vammaisten, lapsiperheiden ja vanhusten osallistumismahdollisuuksia. Se vähentää liikenteen päästöjä sekä kuljetuspalvelu- ja Kela-kyytien tarvetta. Mitä esteettömämpi, kohtuuhintaisempi ja sujuvampi julkinen liikenne on, sitä vähemmän vammaiset ihmiset, kuntoutujat ja vanhukset tarvitsevat kuljetuspalvelu- ja Kela-kyytejä.
  • Esteettömyys edistää ihmisten terveyttä, toimintakykyä sekä yhdenvertaista pääsyä sosiaali- ja terveyspalveluihin ja yhdenvertaisia työ- ja osallistumismahdollisuuksia.
  • Esteetön yhteiskunta on ihmisoikeus-, ympäristö- ja talousteko!

 

6.1 Selkokieli, tulkkauspalvelut sekä ohjelmien suomenkielinen tekstittäminen edistävät yhdenvertaisuutta

 

  • Viranomaisten on tiedotettava selkeästi ja muillakin kielillä kuin suomeksi ja ruotsiksi. Pitää olla tarpeeksi tulkkeja saatavilla.
  • On tärkeätä, että kaikki väestöryhmät ovat aidosti mukana yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, vähemmistötkin. Onkin taattava viranomaistiedottamisen, palveluiden saatavuuden, julkisten tilojen ja asenteiden esteettömyys.

 

7 Vammaisten köyhyys on 4-5 kertaa muuta väestöä yleisempää

 

  • Noin 60 prosenttia vammaisista ihmisistä oli kokenut vuoden aikana köyhyyttä, työssäkäyvistäkin monet.
  • Vammaisen ihmisen köyhyys on usein melko pysyvää (vrt. opiskelijan köyhyys kestää vain joitakin vuosia).
  • Elias Vartion tutkimus toteaa, että vammaisten ikäkorjattu kokonaistyöllisyysaste 19.1 70 % muulla väestöllä.

Kuitenkin vammaiset ovat kuitenkin hyvin heterogeeninen ryhmä ja työllisyysaste vaihtelee paljon vammaryhmästä riippuen – mm. näkövammaisilla työllisyysaste on 37 %, viittomakielisillä se on noin 56 % ja kehitysvammaisilla se on vain 8 %.

  • Sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakasmaksujen ja lääkekulujen suuruus sekä asumiskulujen korkeus vaikuttavat eläkkeiden ja palkkojen pienuuden lisäksi siihen, miksi niin monet vammaiset henkilöt elävät käytännössä köyhyysrajan alapuolella
  • Vammaiset tarvitsevat usein enemmän tilaa kuin vammattomat. He tarvitsevat tilaa hoitotarvikkeille, lääkkeille ja apuvälineille. Lisäksi usein asunnon pitää olla esteetön, jolloin vanhempi asuntokanta ei käy.
  • Hyvä sosiaaliturva ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen kohtuullisuus ovat ihmisoikeus- ja yhdenvertaisuustekoja.

 

8 Vammaiset ja poliittinen vaikuttaminen

 

  • Usein yhteiskunnassa oletetaan, että vammaiset ihmiset eivät itse ole ehdolla vaaleissa tai toimi luottamushenkilöinä/ kaikissa ammateissa (esim. valtuutettuina, lautakuntien jäseninä tai tuomareina). Tämä johtaa siihen, että esim. käräjäoikeudessa on tuomareiden koroke esteellinen.
  • Olisikin tärkeää panostaa siihen, että kaikki väestöryhmät ovat aidosti mukana päätöksenteossa! Jos yhteiskunta olisi yhdenvertainen olisi esim. kuntien valtuustoissa valtuutetuista 15 prosentilla jokin toimintakykyrajoite.
  • On sanonta, että ”ei mitään meistä ilman meitä”. Se tarkoittaa sitä, että minkään ryhmän puolesta eivät muut saisi tehdä päätöksiä. Vain se, joka on käynyt saman läpi kuin sinä itse, voi täysin sinua ymmärtää.
  • Kaikissa ammateissa ja päätöksenteon kaikilla tasoilla tulisi olla vammaisia ihmisiä ja heidän läheisiään. Päätöksenteossa pitää olla aina mukana sekä asiantuntemus että omakohtainen kokemus.
  • Ja pitää muistaa: vammainen ihminen voi olla asiantuntija eli olla kouluttautunut vaikkapa lääkäriksi tai tuomariksi.
  • Vaaleissa on ollut hyvin vähän vammaisia ihmisiä ehdolla, erityisesti eduskuntavaaleissa. – Puolueiden tulisikin ottaa mukaan toimintaansa vammaisia henkilöitä ja rohkaista heitä lähtemään ehdolle.
  • Suomessa on toiminut vain yksi vammainen kansanedustaja (Kalle Könkkölä). Kalle Könkkölä oli myös Vihreän puolueen ensimmäinen puheenjohtaja.
  • Asumistuen ja toimeentulotuen myöntämissääntöjen vaikutus luottamustoimiin hakeutumiseen: luottamushenkilöpalkkiot voivat pienentää asumistukea, työmarkkinatukea tai toimeentulotukea. Puolueveroa ei huomioida menona, kun lasketaan palkkion vaikutusta Kelan etuuteen. Ihminen saattaa siksi joutua maksamaan siitä, että on toiminut luottamushenkilönä. Eli Kelan etuutta saava henkilö voi jäädä miinukselle, jos toimii jossain luottamustoimessa. Näin on myös silloin, kun palkkio on kertaluonteinen (vaalilautakunnat).
  • Taloustilanteen vaikutus: kampanjointiin kuluu rahaa, ja vammaiset ovat usein köyhiä.
  • Kuljetuspalveluita voi käyttää vain omassa kunnassa tai sen naapurikunnassa. Se rajoittaa erit. eduskuntavaaleissa kampanjointimahdollisuuksia, esim. vantaalainen ei voi kampanjoida Järvenpäässä, kun ei saa tilata sinne kuljetuspalvelukyytiä.
  • Yhteiskunnan esteellisyyden vaikutus
  • Vammaisten asemasta tarvitaan lisää tutkimusta!

 

9 Vaiettu ilmiö – Suomessa syrjitään lievästikin vammaisia

 

  • Vammaisten syrjintä tavallisessa arjessa on asiantuntijoiden mukaan yksi Suomen suurimmista ihmisoikeusongelmista.   Lähde: https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2016073021978464
  • Yhdenvertaisuusvaltuutetun teettämän vuoden 2016 Vammaisselvityksen mukaan 84 % vammaisista henkilöistä on kokenut joskus syrjintää vammansa vuoksi.
  • Puolet vammaisista ei tiedä, että arjen syrjinnästä voi valittaa. Moni ei tiedä sitä, minne syrjinnästä voi valittaa.
  • Viranomaisilla on velvollisuus edistää yhteiskunnan esteettömyyttä ja neuvoa ja ohjata ihmisiä eri palveluiden pariin.
  • Yhdenvertaisuuvaltuutetun vuosiraportti 2018: https://www.syrjinta.fi/documents/10181/10834/Yhdenvertaisuusvaltuutetun+vuosikertomus+2018/efb7f5b5-652f-4117-9b70-34458edec08f
  • https://buff.ly/2JIS0QX
  • Yhdenvertaisuusvaltuutetulle tulleista syrjintäyhteydenotoista vuonna 2018 liittyi 192 vammaisuuteen. Vammaisuus nousi suurimmaksi perusteeksi ottaa yhteyttä yhdenvertaisuusvaltuutettuun. Yhdenvertaisuusvaltuutettuun otettiin yhteyttä vuonna 2018 984 kertaa. Näistä yhteydenotoista 192 liittyi vammaisuuteen ja 81 terveydentilaan. Kun taas alkuperään liittyi 175 yhteydenottoa.
  • Asumiseen liittyvissä syrjintäyhteydenotoissa 2018 nousi vammaisuus toiseksi suurimmaksi syyksi ottaa yhteyttä yhdenvertaisuusvaltuutettuun (n = 19). Suurin syrjintäperuste oli alkuperä (n = 35).
  • Jokainen vammainen ihminen on ennenkaikkea yksilö. Hän on aina ensin muuta kuin vammansa. Pitää nähdä vamman yli, ohi ja ulkopuolelle. 

10 Miten vammaisten yhdenvertaisuutta voi parantaa?

 

  • Lähtökohdaksi tulisi ottaa se, että vammainen henkilö voi elää mahdollisimman itsenäistä elämää ja, että itsemääräämisoikeus toteutuu, Ei mitään meistä ilman meitä”.
  • Kela-kyydit ja kuljetuspalvelut toimiviksi (uusi liikennepalvelulaki)
  • Henkilökohtaista apua ja muita palveluita on saatava riittävästi (henkilökohtaisen avun voimavararajaus on otettava pois vammaispalvelulaista)
  • Asumisen eri tukimuotoja on oltava riittävästi. Medioissa on ollut paljon puhetta vanhusten laitos- ja kotihoidon ongelmista, mutta samoja ongelmia on myös vammaisten asumisyksiköissä, palvelutaloissa ja kotihoidossa. Laitos- ja kotihoito on saatava kuntoon mm. säätämällä raja sille kuinka monta potilasta voi yhdellä hoitajalla olla.
  • Ihmisille välttämättömiä palveluita ei voi kilpailuttaa
  • Sosiaalityöhön on säädettävä laissa asiakasmitoitus, myös palkkaus ja työolot on saatava kuntoon.
  • Vammaisten lasten ja nuorten on voitava pääasiallisesti asua kotonaan vanhempiensa kanssa. On turvattava riittävät palvelut kotiin, ei voi olla niin, että vammaisen lapsen tai nuoren perhe joutuu tukeutumaan lastensuojeluun saadakseen apua.
  • Sosiaali- ja terveyspalveluista perittävät maksut on kohtuullistettava. Laitoksessa asuvalle on jäätävä omaan käyttöön vähintään 300 €/kk
  • Pieniä eläkkeitä on korotettava.
  • Omaishoidon tuki on saatava kuntoon:
  • omaishoidontuen tulisi olla lakisääteinen, ei määrärahasidonnainen palkkio kunnalta, omaishoidontuen tukitasoja on korotettava, on säädettävä valtakunnallisesti yhtenäiset tuen myöntämisperusteet, työn tai opiskelun ja omaishoidontuen yhdistämisen on oltava nykyistä helpompaa ja omaisella on oltava turvallinen hoitopaikka omaishoidon vapaiden ajaksi ja omaishoitajien jaksamista on tuettava nykyistä enemmän.
  • Vammaisilla hlöillä tulee olla mahd. päättää missä, miten ja kenen kanssa he asuvat -> ei pakkomuuttoja, eikä yhteenmuuttaminen jonkun kanssa saisi alentaa asumistukea ja kansaneläkettä. Kaikilla tulee olla oikeus perheeseen ja parisuhteeseen ja yhdessä asuminen tulee yhteiskunnalle pidemmällä ajalla edullisemmaksi.
  • Tulee tehdä pääasiassa toistaiseksi voimassaolevia päätöksiä. Vähemmän byrokratiaa, yhdenvertaisemmat käytännöt kuntien välillä (ei niin suuria eroja siinä, miten lakeja/asetuksia tulkitaan)
  • Tarvitaan asennemuutos, kokemuskouluttajia on hyödynnettävä enemmän esim. eri oppilaitoksissa ja vammaisten henkilöiden tulisi näkyä enemmän julkisuudessa.
  • Kelan ja vakuutusyhtiöiden käytäntöihin tarvitaan muutos (esim. kuntoutus, tulkkaus ja työkyvyttömyyseläkkeiden myöntäminen).
  • Erityistä tukea tarvitseville riittävästi tukea opiskeluun -> OAJ:n mukaan 30 % opettajista sanoo, että oppilaiden koulussa saama tuki on riittämätöntä. Kolmiportainen tuki on saatava kuntoon: avustajia on oltava tarpeeksi, pienryhmiä ja erityisopettajia tarvitaan. Inkluusio ei saa olla keino tehdä säästöjä, eikä se sovi kaikille.
  • Jos vanhemmat asuvat erillään, on lapsen saatava koulukyyti molempien vanhempiensa luota, jos hän on koulukyydin tarpeessa.
  • Vammaispalvelulain palveluiden on oltava tulevaisuudessakin maksuttomia
  • On taattava riittävä palveluohjaus ja mahdollisuudet tuettuun päätöksentekoon tulee turvata
  • Vammaisneuvostoille on annettava oikeaa päätösvaltaa. Niillä tulee olla oikeus olla edustettuina valtuustoissa ja lautakunnissa ja niitä on kuultava aidosti aina, kun on kyse vammaisten ihmisten asioista. On muistettava, että kaikki asiat koskettavat myös vammaisia, ei vain sosiaali- ja terveyspalvelut ja koulutus, vaan myös esim. kaavoitus tai kulttuurityö. Kansanedustaja Noora Koposen sanoin: ”vammaisten ihmisten asiat kuuluvat kaikkiin pöytiin”. Mikä tahansa asia, joka vaikuttaa tavallisen kuntalaisen elämään, vaikuttaa myös vammaisen ihmisen elämään.
  • Avainasemassa ovat ihmiset itse ja heidän asenteensa. Vammaisten ja vammattomien kohtaamiset ovat äärimmäisen tärkeitä.

 

11 Maanantai kuuluu kaikille

 

  • Vammaisten työssäkäyntiä ja elinikäistä oppimista (erityisesti ammatin hankkimista), osa-aikaistakin työssäkäyntiä, tulee tukea.
  • Vammaisten palkan tulee olla TES:n mukainen.
  • Uutinen: https://yle.fi/uutiset/3-9526343:
  • vain 400-500 kehitysvammaista on palkkatyössä, avotyössä on 2000 (jossa saa työosuusrahaa, joka on alle 10 € päivää kohti). Huomion arvoista on se, että avo- tai tukityö harvoin johtaa oikeaan palkkatyöhön.
  • Työnantajia on tuettava osatyökykyisten työllistämisessä. Heille on mm. kerrottava erilaisista tukimuodoista (kuten palkkatuki) ja kohtuullisista mukautuksista, joita voidaan tehdä.
  • Vammaisia henkilöitä on rohkaistava opiskelemaan. Ei pidä olettaa, ettei vammainen henkilö halua opiskella yliopistossa. On huolehdittava, että vammainen henkilö saa tarvittavat palvelut työ- tai opiskelupaikkaansa. On huolestuttavaa, että vammaisten ihmisten koulutustaso on laskenut, vaikkakin koulutustaso on viime vuosina laskenut koko väestön tasolla. Ihan kuin eräs professori toteaa, niin vammaisilta on vaadittava enemmän. Ei pidä päästää ihmistä helpommalla, vain siksi, että hän on vammainen.
  • Moni korkeasti koulutettu vammainen henkilö on tällä hetkellä työtön tai eläkkeellä. Se on suurta resurssien haaskausta. Heidän pitäisi päästä käsiksi työelämään, edes osa-aikaisesti.
  • Työn ja opiskelun/eläkkeen yhdistämisen on oltava sujuvaa. Työnteon ja opiskelun tulee aina kannattaa, eikä siitä saa rangaista.
  • Vammaisia ihmisiä tulee olla kaikissa ammateissa, virkamiehinä ja päätöksentekijöinä.
  • Nykyinen hallitus huomioi vammaiset ihmiset hallitusohjelmassa. Heistä on useampi kirjaus hallitusohjelmassa. Hallitus kiinnittää huomiota osatyökykyisten ihmisten työssäkäynnin edistämiseen ja viittomakielisten asioihin. Suunniteltu laitosasumisen purku ei ole yksiselitteisesti hyvä (vrt. mielenterveyspotilaiden avohoitoon siirtäminen laitoksista).
  • Hallitusohjelman sivu 6: ”Sosiaalisesti kestävä hyvinvointivaltio ottaa huomioon myös vammaisten osallisuuden sekä mahdollisuudet itsenäiseen elämään, kouluttautumiseen ja työllistymiseen. ”
  • Sivu 75: ”Vanhusten ja vammaisten tietoisuutta omista oikeuksistaan vahvistetaan ja niiden tosiasiallista toteutumista tuetaan.”

 

12 Vammaisasiavaltuutettu Suomeen

 

  • Ohessa on linkki viiden vammaisaktivistin yksityishenkilöinä tekemään kansalaisaloitteeseen, jossa vaaditaan vammaisasiavaltuutetun viran perustamista: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/4639
  • Vammaisasiavaltuutettua tarvitaan, aivan kuin lapsi- ja vanhusasiavaltuutettuakin.
  • #Vammaisasiavaltuutettu valvoisi, että vammaisten oikeus arvokkaaseen ja tasa-arvoiseen elämään toteutuu sekä valvoisi YK:n vammaisten ihmisoikeussopimuksen toteutumista. Vammaisfoorumin tekemässä YK:n vammaisten ihmisoikeussopimuksen toteutumista tutkivassa kyselyssä saatiin surullisia tuloksia. Ihmiset eivät saa riittävästi apua arkeensa, eikä vammaisen henkilön ole helppoa käydä töissä tai opiskella.
  • Yhdenvertaisuusvaltuutetulla on paljon muutakin tekemistä. Vammaiset ovat iso ja heterogeeninen ryhmä ja heitä koskeva lainsäädäntö on laaja, joten olisi hyvä olla virkamies, joka näihin asioihin perehtyisi.
  • Allekirjoita ja jaa kansalaisaloitetta!
  • Kiitos 😊