Presidentinvaalit herättävät tunteita. Kuten koko presidentti-instituutio. Minun pitää myöntää, että viime vaalit, jossa Niinistö lopulta peittosi Haaviston, menivät tyystin ohi. Haavisto olisi toki ollut minulle valintani Niinistöä mieluisampi.
Viime vaalien ja tammikuun lopun 2018 välisenä aikana on tapahtunut paljon. Olen poliittisesti aktivoitunut ja sitoutunut vasemmistolainen. Tämä kohdallani tarkoittaa myös sitä, että presidentinvaaleissa tulen asettumaan Mertsin taakse. Ihmettelen myös, miksi joku puoluetta tukeva voisi edes toimia toisin. Gallupien mukaan näin kuitenkin on. Asia, joka tulisi ainakin korjata ennen varsinaista äänestyshetkeä.
En tunne Merja Kyllöstä kuin lehtijutuista, valokuvista ja vaalitenteistä. Silti hän vaikuttaa arvojeni mukaiselta ihmiseltä. Rehti ja rehentelemätön sosialisti, jolle ilmastonmuutos, oikeudenmukaisuus ja rauhanaate ovat tärkeitä. Vau! Voisivatko asiat koskaan olla niin hyvin, että tällaisen periaatepatteriston omistava ihminen pääsisi suomalaisen politiikan paraatipaikalle? Pitää jaksaa uskoa.
Eilen 8.1.2018 vaalitentissä oli Paavo Väyrynen, pitkän uran tehnyt politiikan raskassarjalainen. Hänelläkin on toisinaan ihan hyviä ajatuksia. Väyrynen on niitä harvoja, jotka ovat alusta alkaen käyneet istuvan presidentin ajamaa politiikkaa vastaan. Näin tulisikin mielestäni tehdä, jotta ei unohtuisi, että presidenttinä voi tehdä myös toisenlaista politiikkaa. Sale on ihan hyvä tyyppi. Ei minulla miestä vastaan sinällään mitään ole, mutta en minä purematta niele kaikkea hänen politiikkaansa. Presidenttiä ei tule valita siksi, että hän on hyvä tyyppi, vaan siksi, että hän on hyvä poliittinen johtaja.
Tänään tiistaina samassa vaalitentissä on Laura Huhtasaari, opettaja kuten minä. Hänellä hyviä ajatuksia tuntuu olevan ainakin Paavoa vähemmän. Heidän lisäkseen ehdolla on niinistöjä, haavistoja, torvaldseja, haataisia ja sitten Mertsi. Ainiin, onhan Vanhanenkin. Mertsi on kyllä tässä porukassa oikein hyvä valinta. Mertsi toisi myös uutta puhtia varsin falskeiksi ja epäkiinnostaviksi käyneisiin itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiin. Ne kekkerit kaipaisivat toden teolla tuuletusta.
Presidentti valitaan. Vasemmistoliiton ehdokkaasta voin ainakin itse sanoa olevani jo nyt ylpeä; valinta osui hyvin kohdalleen. Toivottavasti Mertsi kerää äänet ainakin oman puolueen keskuudesta hyvällä prosentilla, ja sen lisäksi naaraa joitakin takinkääntäjiä mukaansa myös muista puoleuista. Tämä olisi hyvä tulos, vaikka toki kaikki meistä toivomme, että helmikuussa saisimme olla iloisia uudesta punavihreästä naispresidentistämme. Ehkei se ole realismia nyt, mutta vahvojen puoluenaisten kautta paljon hyviä asioita on alkanut tapahtumaan. Pian olemme kaikilla rintamilla entistä vahvempia.
Ilolla uurnille!