Törmäsin Helsingin Sanomien (4.12.2017) Tänään-osiossa Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsinia käsittelevään uutisjuttuun. Ei siinä mitään. Juttu käsitteli Appelsinin kirjoittajapersoonaa ja ajatusmaailmaa. Perushuttua, mutta muutama asia tektissä pisti mietityttämään.

Mielipidekirjoittajana Appelsin lukee itsensä siihen koulukuntaan, jossa vahvat mielipiteet on syytä tuoda julki, sensuroimatta ja suoraan. ”- mielipidekirjoituksessa on hyvä olla mielipide, eikä vain toisaalta ja toisaalta”. Appelsinin mielestä on ilmeisesti huonompi homma, jos asioihin ei ole selkeää mielipidettä tai oma mielipide harhailee jossakin vahvojen äärikantojen välimaastossa. Siihen hän ei ota kantaa, millä tavoin omat mielipiteet tulisi perustella. Mielipide itsessään tuntuu olevan arvokas ja sitä arvokkaampi, mitä vahvemmin siihen sitoutuu.

Itse edustan sitä koulukuntaa, jossa mielipiteet luetaan ilmauksiksi sisäisestä ja ulkoisesta maailmastamme. Ne ovat oman kokemuksellisuutemme suodattamia, usein tunnelatautuneita ja uskomuksiimme tukeutuvia yksinkertaistuksia puheena olevista asioista ja ilmiöistä. On tavallista, että esitämme mielipiteitä ikään kuin ne olisivat totta. Mielipiteet ovat kuitenkin hyvin toisenlaisia kuin esimerkiksi tieteelliset kuvaukset, joissa maailmaa lähestytään ja selitetään usein kylmän puolueettomasti, analyyttisesti ja arvoneutraalisti. Mielipide ei toden totta ole tiedon väärti, ainakaan riisutuimmassa muodossaan.

Platon sijoitti mielipiteen aikanaan tiedon ja tietämättömyyden väliselle raja-alueelle. Hän ei juuri antanut arvoa mielipiteille, vaikka tietämättömyys paheista veikin aina voiton. Platon arvosti ja tavoitteli tietoa. Mielipiteet ovat harvoin tiedon veroisia, elleivät ne sitten täytä tiedon edellytyksiä. Tieto edellyttää ensiksikin uskon asian oikeellisuuteen. Usko ei kuitenkaan yksin riitä, vaan tarvitaan enemmän. Uskon tueksi on löydyttävä sekä perusteluja että lopulta totuudenmukaisuutta, joka merkitsee väitelauseen ja todellisuuden välistä vastaavuutta.

Platonille tieto edellytti perusteluja. Ollakseen vakuuttavia perustelujen tulisi pohjata uskomusten sijaan konkreettiseen näyttöön. Tieteellinen menetelmä on paras käytössämme oleva ja luotettava tapa etsiä perusteluille tukevaa pohjarakennetta. Mielipiteiden ongelmana on usein se, ettei niiden tueksi osata antaa pitäviä perusteluja, vaan asioita esitetään uskonvaraisesti, korkeintaan retorisesti ansiokkaana arkipäättelynä. Tämä vaikuttamisen tyyli tulisi kuulijan tunnistaa ja tehdä tehottomaksi. Uskoa ei, kuten ei mielipidettäkään, sopisi käyttää tiedon korvikkeena eikä sen näin ollen tulisi myöskään vakuuttaa meitä todellisen tiedon tavoin.

Mielipide ei saa mielestäni olla kritiikitön julkilausuma. Mielipiteillä on näet valtaa ja kerätessään voimia massoilta ne voivat tallata todellisen tiedon alleen tuhoisin seurauksin. Oma mielipide voi toki olla tieteellisen tiedon mukainen, ja siihen sen mielestäni tulisi pyrkiäkin. Tottakaan se ei silti väistämättä ole, mutta ainakin asteen luotettavampi. Hyvin perusteltu uskomus ei Platonille sekään nimittäin riittänyt. Ollakseen tietoa väitteen tulee, usein harmiksemme ja hankaluudeksemme, olla myös totta.

Tästä pääsemme meille monille tavalliseen ongelmaan, joka syntyy kuullessamme hyvin perustellun uskomuksen, joka kuitenkin osoittautuu epätodeksi. Kenenkään tuskin tarvitsee etsiä lähimuististaan esimerkkejä tilanteista, joissa näin on käynyt. Isommillakin areenoilla, luotettavilta vaikuttavien puhujien suusta kuulemme toisinaan mitä räikeimpiä tiedoksi tarkoitettuja mutta valheiksi myöhemmin osoittautuvia puheita. Stubb muistanee lopun ikäänsä, miksi luulossa ei ole hyvä elää. Powell valehteli YK:n puhujanpöntössä Irakin muodostamasta uhkakuvasta hyväuskoisuuttaan, häikäilemättömyyttään tai silkkaa typeryyttään.

Ihmisiä on helppo ohjata uskomaan erilaisia mielipiteitä totuuksina. Meidän tulisi kouluttaa itseämme tunnistamaan mielipiteisiin sisältyvät vaaratekijät ja (sosio)psykologiset vaikuttimet. Appelsinin kannattama vahvojen mielipiteiden ihanne on mielestäni arveluttava kahdesta syystä. Yksi, maailma on suhteellinen, monimutkainen ja harvoin, jos koskaan, mustavalkoinen. Kaksi, mielipiteiden ei tulisi ansaita mielenkiintoamme ikinä siinä määrin kuin tiede ja sen esittämät faktiset, joskin mielipiteiden tavoin virhealttiit selitykset maailmasta. Tiede ei koskaan tyydy mielipiteisiin. Eikä tulisi sinunkaan. Kuka tarvitsee mielipiteitä, jos käytössämme on pitkäjänteisesti hankittua, kriittisen seulan läpäissyttä, tieteellisesti verifioitua tietoa ulottuvillamme?

Olkoon tämä mielipiteeni.